Terapeutit, jos ihminen joutuu opettelemaan olemaan välittämättä
siitä mitä muut ajattelevat, niin miten siitä seuraavaa hir-vit-tä-vää turvattomuuden tunnetta ja hylkäämisen pelkoa pitäisi käsitellä? Miten suhtautua siihen? Pitäisikö löytää turva jostain? Mistä?
Kommentit (5)
Esimerkiksi nykyisessä miesystävässäni olen roikkunut ihan liian pitkään, koska pelkään hylätyksi tulemista. Sallin siis kohtelun, joka normaalille ihmisille ei tulisi kuuloonkaan. Enpä tiedä, koska koen itse ahaa-elämyksen.
No mä en kyllä osannut edes ajatella että kukaan jäisi. Kai minun perusolettamus on ollut että jäisin totaalisen yksin sitten. Ja että miten selviäisin henkisesti siinä autiudessa jos niin kävisi. Teoreettistahan tämä kaikki on, mutta silti.
Siis jos ajattelen läpi (vähäisenpuoleiset) ihmiskontaktini ja kuvittelen etten enää välittäisi mitä he kukin minusta ajattelevat, iskee hirveä hätä että kuka minusta sitten enää välittäisi?!! Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa, vaan se tulee just sieltä selkäytimestä, ja sillä tasolla sitä on pakko käsitellä jos aikoo päästä siitä eroon. Järkipuhe ei tässä kannata, olen testannut asiaa kymmenen vuotta.
Eli mikä tässä on nyt sitten oikea lähestymistapa?
a) Nähdä itsensä yksin autiomaassa mad max -tyyliin ja ajatella että pärjään jotenkin. Eli saada voimaa siitä mielikuvasta. Vai onko tämä vaan jatkoa omavoimaisuuteen sairastumiselle ja itse asiassa sen huipentuma?
b) Joku muu, mikä?
En osaa kuvitella kuin tuon ensimmäisen, joten todennäköisesti se on väärä ratkaisu.
Olin liian kiltti ja minua oli helppo käyttää hyväkseen. Lisäksi nämä hyväksi käyttävät ystävät omivat minut, olivat järjettömän mustasukkaisia jos vietin aikaani muiden kanssa. Ehkä nämä ystäväni saivat voimaa siitä, että minulla meni huonommin kuin heillä ja he tekivät kaikkensa, että näin olisi ollut. Jäin yksin kun tulin liian itsekkääksi itsetunnon kohoamisen myötä.
Kuitenkin nyt on parempi, kun tunnen olevani vapaa. Pidän eläimistä ja koirani on minulle hyvin tärkeä . LIsäksi minulla on onneksi 2 lasta. Eli olen löytänyt turvan perheestäni johon kuuluu koira ja 2 lasta. Kaipaan toki ystävää. Olisi tosi ihanaa jos vielä miehen löytäisi joka viihtyisi seurassani ja pitäisi minua hyvänä tyyppinä.
Itse kun koin tuon ahaa elämyksen, niin tilalle sain hyvänolon tunnetta, omia ajatuksia ja tajuntaan iski myös, se, ettei nää ihmiset itseasiassa ole roikkumisen arvoisia... Ja ne jotka jää, jää joka tapauksessa, vaikka lopettaisin mielistelemisen.