Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiesitte olevanne valmis äidiksi? (ov)
11.11.2007 |
Me ollaan miehen kanssa mietitty kohta 1½ vuotta, että milloinkas alettas sitä omaa pienokaista yrittämään. Pillerit jätin pois jo vuosi sitten ja nyt ollaan käytetty kondomia ehkäisynä. Mutta jotenkin vaan tuntuu, ettei uskalla tehdä sitä päätöstä, että jätetään kondomikin pois.
Kummallakin on tällä hetkellä vakityöpaikat, meillä on oma kaksio, mutta ollaan ehkä ensi vuonna muuttamassa takaisin kotiseudullemme, joten työpaikat pitäisi sitten etsiä uudelleen. Jotenkin tuntuu, että vauva ei voisi tulla ennen muuttoa, jotta minäkin voisin etsiä työpaikan (raskaana tuskin olisin kovin haluttua työvoimaa ja äitiyslomalla en edes työpaikkaa voisi hakea). Mutta tämä muuttokin on ihan epävarmaa vielä.
Olisi kiva kuulla, että miltä se pitäisi oiken tuntua, siis se, että haluaa lapsen? Mä olen aina pitänyt lapsista ja tiedän, että haluan lapsia, mutta milloin???? Jotenkin se asia pelottaa, että miten sitä pärjää, lähinnä kaikki valvomiset ja raha-asiat yms.
Tää on kyllä yhtä loputonta jahkailua.........
Kommentit (10)
Elämäntilanne oli kuitenkin ok ja kaikki muukin ja joskus tiesin haluavani lapsia niin ajateltiin miehen kanssa,että miksi odottaa.
Koska odottamiseenkaan ei oikein syytä löytynyt niin alettiin hommaileen ja 1v odottamisen ja hommailun jälkeen tulin raskaaksi.
Siihen sitten vain kasvaa sen vauvan (ja edeltävän raskauden) myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin nuorena äidiksi, en yli 30- vuotiaana.
Silloin vaan tuntui, että nyt lapsia, kun vauvat on niin ihania!
Oltiin just valmistuttu vuosikausien opiskelujen jälkeen ja ostettu asunto. Eli taloudellinen tilanne oli heikko. Mutta mies oli töissä ja mä jäin äippälomalle. Äitiyspäiväraha on palkkasidonnaista. Olinkin sitten putkeen 5 vuotta kotona, koska saimme toisenkin lapsen.
Nykyään olen jo takaisin työelämässä ja taloudellinen tilanne palautunut.
Jos tuolla tavalla jahkaatte niin lapsien saaminen menee ohi! Ei ne tuli napista painamalla vaan teillä saattaa mennä kaksi vuotta ennen kuin tärppää (tosi monella tutullani käynyt niin). Ja työkuvioita on turha ajatella. Mä jäin vakityöstä aikoinaan äippälomalle, mutta mut irtisanottiin äippälomalla. Että ei ole olemassa vakkarityötä mihin palata äippälomalta!
enää ainakaan nuoremmaksi tule.
ap
olin aika varma, mutta ihan varma ei voi koskaan etukäteen olla
Teidän tilannehan on ideaalinen. vakituiset työt, parisuhde jne.
Ei sitä ' oikeaa hetkeä' tule koskaan, asia on vaan päätettävä ja kun se on sitten totta, mennään lapsen ehdoilla. Turhan usein lapsentekoa lykätään kaikenlaisten ' tekosyiden' varjolla; luodaan uraa, on vaihdettava työpaikkaa, ei ole tarpeeksi isoa asuntoa, liian pieni autokin jne. Noi kaikki asiat on järjestettävissä-
Älkää odottako liian kauan, ettei käy huonosti. vauvaa ei sitten ehkä kuulukaan enää. Muista, että munasolusi on yhtä vanhoja kuin sinä itse. Ne ei siitä nuorene. Ei ole turhaa höpötystä se, että lastentekoa suositellaan nuorena. YTHS:llä opiskelijoita MUISTUTETAAN tästä asiasta ja jopa kannustetaan tekemään lapsia, jopa siis kesken opintojen.
Me tehtiin muksut heti valmistuttuamme. Ehdin olla siis 9kk töissä ennen ä-lomaa. Olin 3v kotona (2 lasta) ja nyt alani hyvässä työssä. Olimme juuri menneet naimisiin ja ostaneet ensiasuntomme. Miehellä oli/on hyvä työ, joten pärjäsimme hyvin.
Älkää turhaa odotelko sitä parempaa aikaa tai jotakin valaistusta, että koska olet valmis äidiksi. Eihän siihen voi varautua tai valmistautua mitenkään. Ei kukaan ole valmis äiti vaan äitiyteen kasvaa lapsen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos yhtään haluatte testata niin ottakaas jonkun tutun pienehkö vauva hoitoon vähän pidemmäksi aikaa (jos kukaan antaa),vaikak yön yli tai ainakin koko päiväksi,kyllä se vähän antaa sitä kuvaa :)
Silti jotenkin oman lapsen kanssa sitä on kuin automaattiohjauksella,sitä osaa ja tietää paljon sellaista mitä ei tajunnutkaan osaavansa ja omaa lasta oppii kuuntelemaan aika pian
mitään valmiina, esim. omaa asuntoa. Ajattelin että koskaan ei ole " se oikea aika" eli sitä ei kannattanut jäädä odottamaan.
Ei ollut enää janoa ulkomaille tai lisäopintoihin tms. Olin jo seikkaillut ja ollut ja kierrellyt.
Toisaalta koin parin vuoden aikana niin paljon kuolemaa, etten nähnyt muuta mahdollisuutta kuin ainakin yrittää tuottaa uutta elämää. Muuten elämä olisi ollut pelkkää kuolemaa.
Mutta äidiksi en tuntenut olevani valmis. Luotin siihen että opin tekemisen ja olemisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikemminkin koko ajatus pelotti, mutta ajateltiin, että saahan se lapsi tulla jos on tullakseen. Naimisissa ollaan, vakityöt jne.
Nyt menossa rv 30. En tiedä edelleenkään, olenko niin valmis äidiksi, mutta olen ihan toiveikas tulevaisuuden suhteen:) Miksen minä pärjäisi, ellei muutkin. Ikää mulla 27, mies 31. Mielestäni ihan sopiva ikä tulla vanhemmiksi.
Ollaan nyt oltu miehen kanssa naimisissa kuusi vuotta, koko se aika yritetty lasta ja nyt olen raskaana. Parisuhde voi hyvin ja muutenkin elämä on turvallista ja ns. ideaali lapsen tähän syntyä.
Silti välillä herää epäilys, että onkohan musta sittenkään äidiksi. Siis järjellä, jos ajattelee, niin musta tulee varmaan ihan hyvä äiti. Mutta toisinaan iskee pieni paniikki, että mitäs sitä tulikaan tehtyä.
Muutaman ystävän kanssa, joilla lapsia, olen näistä tunteista jutellut ja kaikki ovat vakuutelleet, että on ihan normaalia tuntea tälläistä epävarmuutta. Kai siihen äitiyteen kasvaa sitten sen lapsen myötä.
Olen jo kovasti kiintynyt sisälläni kasvavaan vauvaan enkä jaksa odottaa vielä muutamaa kuukautta.
Jos elämän yrittää järjestää valmiiksi, ei tule ikinä äidiksi. Aina puuttuu jotain.