Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kyl moni teistä rahanmenoketjussa elätte kuplassa vielä ettekä todella tiedä mitä teinielämää tarkoita
10.11.2007 |
Monilla kommentteja että " ei tartte mopoa" , ei tartte kampaajalle vaan leikkaa ite" , puku kallis jos maksaa 270e" , kyllä lapset oppii arvostamaan muuta elämässä jne" . Huh hei sanon minä, ap siinä ketjussa siis. Helppo sanoa kun lapsi 4-5v miten MEINAA toimia sit 10vuoden päästä, totuus on että tilanteiden muuttuessa mielipiteetkin muuttuu. Jos haluaa että oma lapsi on jengissä mukana jotkut asiat on vain hyväksyttävä, halusitpa tai et. Uskon että kaikille vanhemmille tämä on tärkeää. Kaikki 15v pojat saavat mopon, ainakin täälläpäin, en ois voinut kuvitellakaan että oma ei saisi vaikka 10v sitten ajattelin että ei saa. Heille naurettaisi kouluissa jos minä leikkaisin heidän hiuksensa, oikeesti. Puku joka maksaa 270e on oltava kunnon musta puku koska 9luokkalaiset menevät itsenäisyysjuhliin kaupungintalolle, se on traditio täällä ja sit kesällä on rippujuhlat. Kengistä - 15v tarvitsi kunnon goretexkengät kun ajaa mopolla ja ne liikkuu noissa hinnoissa. Futispelaaja on hyvin taitava ja joukkue menestynyt koko maassa eli on maksettava. 12v piti saada takin, ja vaikka kuinka väänsin että viime vuoden takki kelpaisi niin EI, hän meinasi sit kulkea tuulitakilla. Ja silloin TIEDÄN 100-0 että sitä vanhaa (tai uutta mistä hän ei tykkää) ei käytetä ja siitä saataisi riidellä päivittäin, eli mikä pointti mennä siihen? Kyllä nuoret ovat sen verran tietoisia tänä päivänä että eivät mitään lumppuja laita päälle JOS EI ITE HALUA sitä, sekin täytyy kunnioittaa. Tässä nyt vain vähän selityksiä kun tuntuu että taaperoiden ja pikkukoululaisten vanhemmat (äidit) niin luulee että " meilläpäin ei suostuta sit siihen" . On helppoa sanoa jotain mut unohtaa että kun lapsi kasvaa heidän mielipiteet kasvavat ja ollakseen yksi ryhmässä joskus on tehtävä jotain mitä ei itse haluaisi, on pakko antaa lapsen mennä muiden poikien kans esim pizzalle koska se on HEILLE tärkeätä. Ei silloin auta että ite teet pizzan ja yrität sillä selvitä.. mut tervetuloa sit teinien maailmaan. He.
Kommentit (46)
Tietenkään neuvot eivät päde teini-ikäisille tai ihan pikkuvauvoille.
Rahankäytön suhteen ja monen muunkin asian suhteen.
Kampaajalla voi olla käymättä itse, vaikka sitä tiukkaa teiniä sinne veisikin. Sitäpaitsi, ainakin meillä on tuttavina ja lähisukulaisina monta oikeaa kampaajaa, he tekevät halvemmalla meille tai ilmaiseksi lapsillemme " kampausoperaatiot" . Se on niin monesta asiasta kiinni.
Ja jos toiset voikin kasvattaa ruoat itse, toisilla ei ole sitä mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista 3 jo lukiossa tai vanhempia. Ei ollut mikään pakko maksaa 270¿ puvusta tai kengistä, ei kalliista harrastuksista yms. Ehkä he ovat jääneet paljosta paitsi kun pojallakin oli ylppäreissä alesta ostettu puku (120¿) ja kengät (39¿) mutta kuka sen tajusi?? Harrastaneet ovat vuorotellen, eli jokaiselle on maksettu jonkun harrastuksen vuosimaksu. Fudis ja sähly ei paljoa maksaneet, kulut n 100¿/vuosi + tossut. Ja lisäksi menivät harrastuksiin aina itse pyörillä, vain turnauksiin vietiin autolla. 16v lähtien ovat olleet töissä ja maksaneet kaikki ostoksensa itse, sponssaan ehkä 100¿/vuosi ja jos reissaavat niin siihen vähän tukea. Esim lukiolaisen vanhojenpäiväpuvun teen itse, upea satiini ja muut tarvikkeet maksaa n 100¿ kun vuokrapukuun olisi uponnut vähintään tuplasti. Kengät tyttö osti Pariisista kympillä ja hanskat joudutaan hankkimaan vielä.
Koulu on ilmainen, vaatteita saa edullisempia ja silti " katu-uskottovia" . Harrastaa monet alle 10veetkin jo harrastuksia joissa rahaa palaa.
Mikä teiniydessä maksaa?
Alle kouluikäisillä vanhemmilla on yleensä lyhyemmät työpäivät, hoitomaksut, pitää ostaa monet ulkovaatteet, säähän kun säähän.
Ei lapsen ikä ole mikään suora yhteys kulutuksen määrään.
Kyllä sitä saa rahaa palamaan siihen pikku pilttiinkin jos luulee, että se muuten tulee pk:ssa syrjityksi.
Tosi outoa ap, ei pääse piireihin jos ei ole sitä ja tätä. Oletko koskaan kyseenlaistanut, onko tuollaisiin piireihin edes hyvä kuulua? Kiusaajiahan he ovat...
No, kaheksakytäluvulla ei tytöt kauheasti mopolla ajaneetkaan. Olisin mopon halunnut, vaan en saanut. Tulipa pyöräiltyä.
