**LOKALUTUSET vko 46 PINOON!**

Minunkin mielestäni on todella upeaa, että jaksat itse sinnitellä imetyksen kanssa, etkä ole vielä heittänyt hanskoja naulaan. Olen Mimm.unkin kanssa samaa mieltä, että parempi se yksikin tippa rintamaitoa sekaan, mutta jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, siitä EI SAA KANTAA SYYLLISYYTTÄ.



Ja vielä vastauksia AJL:n kysymyksiin: maidon määristä en osaa sinulle vastata, mutta vauvasi kertoo sinulle sillä, että hän on tyytyväinen.



Imetyskertojen pituudesta: minulla on kolme lasta, jotka olen kaikki imettänyt, tai siis kaksi ekaa molemmat täysimetyksellä 6kk ja siitä 1v9kk ikään osittaisimetyksellä, ja nyt kolmatta imetän: jokainen vauva on yksilö, toiset hörppäävät " puolihuolimattomasti" viidessä minuutissa sen, missä toinen vauva syö rauhassa ja tissuttaa puoli tuntia. Tai pidempään.

Muista, että yöimetys erityisesti lisää maidon tuotantoa, joten sekin on tärkeä osa koko imetystä! Ja se, että vauva viihtyy rinnalla ja pitää sitä tutin korvikkeena, stimuloi rintoja tuottamaan lisää maitoa vauvan tarpeisiin. Mutta tämä maito, jota vauva " tilaa" tissittelemällä, tulee parin päivän viiveellä, joten ei kannata ollenkaan huolestua, vaikka tuntuisi että vauva vain hamuaa pehmeitä ja tyhjäntuntuisia rintoja. Sitä paitsi, niistä tyhjänkintuntuisista pehmeistä rinnoista TULEE maitoa vauvalle :-)



Muuten meillä on ollut vähän samanlaista kuin muutamilla muilla: eilen oli päivä jolloin vauva oli koko päivän tississä kiinni, nukkui vain todella lyhyitä pätkiä ja taas tississä kiinni.. Yö meni kuitenkin rauhallisesti parilla syötöllä, ja nyt on tän päivän ollut normaalimpi.



Meidän neidillä tulee vaippaan isommat tavarat joka syötöllä, myös yöllä, joten on pakko nousta vaipanvaihtoon, ja se väsyttää. Olis ihanaa vaan nostaa vaavi rinnalle syömään kainaloon..



Nyt pakko tältä erää lopettaa!



DorisDay ja tyttö 2vk 2pv

heippa kaikille



ene olekaan kirjoitellut sitten tytön syntymän, synnytys oli hirveä ja ekat 2 viikkoa kotona myös. Mulle elämänmuutos ¿ lasta varten olemassa oleminen 24/7 oli hirveä shokki ja kriisi, vaikka olin siihen varautunutkin että elämä muuttuu. Hommaa vaikeutti myös jonkin asteinen baby blues, itkua piisasi ekat 2 viikkoa. Myös miehelle vauva kotona oli iso shokki, kai me on molemmat eletty niin pitkään itsenäistä ja itsekästä elämää, että oli tosi vaikea käsittää olevansa täysin vauvan aikataulun armoilla. Ja vielä kun tuntui, että kaikki vaan hehkuttaa miten ihanaa on kun on oma vauva ja me oltiin ihan valmiita perumaan koko juttu. Tosin nyt kun olen jutellut muidenkin kanssa niin ei ne fiilikset pelkästää positiivisia ekan lapsen kanssa ole kaikilla muillakaan aluksi, niistä negatiivisista tunteista ei kai vaan ole tapana puhua. Mut eka tuntui ettei viitsi tälle palstallekaan kirjoittaa, kun tuntui että kaikki oli niissä lokakuisten synnytyskertomuksissa vaan niin superonnellisia vauvastaan ja itse olin ihan maassa.



Reilun kahden viikon kohdalla mä olin romahtamispisteessä, ja onneksi äitini tuli hoitamaan tyttöä viideksi päiväksi. Sen jälkeen elämä ja vauva-arki ovat tuntuneet paljon paremmilta, on jo ilon ja onnen tunteitakin vauvasta.



Huomenna tyttö täyttää 4 viikkoa, ja välillä on tosi helppoja päiviä jolloin hän vaan nukkuu ja syö ja on tosi hyväntuulinen. Välillä taas (esim tänään) on ollut mahavaivaa. hän ei itke mutta ähkii ja kiemurtelee niin ettei saa levättyä ja on sitten hiukan kiukkuinen. Eikä sit itelläkään nukkuminen onnistu kun tyttö kiemurtelee kopassaan ja ähisee. Imetys on sujunut tosi hyvin, ja yöt menee noin 3 tunnin syöttöväleillä. Tyttö saa Rela-tippoja ja cuplatonia, kun alkuun mahavaivaa oli enemmänkin. Onneksi kuitenkin näyttäisi ettei mitään koliikkia ole tulossa, vaan ihan normaalia vatsavaivaa mikä ilmeisesti kuuluu pienen vauvan elämään.



Parina päivänä luin tätä ketjua jo, ja tsemppia kaikille joilla on uuden tulokkaan lisäksi parisuhde ongelmia, onneksi meillä ei ole ollut sitä ongelmaa, rakasteltukin on jo.



Oma toipuminen: Mulla lähti ekassa kahdessa viikossa painoa 13 kg, vielä ois siis kahdeksan jäljellä mutta ihan hyvin ne tuntuu tippuvan. Olen käynyt 5-7 km vaunulenkeillä melkein päivittäin ja jumppaillut vatsa ja selkälihaksia, maha on häipynyt melkein kokonaan on vaan pieni ¿pömppä¿ jäljellä. Repesin synnytyksessa (toisen asteen repeämät) mutta ne on parantuneet hyvin.



