Millaisia aikuisia kasvaa pojista jotka kuorii sammakoilta nahkan, kiskoo karpasilta jalat, heittaa hamstereita seinaan, kiusaa muita lapsia,
sylkee äitiään naamaan, polttaa tupakkaa 12-vuotiaana ja kokeilee kannabista 14-vuotiaana? Vanhempien tuskasta ja yrityksistä huolimatta.
Kommentit (16)
On aina ollu kovin spontaani ja ajattelematon. Iloinen ja utelias ja villi poika. Toimii liikaa vaistojensa perusteella ajattelematta seurauksia. Seurustelinkin joskus tuon pojan kanssa ja se oli ok...
Poika eli 20-25v taiteilijayhteisössä. Nyt on vähän alta kolmikymppinen ja vähän hakusessa. Pelkään että sekaantunut johonkin epämääräiseen.
Jatkuva huolihan varmaan äidillä on tuosta pojasta lopun ikäänsä. Ei se perusluonne ole muuttunut. Ei nykyään kuitenkaan tietääkseni enää rääkkää eläimiä tai ihmisiä.
Hyvä aihe (toivottavasti keskustelua ei panna M:n taholta poikki) .
Tuollaista mainittua kyllä on aina esiintynyt poikien keskuudessa jossain määrin, mutta onneksi ihan kaikista sellaiseen osallistuneista ei sitten myöhemmin nuorukaisena tai sen jälkeen aikuisenakaan tule mitään sarjamurhaajia tai muita väkivaltarikollisia, sillä onneksi ihmisellä on myös mahdollisuus havahtua tekoihinsa ja niiden järjettömään mielettömyyteen ja se voi kääntyä häpeäksi ja itseinhoksi ja siltä pohjalta sen vaiheen jälkeen yksilössä kasvaa aivan uusi elämänkunnioitus ja uudet arvot.
Sitä en sano, etteikö aikuisen olisi tuollaiseen käytökseen hyvä puuttuakin, jos sellaista näkee, mutta ainakin oman jälkikasvun ollessa kyseessä valitettavasti usein on niin,etteivät juri ne sellaisten poikien (...tai tyttöjen )vanhemmat paljon muutenkaan seuraile lastensa tekemisiä ja siitähän itseasiassa koko ongelma aika pitkälle johtuukin.
Tai puuttuvat, mutta vain väkivaltaisella tavalla (koska eivät muuhun kykene ), mikä ei sen kun vain pahentaa tilannetta eli voimakkaamman käyttämän väkivallan oikeutusta lastenkin mielissä.
Vierailija kirjoitti:
sylkee äitiään naamaan, polttaa tupakkaa 12-vuotiaana ja kokeilee kannabista 14-vuotiaana? Vanhempien tuskasta ja yrityksistä huolimatta.
Mistähän 'vanhempien yrityksistä' huolimatta ?
Olisi mielenkiintoista tietää jotakin siitäkin taustasta, minkä kautta tuohon tilanteeseen oli ajauduttu. . .
Siis esim. tuohon oman äitinsä naamalle sylkemiseen.Ei se nyt koskaan ole ihan tyhjästä syntynyttä käytöstä lapsella.
Luultavasti tulossa tunteeton psykopaatti joka viettää valtaosan elämästään vankilassa ennen ennenaikaista kuolemaansa.
No tiedät kyllä mitä tulee.
Pienempänä olisi jo pitänyt laittaa terapiaan.
Mitähän se "yrittäminen" on ollut jos lapsesta tulee täysin empatiakyvytön ja tunnekylmä ihminen. Pahasti on asiat pielessä ja hälytyskellojen pitäisi soida tosi kovaa siinä vaiheessa kun lapsi on tavallisesti julma eläimiä kohtaan. Jaa, että mitä tällaisesta lapsesta kasvaa.. no vankilastahan se todennäköisesti itsensä ennenpitkää aikuisena löytää.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se "yrittäminen" on ollut jos lapsesta tulee täysin empatiakyvytön ja tunnekylmä ihminen. Pahasti on asiat pielessä ja hälytyskellojen pitäisi soida tosi kovaa siinä vaiheessa kun lapsi on tavallisesti julma eläimiä kohtaan. Jaa, että mitä tällaisesta lapsesta kasvaa.. no vankilastahan se todennäköisesti itsensä ennenpitkää aikuisena löytää.
siis "tahallisesti".. no miksi ei myös tavallisesti...
Vanhempien osa ratkaisee. Vanhempien tehtävä kotona on ENNALTA EHKÄISTÄ tällainen. Älkää vanhemmat vierittäkö vastuuta lapsen harteille sillä TE olette vanhempina mokanneet.
Minä harrastin ala-asteikäisenä tuota! Siis pieneläinten kiduttamista. Pahin oli varmaankin se, kun leikkasin elävältä, verkkoon kiinni jääneeltä pikkulinnulta jalat irti ja puhkoin silmät. Kaloille suoritin usein vivisektioita. Nykyään olen lastenlääkäri!
Pien-eläinten kiduttajista tulee, tutkimusten mukaan, usein aikuisena psykoja. Onnea vaan.
Vierailija kirjoitti:
Pien-eläinten kiduttajista tulee, tutkimusten mukaan, usein aikuisena psykoja. Onnea vaan.
Kysypä kuinka moni aikamies on penskana ollessaan esim. ampunut ilmakiväärillä esim. rottia, ja räkättirastaita ja sitten ehkä joskus (niiden kohteiden )puutteessa ylittänyt kynnyksen esim. varpusten tai sammakoiden ampumisen suhteen ja 'täräyttänyt' vähän niitäkin puista tai lammista joskus.
Kaikenlaiset 'miehuuteen liitetyt' metsästys-,ampumis- ja muut sellaiset ihanteet kun vaikuttivat vielä monta vuosikymmentä sodan jälkeen kulttuurissamme lapsiinkin, poikiin tietysti erikoisesti.
Vanhemmat silloin yleensä korkeintaan vain hymähtelivät sellaiselle.
Tosiasia kuitenkin on, ettei niistä esim. 'räksien' eli räkättirastaiden ampujista yleensä mitään ihmisten tappajia myöhemmin elämässään kuitenkaan tullut ja että useimmat katuvat kyllä sitten aikuisena niitä aikojaan siinä mielessä,eivätkä välttämättä ole enää ollenkaan aikuisena kiinnostuneita aseista .
Sarjamurhaaja tai sitten vaan ihan "normi" vaimonhakkaaja-sosiopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastin ala-asteikäisenä tuota! Siis pieneläinten kiduttamista. Pahin oli varmaankin se, kun leikkasin elävältä, verkkoon kiinni jääneeltä pikkulinnulta jalat irti ja puhkoin silmät. Kaloille suoritin usein vivisektioita. Nykyään olen lastenlääkäri!
Juttelin juuri erään lääkäriystäväni kanssa ja hänestäkin yllättävän usealla hänen kollegoistaan on sadistisia piirteitä.
Eli ap:n kysymykseen voisi sanoa, että vaikka lääkäri tai linnakundi.
Olin villi ja utelias, kaiken koin liian varhain ja liian rajusti. Nyt olen perheen äiti, tasapainossa itseni ja muiden kanssa.
Apua sain jonkin verran teini-ikäisenä, en kuitenkaan tarpeeksi (nyt kun ajattelen). Onneksi oma " herääminen" tähän maailmaan tapahtui ajoissa.