Minun vanhemmilla olisi ollut varaa ostaa meille muodin viimeisimmät hömpötykset, vaikka tavallisia duunareita olivatkin. Mutta eivät halunneet antaa kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Toisaalta saimme aina vaatteet ja välineet uusina. Pyörät tuli aina tuliterinä, samoin luistimet (joita käytettiin max. kymmenen kertaa vuodessa) ja muut. Kävimme myös ulkomailla reissussa joka ikinen vuosi. Asia mitä kovasti kaverit ihmetteli, miten voi muka olla varaa, vaikka vain duunareita ovat vanhemmat. Kun ei opettajien lapset päässeet joka vuosi reissuun...
Itse olen ajatellut, että lapseni saavat " tyytyä" kierrätettyyn mahdollisimman paljon jo nyt pieninä. Ikää 6 ja 2v. Tiedän, etten ole oikea ihminen neuvomaan teinien vanhempia, siksen neuvokaan. Mutta itse yritän kasvattaa lapsistani kriittisiä ja vastuullisia kuluttajia. Heillä on pientä tilpehööriä, jota ilmankin voisi elää (Littlest Pets, My Little Ponyja jne.), mutta ei kaikkea sitä, mitä naapurin Jaminalla.
Yritän opettaa myös siihen, ettei kaikilla tarvi olla kaikkea. Saa nähdä miten onnistun. Toisaalta elämäntilanteemmekin pakottaa siihen. Meillä on velkaa ja pienituloiset ammatit, veljeni omistaa hyvinmenestyvän yrityksen ja hänellä on millä mällätä. Joten häne lapsensa tulevat ilmeisesti aina olemaan ne parempiosaiset meidän suvussa. Jo nyt he reissaavat kolmesti vuodessa ulkomaille ja lapsille ostetaan vimosen päälle kamppeet (lapset 3v ja 1½v.).
Niin ja palaan taas itseeni. Kuljin siis yläasteen ja lukion (tietty myös ala-asteen) aika halvoissa kamppeissa, ei merkkikuteissa. Joskus yllättäin sain jotain, kuten " ihanan" Torstain hupparin, tai ryttyvarsisaappaat silloin kun kaikilla niitä oli. Ja itseasiassa tänä päivänä en osaa sanoa, että olisin jäänyt mistään paitsi. Päinvastoin, uskalsin olla oma itseni jo teininä. Kuljin kouluun kumppareissa tai huopikkaissa, sillä kävelin/pyöräilin, vaikka muut kulkivat bussilla, sään mukainen varustus nääs. Ja jos joku naureskeli huopikkailleni, nauroin mukana, vaikka ujohko olin. En ollut koulun suosituin tyttö, enemmänkin hiljainen ja porukan reunamilla. Mutta muistelen silti nuoruuttani ja lapsuuttani tyytyväisyydellä.
Meillä teinit eivät todellakaan ole saaneet kaikkea mitä olisivat halunneet, mutta toisaalta ovat kyllä ymmärtäneet miksi kaikkea ei kannata/voi ostaa.
Koska perheessämme on aina kierrätetty ja etsitty ensin käytettyä (urheiluvälineet, huonekalut, vaatteet, autot, talot), niin siitä on tullut lapsille " toinen luonto" l. eivät ole teineinäkään olleet vastahakoisia käyttämään toisten hyviä vanhoja.
Lastenkasvatuksessa olemme pitäneet tärkeänä sitä, että lapsesta kasvaisi itsenäisesti ajatteleva nuori, joka ei ole toisten mieleipiteiden vanki.
Nämä itsenäiset nuoret ovat silti olleet keskenään erilaisia, heille on muodostunut erilaisia maailmankatsomuksia (uskovainen, luonnonsuojelija jne.).
Rippijuhlissa esimerkiksi vanhin poikamme käytti yhtä isän puvuista ja nuorempi poika laittaa ensi vuonna rippijuhliin serkkunsa rippipuvun.
Laatuun on satsattu silloin, kun siinä on näyttänyt olevan järkeä l. vanhimmalle pojalle ostettiin kallis puku releineen ylioppilasjuhliin, koska hän ei enää kasva ja puvulle tulee vuosien mittaan käyttöä.
Samoin ensimmäiset uudet polkupyörät on ostettu nuorille sitten, kun kasvu on pysähtynyt, nämä ovat olleet viimeiset meidän hankkimamme polkupyörät.
Jalkineiksi olemme hankkineet aina kalliimman puoleisia nahka- ja Goretex-kenkiä, samoin päällysvaatteet ovat olleet laadukkaista materiaaleista, kasvavallekin lapselle ja nuorelle - näitä on sitten voinut kierrättää, koska nuorillemme ei ole tärkeintä kulkea viimeisimmän muodin mukaisissa vaatteissa.
Meillä jostain syystä pojat ovat olleet merkkitietoisempia kuin tytöt, joten samalla vaaterahalla he ovat saaneet vähemmän vaatteita, mutta se on oollut heidän valintansa.
Kännyköitä, tietokoneita, pelikoneita, soittimia (kitara, piano) jne. nuoret ovat rahoittaneet osittain omilla rahoillaan, joita heille on kertynyt sp-lahjoina, rippi- ja ylioppilaslahjoina, joululahjoina ja kesätöistä.
Mopoa ei ole ollut kenelläkään, " mopopojat" onkin täällä lähinnä haukkumasana - asumme maaseudulla taajamassa, josta pääsee kouluun bussilla ja kaupunkiin on niin paljon matkaa, ettei sinne mopolla viitsisi lähteä.
Lapsillamme ja nuorillamme on enemmän tai vähemmän ystäviä, mutta yhtakään ystävää ei ole tullut tai menetetty väärän vaatemerkin tai puuttuvan mopon takia.
Alue: Aihe vapaa
Kaupungissa sillä mopolla ei tee niinkään mitään, mutta merkkikuteilla sitäkin enemmän.