Jospa syt sitten jatkossa ois jo fiiliksiä ja jaksamista jakaa tuntemuksia vauva-arjesta muiden lokakuisten kanssa.



Ja vielä tsemppia imetysongelmien kanssa kamppaileville!



Riza ja tyttö 3 vko 6 päivää

Vauva-arki on lähtenyt hyvin käyntiin. Maitoa tulee hyvin rinnoista ja vauva syö hyvin. Ensimmäinen neuvolakäynti on torstaina. Saa nähdä miten paljon on tullut painoa. Posket on ainakin pulskistuneet ja iho paremmaksi muuttunut.



Minulla itselläni vointi mitä mainioin ja kiloja on jäljellä vielä viisi. Mutta maha kaipaa kiinteytystä. Eli jumppaa, jumppaa...kunhan siihen saa luvan. Ei vielä ihan kannata alkaa rehkimään vatsalihaksia. Mieliala heittää välillä kuperkeikkaa, siis v¤#&%@ttaa välillä kovasti MIES. Onneksi käy töissä eikä tartte katella kokoaikaa. Sitten välillä tuntuu, että mulla on maailman ihanin perhe. Siis todellista ailahtelua, huh huh!

Toivottavasti menisi nopeesti ohi nää voimakkaat tuntemukset.



Onneksi me ollaan saatu apuja isovanhemmilta kun asuvat lähellä. Vievät päivähoitoon/eskariin isommat lapset.



Näin meillä, pikaisesti kirjoiteltuna

voikaa hyvin



Miranneli

Päätimpä minäkin tulla mukaan, kun tätä vaan lukumielessä toistaiseksi seurannut. Ehkä eniten riza74:n kirjoituksesta rohkaistuneena nyt siis meitsikin uskaltautuu tunnustamaan ettei kaikki ole ollut vain ja ainoastaan ruusuilla tanssia! En sitä odottanutkaan, eipä sillä..;)



Poika putkahti 16.10 ja itse synnytys sujui no ei nyt ehkä kivuttomasti, mutta ihan positiivinen mielikuva jäi koko operaatiosta. Poika oli terve ja suloinen, siitä todella kiitollinen!!

Imetys lähti alkutakkuilun jälkeen ok käyntiin, vaikkakin edelleen tisseissä tuntuu kuin vuorikauris niitä märehtisi kun poika venyttää nännejä lähes vereslihalle.. Otetta tarkistellaan edelleen. :)



Vauva-arki yllätti ehkä eniten sillä 24/7 läsnäolo-vaateellaan. Koiraakaan ei juuri voi ulkona käyttää etteikö jo tissitakiainen olisi omaansa vailla. Tottakai pienet vauvat syövät ja vaativat äitiään läheisyyteen, mutta on silti yllättänyt tämä entisen elämän täydellinen hautaaminen. Nykyään on luksusta kun pääsee lähikauppaan ja takaisin. Entiselle maailmanmatkaajalle hieman vielä sulateltavaa.. Ja väsymyksestä johtuvaa tiuskintaa tulee sitten kohdistettua mieheen ja koiraan oikein antaumuksella. Muutenkin kärpäsestä kasvaa härkäsammakko kun on tarpeeksi nuutunut ja jos mies esim. 15 minuuttia sovitusta ajasta myöhässä niin kyllä kuulee kunniansa. Sillä kun on kuitenkin omat menot ja vapautensa, vaikkakin kiitettävästi vauvan hoitoon osallistuukin. Yöllä ei tosin herää vaikka poika huutaisi ittensä koomaan..!! Viime yönä koirallekin iski ripuli, ja raukka vonkasi sängyn vieressä ja ei herännyt mies ei.. minä sitten kiukkuisena ylös ja ulos; " imetä sitten poikasi jos rupeaa itkemään.."



Hieman koliikkia on täälläkin pelätty, kun nuo illat saattavat olla aika ulinapitoisia ja itkua jatkuu joskus 2 tuntia putkeen. Mutta vatsavaivoja ollut myös ja mieluummin uskoisin niihin kuin mihinkään kolmen kuukauden koliikkiin! Toivotaan ainakin..



Kysyisinkin teiltä konkareilta, että kuinka kummassa saatte pikkuisenne nukahtamaan omaan pinnasänkyyn sen suuremmitta draamoitta?? Meillä iltanukutus ja nukutukset yösyöttöjen jälkeen vaativat aikamoista nukutusrumbaa hyssytyksineen, heilutuksineen ja kaikkine mahdollisine asentoineen. Tähän emme todellakaan alunperin halunneet ryhtyä, mutta kun poika on virkkuna silmät selällään ja aloittaa kiljunnan, jos laskee makuulle..ideoita?

Ja perhepedissä me nyt siis nukutaankin, juuri edellisestä syystä. Sujuuhan se niinkin mutta alun perin olimme kyllä omaa petiä miettineet....



Vointeja kaikille!



Lumisin terkuin,

S+poika 4 viikkoa tasan

" VALITUKSET" riza ja sunshine: on harmi, jos näille palstoille kirjoittelisivat vaan ihmiset, joilla kaikki on hyvin ja yhtä onnea. Eli kaikki tunneskaalat vaan mukaan! Vauvoja on erilaisia ja tilanteita myös. Itse olen vasta esikoisen kanssa niin alussa, että en oikein tiedä, miten tämä sujuu, mutta luulisin, että on hyvin rauhallinen ja pohtivainen kaveri vertaisryhmässä - toki vänisee ja itkee välillä, mutta ei ole vielä ollut mitään tuntien huutoja. Aluksi olin tosi hämilläni, mutta nyt varsinkin aamupäivät ja alkuiltapäivä menee aika hyvin , ja pääsen nauttimaan ja ihailemaan vauvaa. Nyt illansuussa väsyttää, kitinää on enemmän, ja yö jännittää aina, vaikka hyvin nekin ovat menneet. On ne minullakin ongelmani ks. aiemmat tilitykseni imettämisestä.



