Huonot kokemukset lapsen harrastuksessa, muilla vastaavaa?
Lapseni harrastaa voimistelua ja tykkää käydä harrastuksessaan. Mukavat kaverit ja tykkää muutenkin käydä. Mutta.
Pari kertaa on kertonut ikäviä juttuja, lähinnä valmentajan kielenkäyttöön liittyen. Valmentaja on sanonut tytölle, että "sulla on räpyläkädet" (ilmeisesti tilanteessa, jossa sormet pitää pitää kiinni toisissaan, eikä levällään). Toisen kerran kertoi, kuinka valmentaja oli sanonut "syötkö sä aina vaan munkkipossuja?" Ja viimeisen kerran kertoi valmentajan sanoneen kovaan ääneen "Pitäiskö sun rueta laihdutuskuurille?". Tyttö sanoi, että muutkin ryhmän lapset kuulivat tuon ja nauroivat sille, tyttäreni nauroi myös, mutta häntä alkoi sitten harmittamaan asia, jonka vuoksi kertoi kotona.
Kertoi myös, kuinka yksi tyttö ryhmästä oli päättänyt lopettaa harrastuksen, ja tuo tyttö oli joutunut yksin kaikkien edessä perustelemaan, miksi lopettaa harrastuksen. Muut istuivat rivissä lattialla.
Näyttää tilanne siltä, että lopetamme harrastuksen ja keksimme jotain muuta tilalle. Kuulostaa ihan nöyryytykseltä muiden edessä. Ja järkyttävältä vihjailla normaalipainoiselle tytölle jostain laihdutuskuureista. Tyttö sanoikin tuon asian ensin niin, että "valmentaja sanoi, että olen läski." Todellisuudessa ihan noin pahasti ei siis kuitenkaan sanonut, mutta viesti oli selvä. Ei ihme, että jo pienet lapset sairastuvat anoreksiaan tms, kun aikuiset laukovat tuollaisia suustaan. En kyllä edes tiedä, että miksi vielä jatketaan harrastusta. Katsotaan nyt vielä vähän aikaa, mutta harrastuksen vaihto on kyllä ihan varmasti pian edessä.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (10)
ilmoita seurajohdolle valmentajan käytöksestä. minkä ikäinen tyttäresi on ? toivottavasti ei ottanut liikaa itseensä, ettei jää mielen päälle tulevaisuutta ajatellen.
joku muu harrastus tai urheiluseura olisi paikallaan..
Se on raakaa peliä ja pään on kestettävä sekä ulkonäköpaineet että kovan kilpailun sekä treenamisesta aiheutuneen väsymyksen.
Opettelu tähän aloitetaan jo varhain, ikävä kyllä
Terveisin 13 vuotta voimistellut
voimistelussa on todellakin ulkonäköpaineita jo pienenä...
Se on raakaa peliä ja pään on kestettävä sekä ulkonäköpaineet että kovan kilpailun sekä treenamisesta aiheutuneen väsymyksen.
Opettelu tähän aloitetaan jo varhain, ikävä kyllä
Terveisin 13 vuotta voimistellut
Eli vaikka olisikin toinenkin lajin seura täällä päin olemassa, niin enpä tiedä, kiinnostaisiko lähteä edes kokeilemaan lajia toisessa seurassa. Ehkä meille olisi parempi keksiä joku toinen harrastus, missä ei olisi niin kovia ulkonäköpaineita. Tyttö on 9-vuotias ja harrastanut ekaluokan alusta asti lajia 3x viikossa. Se on kyllä varma, että sitten kun me päätetään lopettaa harrastus, niin ilmoitetaan asia puhelimitse, eikä meidän tytön tarvitse mihinkään ringin keskelle mennä perustelemaan, miksi on lopettamassa harrastuksen. Se on ihan sitten meidän päätös, eikä kenenkään muun.
T:ap
ollut. Joissakin joukkueissa on kyllä aika pulskan näköisiä tyttöjä mukana, mutta niin saa ollakin. Toi seura on varmaan jonkun äärikunnianhimoisen espoolaisnatsin poppoo, jossa ei ole tarkoitus nauttia liikkumisesta ja onnistumisista vaan voittaa hinnalla millä hyvänsä.
mutta kyse ei ole pääkaupunkiseudun seuroista. Tyttö ei myöskään ole pulska. Erittäin normaalipainoinen, lihaksikas ruumiinrakenne, ei mikään alipainoinen kuitenkaan, mikä ilmeisesti on voimistelupiireissä se tavoite. Tyttö on varmasti ryhmänsä vahvimpia tyttöjä.
T:ap
ollut. Joissakin joukkueissa on kyllä aika pulskan näköisiä tyttöjä mukana, mutta niin saa ollakin. Toi seura on varmaan jonkun äärikunnianhimoisen espoolaisnatsin poppoo, jossa ei ole tarkoitus nauttia liikkumisesta ja onnistumisista vaan voittaa hinnalla millä hyvänsä.
Se että meidän tyttöjen seurassa kaikki saa olla sellaisia kuin ovat?
T:ap
Se että meidän tyttöjen seurassa kaikki saa olla sellaisia kuin ovat?
Löytyiskö teiltäpäin joku toinen seura (tms. järjestävä taho) missä lapsi vois jatkaa harrastamista?