Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sekaantuva äiti - mitä tehdä? Vauvakin tulossa...

Vierailija
02.11.2008 |

Taitaa olla tavallista että äiti sekaantuu yli kolmekymppisen tyttärensä elämään joten kertokaa hyvät ihmiset millä olette saaneet hänet 1) hyväksymään että lapsella on oma elämä ja 2) käyttäytymään sen mukaisesti ?! Meille on tulossa vauva muutaman kuukauden sisään ja haluaisin että heillä olisi hyvät välit mutta en ole vielä kertonut vanhemmilleni koko vauvasta vielä koska en jaksa sitä valitusta/hössötystä/sekoilua. Eli, äitini mielestä olen epäonnistunut elämässäni ja todennäköisesti en osaa edes kasvattaa lastani. Ja olen siis ihan tavallinen kolmevitonen nainen jolla on koulutus, työpaikka, mies, ystäviä, niin normaali elämä kun ihmisellä voi olla. Olen moneen kertaan yrittänyt selittää hänelle että teen omassa elämässäni omat ratkaisut mutta silti löytyy kaikesta valitettavaa. Tällä hetkellä en edes viitsi vastata hänen puhelinsoittoihinsa kun en jaksa kuunnella sitä väninää. Ei hyvä mutta en muutakaan keksi.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioita joskus muulta kuin omalta kantiltaan. Vertaa aina minua itseensä, ja tietenkin hän on tehnyt aina ihan kaikki asiat paljon paremmin ja hänen elämänsä on ollut vielä niin hankalaa ym. eli tekee itsestään sankaria, argh!

Vierailija
2/2 |
02.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun mä edes sitä tajua. Erosin ensimmäisestä miehestäni (ei lapsia) 4 vuotta sitten ja se oli hänen mielestään superiso virhe. Yksi perustelu oli se että musta tulee sitten alkoholisti. Suvusta löytyy pari esimerkkiä mutta silti... Plus että hän tuntee epäonnistuneensa kasvattajana jos eroan. Kaikki kaverit/tuttavat olivat tukena erotilanteessa mutta äiti soitti haukkumispuheluita toisensa perään. Toinen ongelma on että mulla ei ole ketään ystäviä enkä soittele sukulaisilleni tasaisin väliajoin. Oikeasti mulla on huomattavankin paljon ystäviä. Ja ei mun siskokaan koskaan soittele sukulaisilleen joiden kanssa ei ole sukujuhlien välissä missään tekemisissä. Ne varmaan ihmettelis jos niille alkaisin soitella kun nekään ei oo mulle koskaan soitelleet. Äidin mukaan ainoa missä olen hieman pärjännyt on koulu. Joo, olen kuuden laudaturin ylioppilas ja mulla on 2 korkeakoulututkintoa et siinä ollaan samaa mieltä :).



Mä en siis vaan tajua mitä sille enää sanoisin, mikään ei tunnu menevän perille. Mä olen järkeillyt että sitä voi riepoa se että poikkean sen omista tiukoista sosiaalisista normeista ja olen saanut mahdollisuuden opiskella ja sen myötä paremman elintason kuin sillä itsellä. Mutta miksi tämä äiti ei voi vaan iloita lapsensa puolesta vaan tavallaan kostaa moittimalla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yksi kahdeksan