IMETYS täällä kokeilen siis imetys+pullo+ pumppaus sarjaa ja se on aika aikaavievää. mietin että uskaltaisiko sitä joku yö kokeillä pelkkää imettämistä ja katsoisi miten käy. ylös nouseminen kylmässä asunnossa keisarihaavan kanssa pulloa lämmittämään (tässä vaiheessa vauvan kitinä lisääntyy ruokaa odotellessa...) on aika rasittavaa. sitten poika sänkyyn ja pulloa huuhtelemaan seuraavaa syöttökertaa varten, menee siinä aikaa valveilla...



TUHINAT meilläkin poika ärmyilee joskus kun laittaa yöllä takaisin sänkyyn, mutta luin mll:n sivuilta että tällainen saattaa olla normaalia vastasyntyneen unikiertoa, kevytunta. ei johda itkuun vaan nukahtaiseen - lopulta. eikä siis ole välttämättä vatsavaivoja.



ajl

ei se perhepeti ole mikään huono vaihtoehto. ks uusin vauvalehti - tapoja on monenlaisia. myös imetystukilistan sivuilla oli hauska juttu äidin yöjaksamisesta, josta näkee että tapoja on monenlaisia samankin perheen sisällä. oma äitini kertoi että esikoisen kanssa stressasivat omassa sängyssä nukuttamisesta kun se oli ohje silloin. kauheaa ylös pomppimista koko ajan. minä ja kuopus nukuttiin aluksi heidän kanssaan ja ihan kelpo iihmisiä tuli meistäkin. tee niinkuin on sinulle ja miehellesi vähiten väsyttävää.



ajl

tulin 6 vkon neuvolakuulumisia kertomaan. Poju painaa 4865 g ja pituutta on 57 cm eli hienosti on kasvettu! Lääkäri kehui että muutenkin ottaa hienosti kontaktia ja juttelee enemmän kuin tämänikäiset yleensä. Mullakin toipuminen sujunut ihan hyvin. Kilpirauhasarvot ovat sekaisin mutta lääkityksellä nekin saadaan kuntoon. Lisäksi mulla on vieläkin vaaleanpunaista vuotoa, mutta lääkäri sanoi ettei siitä kannata huolestua, mitään tulehdukseen viittaavaa ei löytynyt. Nyt pääsee avioelämääkin harrastamaan ;-).



Riza ja Sunshine, ei se vauva-arki aina niin ruusuista todellakaan ole. Itselläni oli samankaltaista kuin Rizalla kun sain esikoiseni. Vaikka sitä oli toivottu ja tiedettiin että elämä muuttuu, silti se oli shokki. Tiedän tarkalleen miltä teistä tuntuu. Eipä se tämän pojankaan jälkeen niin herkkua ole aina ollut, itkuisuutta oli varsinkin alussa, mutta luulen että se johtui suurimmaksi osaksi hormoneista. Nyt aurinko paistaa jo mielessäkin (ja tällä hetkellä myös ulkona :)). Kunhan muistaa ettei vaadi itseltään liikaa äitinä eikä hermoile liikaa niin kaikki menee yleensä ihan hyvin. Tsemppiä vaan!



Nyt pojua syöttämään ja sitten ulos nukkumaan. Hurjasti hyvää vointia kaikille ja hyvää mielialaa myös!



Y ja Veikka 6 vkoa 2 päivää

Kiva kuulla ettei meitä " vauva-arki ei aina pelkkää auvoa" -tyyppejä ei syyllistetä maanrakoon!

Noin muuten meillä menee ihan kivasti. Pikkukaveri heitti äskön tässä sylissä oikein lentoyrjöt (ei mitään pientä sievää puklua!) äipän päälle ja kyllä sen jälkeen nauratti...tänään olen muutenkin huomannut ensimmäiset kunnon yritykset hymyillä ja virnistää. Tosi somaa ja mieltä lämmittävää!



Inhottavaa kun mies meni hommaamaan itelleen kunnon flunssan ja sitte tietenkin tartutti minut.. =( Viime yönä kuumetta itellä 38,5 astetta ja tosi tukkonen olo. Yritä siinä sitten imettää 2 tunnin välein. Aika rankkaa! Kunhan poika ei saisi tartuntaa..se tässä eniten huolestuttaa.



Mitens teidän vauvat viihtyvät paikoillaan? Meidän kaveri ei nimittäin kauaa (ts. ei lainkaan) jaksa hengailla sitterissä tms. vaan koko ajan pitäisi olla liikkeessä tai pomputuksessa. Olenkin miettinyt kantoliinaa. Meillä on kyllä rintareppu, mutta se on 2 kk ylöspäin...



Nyt pitäisi levätä itekin, mutta poikaapa ei väsytä. Normaalisti oltaisiin koiran kanssa kärrylenkillä, mutta ei tässä kuumeessa jaksa mihkää nyt mennä!! Kauhia kitinä alkoi, pitää viihdyttää pientä miestä!

