Mulla palaa niin hermo ton pennun kanssa!
En jaksa kuunnella ainaista haluamista, nyt ollut pakosta kolme päivää pois tarhasta kotona ja voin sanoa, että todella viedään viimeisiä.
Onneksi siitä pääsee huomenna eroon melkein päiväksi!
Tiedän että loppuraskaus ja esikoisen uhma, sekä remontti ja muutto on tosi huono yhdistelmä, eikä se ole mikään tekosyy..
Mä olen huutanu tolle ääneni käheäksi tänään, kun mikään ei mee perille.
Kiva jäädä vauvan kanssa kotiin, kun tulee muutto ja esikoiselle ei ole varmaa uutta tarhapaikkaa, toinen tulee kärsimään ja paljon.
Välttämättä eivät sitä paikkaa edes myönnä.
En tiiä, piti purkautua. Ei kiinnosta jeesustelijoiden kommentit.
Kommentit (12)
Miksi, oi MIKSI halusit toisenkin lapsen? Miten olis vielä perään kolmas, jos vaikka niistä olis seuraa toisilleen?
Tässä on paljon muutakin mitä ette tiedä, hoitakaa omat asianne.
ap
uhman lisäksi mustasukkainen? Provohan tämä on...
Miten se on sen esikoisen vika, että olet raskaana, teillä on muutto ja " kaikkea muuta" ?? Mitä sä sille huudat? Rakasta, ota syliin, anna huomiota!
vertaistukea? kuule, meistä suurin osa on kokenut ton saman. tai itse asiassa...mulla oli kyllä uhmaikäinen taapero KOTONA kun odotin ja sain vauvan. mä en kipannut sitä pois tieltä minnekään virikehoitoon.
enkä silti käyttäytynyt lastani kohtaan kuten sinä teet.
huuda vaan, huuda oikein kovaa. siitähän se muksu oppiikin ja käyttäytyy varmaan paljon paremmin.
rakastan mielummin sitten tarhapäivän jälkeen, kun on riehunu itsensä väsyksiin
ap
Itseasiassa en kaipaa mitään, kunhan kirjoitin pahaa oloa pois.
Vierailija:
vertaistukea? kuule, meistä suurin osa on kokenut ton saman. tai itse asiassa...mulla oli kyllä uhmaikäinen taapero KOTONA kun odotin ja sain vauvan. mä en kipannut sitä pois tieltä minnekään virikehoitoon.
enkä silti käyttäytynyt lastani kohtaan kuten sinä teet.
huuda vaan, huuda oikein kovaa. siitähän se muksu oppiikin ja käyttäytyy varmaan paljon paremmin.
ei kuule aina ehkäisy toimi, vaikka olis pillerit ja kumit päällekäin
ap
meillä esikoinen 2v ja kuopus 5kk
mutta kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, ettei oma hermostuminen auta yhtään. päinvastoin. se on aikuisen rooli vaan pysyä rauhallisena ja näyttää esimerkillä, ettei raivoomalla saa mitään. pinna on menny multakin tuhannesti, välillä on fiilis, että heitän muksun seinään..mutta jokin mut saa aina rauhottumaan, laskemaan kymmeneen ja ottamaan iisisti. siis etten vahingoita lasta. siitä en yli pääsisi ja varmaan soittasin itse sossulle.
zemppiä.
Surullista jos lapsia tehdään vaan sen takia ku ne on vauvana niin söpöjä.. siitähän tässä kai on kyse?
Itsellä iltaisin suuri kiitollisuus siitä, että saa levollisin mielin laittaa nukkumaan ja kuulla oman pienen tuhina.. Kaikilla ei näin hyvin asiat oo..
Sitten kun kasvaa niin joutaa mäkeen.. tehdään sitten uus pieni suloinen vauva..