Olen katkera kun en nuorempana pyrkinyt yliopistoon. Nyt ei mahdollisuuksia enää kun tässä kaupungissa ei sellaista ole.

Mullakin on lukio käymättä. Olen kaupallisella alalla ja hyvin palkatussa ja arvostetussa työssä. Yleissivistys on se, jota minäkin mietin. Mutta tosiasia on, että lukemalla se yleissivistys kasvaa eli sitten vaan historiaa, biologiaa, maantietoa lukemaan ihan mielenkiinnosta!



Yliopisto-opinnoista en ole koskaan haaveillut, en näe niissä mitään hohtoa.

Oikeestaan kaikki esteet on voitettavissa, jos vaan tahtoa löytyy! Mä olen kolmen lapsen 35-vuotias äiti ja opiskelen yliopistossa. Matkaa " koululle" on 100km suuntaansa, mutta junassahan toi menee nopeasti ja samalla pystyy lukemaankin.

Toki välillä on vähän rankkaa, mutta nyt teen vihdoiinkin sitä mitä haluan - ja se näkyy! Koko perhe voi paremmin kuin aikoihin!

Kannattaa aloittaa heti ja pieninä paloina. On sitten alku, kun aikaa enemmän.

Minä olen myös katkeroitunut siitä, että valitsin aikoinani AMK:n yliopiston sijaan. Mulla on koko ajan sellainen tunne, että minusta olisi ollut vaativampaankin ammattiin. Mutta yksi asia huolettaa opiskelun aloittamisessa, nimittäin taloudellinen tilanne. Miten te muut rahoitatte opintonne?