Minäkin ajattelin aktivoitua, kun olen teidän juttujanne mielenkiinnolla lueskellut ja löytänyt niin paljon yhtäläisyyksiä omaan tilanteeseen! Meillä on 6 viikon ikäinen ihana esikoistytär, joka syntyi keisarinleikkauksella. Koska kyseessä on ensimmäinen lapsi eikä mulla muutenkaan ole juuri kokemusta vauvoista tai lastenhoidosta ylipäätään, niin kaikki on tosi uutta, ihanaa ja välillä stressaavaakin, kun ei tiedä tekeekö asioita oikein tai edes sinnepäin.



Ensiksi imetyksestä, eli AJL:n kanssa vähän samojen ongelmien kanssa painiskellaan. Meillä ensiksi alku takkuili, kun vauva joutui sairaalassa useammaksi vuorokaudeksi sinivaloon, jolloin imetys ei lähtenyt kunnolla käyntiin ja oli pakko antaa korviketta pullosta. Sitten kun päästiin kotiin, niin yritin vähentää korvikkeen määrää ja lisätä rintamaidon osuutta (mm. yöllisillä yli 2h imetyksillä, kun vauva imi tosi laiskasti ja nukahteli rinnalle). Aluksi vauvan paino nousi hyvin, mutta kohta kasvu hidastui. Pian vauvan bilirubiiniarvot lähti uudestaan nousuun jonka seurauksena saatiin ohjeet lääkäriltä, että reilusti korviketta imetyksen lisäksi. Nyt sitten tehdään niin, että imetän 15-30 min. per rinta ja annan lisämaitoa pullosta niin paljon kuin tyttö jaksaa syödä (joko korviketta tai pumpattua rintamaitoa). Tämän jälkeen tosiaan vielä pumppaan molemmat rinnat tyhjiksi ja toivon, että maidontulo jatkuisi ja toivottavasti vielä kasvaisikin jatkossa. Tosi työlästähän tämä on ja syöttöihin menee aikaa, mutta mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi :)



Sunshine, meillä on myös tuo nukkumaanmeno välillä tosi stressaavaa. Välillä vauva nukahtaa suoraan ja kiltisti, mutta toisinaan alkaa kitinä joka yltyy välillä suoraksi huudoksi, eikä sitä saa lakkaamaan millään. Muutama yö on mennyt niin, että tuota rataa on jatkunut koko yön ja huutoa tulee säännöllisesti parinkymmenen minuutin välein. Siinä ei ole paljon nukuttu :( Mahavaivoiksi olen nuo itkut tulkinnut ja toivonut, että mitään koliikkia eivät ennakoisi (eihän sen kai enää kuuluisi alkaa, mutta koskaan ei voi olla varma¿). Onneksi tuollaisia öitä on suhteellisen harvoin ja toisina öinä tyttö nukkuu niiden vastapainoksi ihanat 5-6 tuntia putkeen :) Meilläkin harmittavan usein käy niin, että vauva on ihan uninen kun lasken sen yösyötön jälkeen sänkyyn, mutta sillä samalla hetkellä rävähtää silmät auki eikä nukuta enää yhtään. Olen myös huomannut, että kun ikää on tullut lisää, niin vauva valvoo pitempiä pätkiä eikä suostukaan heti syönnin jälkeen jatkamaan unia (edes yöllä). Olen nyt yrittänyt tietoisesti pitää vauvaa enemmän hereillä päiväsaikaan ja alkuillasta, mutta siitäkin saa helposti stressin kun noin pieni kuitenkin loppujen lopuksi nukkuu ja valvoo silloin kun itse haluaa¿ Mutta kuten Sunshine kirjoitit, niin kaikki nukutusvinkit otetaan täälläkin kiitollisuudella vastaan!



Sellaista olisin myös kysellyt teiltä viisaammilta, että missä vaiheessa vauvalle pitäisi tarjota jotain muitakin virikkeitä kuin syöttäminen, vaipanvaihto, sylittely ja tietysti yleinen seurustelu/jutustelu noiden kaikkien yhteydessä? Ja minkälaisia virikkeitä pitäisi olla? Itse en muista mitään kivoja loruja tai leikkejä ja lastenlaulutkin on suurimmaksi osaksi unohtuneet.. Tiedän kyllä, että pieni vauva ei mitään ihmeellistä tarvitse, mutta missä vaiheessa ja mitä ¿virikkeitä¿ voisi mahdollisesti kehitellä?



No joo, nyt pitää lähteä taas syöttämään neitokaista. Palaillaan taas!



EE ja tyttö 6 vk

Mie oon kyllä nykyään päivistä ihan sekasi. Miehen työvuorojen mukaan elän joko arkea tai viikonloppua, riippuen onko hän töissä vai vapaalla, joten kalenteri on kyllä välillä tosi hakusessa..



Mukavaa saada " vanhoja tuttuja" ja uusiakin tänne palstailemaan! Ja mie kans kannustan kertomaan ihan kaikenlaisista ajatuksista tänne, siitä on varmasti apua niin itselle ku muilleki.



Vaikka meillä jo toinen lapsi kyseessä, niin kyllä tästäkin on tullu niitä " voisko tän vielä perua?" -fiiliksiä. Minuu itketti alkuun kanssa kovasti, eri syistä kuin esikoisen syntymän jälkeen aikanaan, ja synnytyksestäkin toivun henkisesti kyllä edelleen vaikkei siinä ollut yhtään minkäänlaista ongelmatilannetta missään vaiheessa. Niin se vaan on elämän suurimpia mullistuksia tuo uuden ihmisen syntymä, kyllähän se pistää varmasti useimmat äidit, isät ja parisuhteenki vähäksi aikaa sekaisin.



Jees, mein neiti se sit nukku näköjää jopa puol tuntia päkkäreitä. Melkein ehdin syödä....



S ja tyttö 7vk

On taas jäänyt tämä palstailu kun tytöllä on koliikki!

Se alkoi päivälleen 2vko iässä se itkeminen ja pahenee vaan. Saatiin onneksi neuvolasta vyöhyketerapiat ilmaiseksi. Yksi kerta on käyty ja terkkari (joka tekee vyöhyketerapiaa) sanoi että selvä koliikki tapaus,että hyvä kun mentiin. Tyttö on pahimmillaan valvonut ja itkenyt 11h putkeen. Eilenkin itki klo 16-01 että eipä paljon naurattanut, huomenna on seuraava hoitokerta. Esikoisellakin oli koliikki joten tiedän kyllä mitä odottaa jos ei apua saa. Terkka sanoi että jos on tosi nopea tai tosi pitkä synnytys, c7 nikama jää jotenkin puristuksiin joka aiheuttaa koliikin. sopii ainakin meidän tilanteeseen kun molemmista lapsista oli tosi nopeat synnytykset. Esikoisella vyöhyketerapia ja homeopaattiset auttoivat, saa nähdä kuinka nyt. Päivisin ja öisin tyttö on niin rauhallinen ja nukkuu hyvin mutta illat on huutoa.

No iloisempiin asioihin. Meidän vauva pn kasvanut niin silmissä, on jo pyöristynyt ja kannattaa päätä ja seurailee suurilla silmillään. 50cm vaatteet on joutanut jo pois, kyllähän ne kuukauden mahtuivatkin. Tyttö on myös alkanut nukkua hyvin vaunuissa, alku kankeuden jälkeen.

Jälkitarkistus olisi 2vko päästä, vieläkin tulee minimaalisesti vaalean ruskeaa vuotoa, ottaa kaaliin kun synnytyksestä on jo yli kk.

Seksielämää on tosin ollut jo muutaman viikon.

No eipä tällä kertaa muuta

Pepsi ja typy 1kk ja rapiat päälle

Meillä menee täällä samaa rataa. Pukeminen edelleen (esikoisella) suoraa huutoa ja hiki virtaa. Ei kauheesti huvita mihinkään lähteä. Toisaalta kotonakaan ei huvita vaan olla, tulee mökkihöperöksi.



Meillä mennään täysimetyksellä jo. Alkuun jouduttiin antamaan lisämaitoa kun rinnat oli niin kipeet imetyksestä.



Eilen käytiin neuvolassa. Poika oli jo 3900 g ja 53 cm. Syntymämitat 3200 g, 50.5 cm, eli hyvin oli kasvanut.



Oletteko muut jo keksineet nimet vauvoillenne? Saako udella minkänimisiä tyttöjä ja poikia tulee. Meidän pojasta tulee Niilo. Toista nimeä ei vielä ole lyöty lukkoon.



Virikkeistä joku kysyi. Itse en sen kummemmin mitään virikkeitä vielä ole tyrkyttänyt. Esikoisen kanssa ollaan kovia laulamaan ja vauvallekin usein lauletaan kovaa ja korkealta jos kovasti itkettää ;). Myös vauvahieronta on kuulemma hyvä juttu (niille jotka sitä ehtii tehdä).



Nukuttamisesta minun mielipiteeni. Pieni vauva ei vielä ymmärrä nukahtamisesta hölkäsen pöläystä. Eli meillä syötetään ja sitten kun nukkuu niin koppaan jatkamaan unia tai sitten jos sielläkään ei viihdy niin viereen. Monesti on kans tehty sitä ees taas syliin ja koppaan kun näyttää muka nukkuvan ja sitten herääkin kun laskee omaan sänkyyn. Sen ainakin opin esikoisesta että ne nukuttamisopettelut tulee sitten vasta muutaman kuukauden kuluttua kun vauva on muutenkin enemmän elämässä kiinni.



No nyt katsomaan mitä se esikoinen tuolla touhuilee.. moikka..

Nyt on sopivan rauhallista ja hiljaista talossa, mies lähti viemään tyttöä kerhoon, poika ja vaavi nukkuvat vielä ja koiratkin ovat tyytyväisiä!



Rizalle ja Sunshinelle: mielestäni on tosi hyvä juttu että olette kertoneet omista fiiliksistänne! Ei se tosiaan aina ole auvoa pikkuvauvan ja vastasyntyneen kanssa, ja monesti esikoisen kanssa sokki on kova, kun vauva sitookin ympäri vuorokauden. Raskausmahan kanssahan se käy vielä suht hyvin, kun vauva nyt seuraa mukana joka paikkaan ilman kummempia aikatauluja, mutta synnyttyään määrääkin koko perheen tahdin jo pelkästään neljän seinän sisällä.



Koiraihmisille: suosittelen tosi lämpimästi jotain kantoreppua tai liinaa, ja ISOA takkia, jonka alle vauvan voi laittaa repussa tai liinassa.

Mulla itselläni ei ole liinoista kokemusta, mutta Baby Björniä on käytetty esikoisella siitä kaksiviikkoisesta, ja nyt meillä on ollut Ergo NG, johon täle vauvalle hankin baby insertin, jolloin reppua saa käyttää jo vastasyntyneellä. Ergo on ollut mieletön kun siinä saa kantaa vielä 32kg saakka, selkäpuolella, ja pientä vauvaa etupuolella, eli monta variaatiota on ja on mukava käyttää.

Meillä siis 4 koiraa, joiden kanssa myös harrastetaan, ja ihan lenkeistäkin nauttii eri tavalla kun on kädet vapaana, ja toisaalta vauva nauttii siitä, että keinuu mukana " sylissä" , meillä on nukuttu repuissa pitkät päikkärit.



Vauvan virikkeistämisestä: mielestäni vauva ei sen kummempaa tarvitse, kuin SYLIÄ, SYLIÄ ja SYLIÄ, äidin ja isän läheisyyttä. Vauvaa ei voi liikaa sylitellä.



Nukkumisesta: Hyvin AJL kirjoitti tuosta perhepedistä minun mielestäni, olen samoilla linjoilla:-) Ja Mimm.un kanssa samaa mieltä, että pikkuvauva ei ymmärrä yöstä ja päivästä mitään, nukkuu kun nukkuu ja valvoo sen hetken kun valvoo, meillä toimii se, että vauvan pinnasänky on " sivuvaununa" mun sängyn puolella kiinni, ja jos vauva on hereillä meidän mennessä nukkumaan, otan hänet kainalooni ja tarjoan tissiä. Mulla on yöpöydän valo päällä niin kauan kunnes nostan hänet omaan sänkyyn mun viereen = kunnes hän nukkuu, muuten on mun kainalossa ja silittelen ja tisutan, saatan itsekin nukahtaa hetkeksi.



KAPALO on kätevä;-), meillä on kaikki kolme kapaloitu yöksi tässä vaiheessa, kapalo tuo vauvalle turvaa ja lämpöä silloin kun ei ole äidin kainalossa.



Silti jokainen vauva on ihan omansalainen syntymästään saakka temperamentiltaan, joten ei voi sanoa, että tämä tai tämä auttaa varmasti.



Pepsille tsemppiä koliikin kanssa, tosi hienoa, että olette saaneet nyt toivottavasti apua terkkarilta! On varmaan aika hurja tunne, kun vauva vaan huutaa ja mitään ei voi tehdä...



Meillä on vauvalla ollut jotain ilmavaivoja, kun maitoa tulee reippaasti ja neidin imuote on huulet törröllään nännistä kiinni ennen kuin ehdin sen korjata, ehtii siis nieleskellä ilmaa väliin, syönnin jälkeen alkaa sitten vääntelehtiä ja huutaa, ja aluksi tuntui että mikään ei auta, mutta sitten keksin nostaa häntä kainaloista rauhallisesti ilmaan, ja ilme muuttuu heti, itku loppuu ja katselee hämmästyneenä ympärilleen.



Huomenna meillä onkin toinen neuvola, eka neuvolatarkastus käytiin ihan neuvolassa viime viikolla. Silloin oli painoa tullut syntymäpainoon 440g, eli 1,5 viikon aikana, ja pituutta 3 cm :O Mietin kyllä voiko tuohon lukemaan luottaa, vai oliko puntarissa sittenkin jotain vikaa. Tosin jo silloin näkyi neidin posket takaapäin, että kai se maitohuolto toimi jo silloin. Katsotaan miten kiivaasti on kasvanut huomenna, meillä onkin eri neuvola-th.



Mutta nyt aamukahvia kiitos!



t. DorisDay ja tyttö 2,5 vk

Hetken ehtii ykskätisesti kirjottelee..



Nukkuminen/nukuttaminen: meillä tyttö on alusta asti nukkunu öisin melko hyvin,mutta illat on aika hankalia.Tiedän, ettei pienillä vauvoilla vielä mitään rytmiä ole eikä sitä oikein voi vielä opettaakaan, mutta tiettyjä rutiineja oon jo ottanu meillä käyttöön. Aamut meillä alkaa vaihtelevasti klo 9-10 aamupesulla eli kasvot ja vaippa-alue ainaki pestään,tukka harjataan ja vaatteet vaihdetaan. Päivä päätetään iltapesuun/kylpyyn ja kun tyttö alkaa osoittamaan väsymisen merkkejä (haukottelee, silmät luppaa, tuijottaa tyhjyyteen) siirrän hänet sänkyynsä. Tämä tapahtuu n. klo 19. Yleensä tyttö hakee siellä unta rauhassa sen aikaa, että ehdin esikoisen iltatoimet hoitaa. Välillä tyttö nukahtaakin hyvin, mutta viime aikoina unta on haettu useamman tunnin ajan, jolloin tarvii sylitellä ja tutilla ja välillä tissitelläki ennen ku tyttö kunnolla nukahtaa. En kuitenkaa vie tyttöä enää pois makuuhuoneesta, koska siitä se huuto senku yltyy ja toisaalta haluan heti alusta opettaa tytölle lasten " nukkumaanmenoajan" . (kuullostaa varmaan oudolta)



Yöllä kun tyttö herää syömään, jos vaan onnistun, en edes sytytä valoja, tai sitten sytytän suht himmeän pöytälampun. Vaipan vaihdan vain, jos siellä on kakka ja senki teen hämärässä ja pesuun käytän kosteuspyyhkeitä. Sitten tyttö takaisin sänkyyn. Mikäli hänen ähinät ja örinät ei meinaa rauhottua tai muuttuvat itkuksi, röyhtäytän tytön tai pidän sylissä sen aikaa ennen ku rauhottuu ja sitten laitan tytön takas sänkyynsä. On meillä joskus valvottu pariki tuntia keskellä yötä, mutta useimmiten puolen tunnin " nukuttelu" riittää.



Ymmärtääkseni vauvat rakastavat rutiineja ja asioiden tapahtumista samassa järjestyksessä ja itsekin tykkään, että päivät menevät tietyn rutiinin mukaan, tämä toimi jo esikoisen vauva-aikana ja nyt yritän samaa tälle neitille opettaa. Eli en tiiä oliko tässä kirjotuksessa mitään tolkkua (etenki ku imetin samanaikaisesti ja esikoinenki tuossa häärää koko ajan), mutta meillä nukutaa suht hyvin näillä metodeja. Ainoastaan noi illat on vähän toistaseks vielä aikaa vieviä ja mitään en kyllä saa iltaisin aikaseks, kun neiti useimmiten klo 22 vasta kunnolla rauhottuu. (mut on seki parempi ku aikasemmin iltaisin itkettiin pari-kolme tuntia melkein jatkuvasti eikä tyttö tuntunu rauhottuvan ollenkaa)



Jees, nyt pakko alkaa tekee ruokaa ja esikoinenki hermostuu äitin koneella istumiseen.



Pepsille vielä oikein paljon jaksamista koliikki-vauvan kanssa. Toivottavasti vyöhyketerapiasta on apua ja kohta huudot helpottaisi. Se on varmasti raastavaa, kun mikään ei siihen huutoon auta. Voimia!



S

ja tarkotin tossa lopussa, että parempi toi klo 22 rauhottuminen ku aiemmin tyttö nukahti vasta klo 24 ja huusi sitä ennen koko ajan. Nyt huutelee välilä tuttia tai syliä tuon muutaman tunnin ajan, mutta pääosin on rauhassa sängyssään.



Ja nyt sitä ruokaa tekemää

Tänään on ollut taas kunnon " kitinäkalle-päivä" eli missään ei ole hyvä olla ja itkeskellään jatkuvasti vaikka olisi masu täynnä, vaippa putipuhdas ja äiti loruttelis & pomputtais. Turhauttaa kun ei osaa pientä auttaa tai ymmärrä onko nyt masu kipeänä vai missä mättää..kaikki paikat kokeiltu, asennot ja hyppyytykset. Kitinää, vinkunaa ja suoraa huutoa. Huokaus. Äitikin kun toivoisi joskus saavansa levätä että häipyisi tämä typerä flunssa + kuume, joka heikentää voimia. Ja sitten tulee morkkis kun syyllistää pikkuista " että mitäs nyt oikein pillität kun ei minkään pitäisi olla vialla" . Varmasti jokin syy kitinään on, mutta kun tietäis mikä..Vaikka eikö ne sano että on oikeasti niitä " helppoja" vauvoja, jotka viihtyy sitterissä tms. itekseen vaikka tuntikaupalla ja toiset ei rauhoitu mihinkään sekunniksikaan.



Sanna: Tuollaisen nukutusmetodin mäkin haluisin meille käyttöön mutta ei kyllä varmasti toimisi..koitettu on useasti rauhoittaa poika ja laittaa omaan sänkyyn, mutta itku yltyy niin hurjaksi että ollaan ihan punaisia ja henkihieverissä ettei sitä voi katsella/kuunnella kukaan. Ja jos nukutetaan muualle (syli, tissi..)ja kannetaan sänkyynsä, niin sama juttu..hetki vain ja itku alkaa. EIkä siis mitään pikkuyninää vaan suoraa huutoa. En sitten tiedä kuinka kauan itkua pitäisi kuunnella ja uskoa lapsen lopulta rauhoittuvan mutta meillä todellakin vaan kiihdyttäisiin sitten huutamaan lopun yötä. Eipä tosin vielä ole niin " must" saada omaan sänkyynsä nukkumaankaan. Tässä vaiheessa mulle on ihan sama nukahtaako pikkuinen vaikka saunan laiteille kunhan nukahtaa. Eilen nukahtaminen kesti taas tunteja, kovan itkun säestyksellä.



Vähän harmaa päivä ja pikkasen harmaa on fiiliskin, kun ite on kipee + väsy ja haluis vaan painaa poikakullan OFF-nappulaa hetkeksi ja pötkähtää itse sohvan nurkkaan huovan alle.



Näin meillä tänään.

yks nukutustemppu, mikä meillä toimi, kun esikoinen oli vauva, oli sängyn lämmittäminen. 5 min ennen pojan sänkyyn viemistä laitoin hänen peiton alle kuuman jyväpussin sänkyä lämmittämään. Poika ei (ainakaa ihan joka kerta) heränny, jos hänet siirsi nukkuvana sylistä/vierestä sänkyynsä.

Toinen keino,jota käytin yösyötöillä, oli pojan paketoiminen peiton sisään, jolloin hää ei heränny kylmään sänkyyn takasi siirrettäessä.



Mie tykkäisin tälle tytölle kokeilla sitä kapalointia, mut en ikinä saa sitä pakettia tarpeeks napakaksi, jotta tytöllä olis siinä hyvä olla. Olisko netissä hyviä ohjeita (kuvan kanssa), tietääkö joku?



s

Jaa-a, missä kaikki on kun ei ole kukaan vielä ehtinyt kirjoittaa?



Sanna-P: ainakin Ruskovillan sivuilla on ohje kapalointiin: http://www.ruskovilla.fi/pdf/villavauva.pdf



Mä kapaloin vauvan aina jommalle kummalle kyljelle pinnasänkyyn, ja vedän kyllä kapaloliinan aika tiukkaan.



Sunshine: onko teidän vauva jo sen kokoinen että voisi laittaa esim BabyBjörnin rintareppuun tai onko sinulla kantoliinaa? Jos tuo helpottaisi yhtään kotona, että kanniskelisit vauvaa repussa tai liinassa puuhaillessasi muuta?

Meidän poika oli pikkuvauvana juuri sellainen, että heti kun hänet laski jonnekin, hän havahtui hereille ja alkoi huutaa, huuto lakkasi kun poimi syliin. Vaunuissa nukuttamisesta ei tullut myöskään mitään kun nukkui 10 min ja huusi 30 min, vaikka kävelin ja työntelin tai mitä vaan. Heti nukahti kun pääsi syliin. Mutta kanniskelu on tosi raskasta jos kädet ei ole vapaana..



AJL: Joko olet uskaltanut kokeilla yötä pelkällä imetyksellä? Voiko miehesi nousta pulloa lämmittämään jos itse jäät peiton alle vauvan kanssa tissuttamaan?



Me käytiin tänään juuri neuvolassa ja kun neuvola-th vaihtui nyt, niin saatiin aivan mielettömän ihana vauva-th.

Neidin paino on kasvanut vajaassa kolmessa viikossa: syntymäpaino 3500g -> kotiinlähtöpaino 2vrk 3340g -> 1,5-vkon iässä 3940g ja nyt vajaa 3-vko 4240g. Posket on neidillä kuin bulldogilla ja kolmoisleukakin on:O



Mitenkä muilla on jälkivuodon kanssa? Täällä on-off: välillä näyttää siltä kuin alkaisi vuoto loppua, mutta sitten alkaakin taas uudelleen. Onko joltain jo loppu? Kauanko kesti?



Mukavaa viikonloppua kaikille!



t. DorisDay ja tyttö sunnuntaina 3 viikkoa

Päätinpä itsekin alkaa kirjoittelmaan tälläkin puolella. Meillä siis poika on reilu kuusi viikkoa vanha ja tosi tyytyväinen sellainen. Minulla oli alussa myös samanlaisia tuntemuksia, mitä muilla täällä esikoisen saaneilla. Alku oli siis yhtäaikaa ihana ja kauhea. Vaikka vietin sairaalassa viikon, minua pelotti kotiutua sieltä, koska imetys teki kipeää ja muutenkin arvelutti miten kotona osaan hoitaa vauvaa. Kotiuduttuani menikin sitten molemmat rinnanpäät rikki. Imetys teki niin tuskaa, että aloin kauhulla aina odottaan seuraavaa imetystä ja itkuhan siitä tuli.=) Onneksi äitini tuli auttamaan minua. Minä sitten vajaan viikon pumppasin maidon rinnoista ja annoin sen pullosta. Rinnat pääsi parantumaan kokonaan ja pääsin taas harjoittelemaan imetystä. Pari kolme epätoivoista viikkoa meni siis, että imetys lähti luonnistumaan. Tämän läpi käyneenä tajuan vasta miten herkkä asia imetys äidille on.

En tiedä onko imuotteessa vielä vikaa, mutta miksi toisesta rinnasta imetys käy aina alkuun kauhean kipeää??



Muutenkin alussa mietin kun jouduin pummpaileen ja mies ei saanutkaan lupauksista huolimatta isyyslomaa, että en olisi ikinä uskonut vauvan tulon olevan näin mullistavaa. Ikinä en ole varmaan itkenyt niin paljoa ja miehen kanssa oli heti alusta asti vaikeaa. Muille ei voinut omaa pahaa oloa näyttää, koska tottakaihan pienen, tyytyväisen vauvan kanssa on joka hetki ihanaa. Vieläkin tuntuu, että valitan joka pikku asiasta miehelle. Miten te muut naiset? Onko kotia jääminen ollut suuri muutos? Tuntuu, että mies on kokoajan poissa, vaikka ei se sen enempää oo pois ku ennenkään.=)



No nyt kun aikaa on vierähtänyt ja pahimmasta alkukriisistä ollaan päästy, vauva arki maistuu hyvälle. Välillä tuntuu että sydän halkeaa rakkaudesta.



Eka neuvolassa käytiin keskiviikkona, poika oli 58cm ja 5600g, joten oma maito riittää hyvin. Poika hymyilee ja seurailee jo kovasti... ja voi että miten ihanaa on seurata vauvan kehitystä. Ristiäisetkin oli pari viikkoa sitten pyhäinpäivänä.

Aarggh... ja inhottavaa jälkivuotoa on vielä. eka kesti neljä viikkoa, sitten oli viikon taukoa ja taas jatkui. Onko normaalia?



hmm... poika antaa olla koneella vain hetken, joten täytyy alkaa hoito hommiin. Pojalla ei muuten vieläkään ole säännöllistä rytmiä. Luvattoman monta yötä olemme siis valvoneet, kun vauvaa ei ole väsyttänyt. No onneksi hän ei kuitenkaan turhia itke.



Terv. Mi11Mi ja poju

Josko nopsasti ehtisin pari riviä rustata, kun esikoinen nukkuu ja vauva viihdyttää itseään sitterissä....



Jo on vauva-arki ottanut koville täälläkin!! En ainakaan muista, että esikoisen syntymän jälkeen olisin mitään kummempaa kriisiä käynyt läpi...Vaan toista se on nyt! Itkettää, harmittaa ja ärsyttää esikoisen puolesta, että vauva on noin vaativa ja tyytymätön!=/ Siihen lisäksi se, että en ole nukkunut kunnolla kohta kahteen kuukauteen, niin eipä se juuri muuta tarvitse!



Ääneen ei edes uskalla myöntää, että välillä tekisi mieli laittaa tuo meidän suloinen vauva vaikka Huuto.nettiin myyntiin, kun korpeaa niin kovasti!!! Mutta sitten taas hyvinä hetkinä sitä muistaa, kuinka onnellinen sitä oikeasti saa olla, että on kaksi ihanaa, tervettä poikaa!! Himpun verran ristiriitaisia tunteita siis....



Mies auttaa, minkä töiltään jaksaa/ennättää, huomattavasti enmmän osallistuu tähän arjen pyörittämiseen kuin aiemmin!!! Onneksi....



Voimia kaikille haasteellisten vauvojen äideille=) Kyllä kait tämä tästä iloksi muuttuu, viimeistään siinä vaiheessa kun pojat ovat inttiin menossa?!?=)



Kiiuli&pienimies, ikääkin jo huimat 3vk!