en voi antaa itselleni ikinä anteeksi mitä tein..
ilmoitin lastensuojeluun sisareni perheestä että hänen miehensä käyttää kovia huumeita ja hoitaa lapsia pöllyssä, vaikka en ole edes varma siitä enää.
Nämä on huhuja joita toisilta sukulaisilta kuulin. Miehellä on tälläinen menneisyys, mutta nyt hän on on ollut kuivilla kauan.
Minulla on kauheat itsesyytökset siitä että olen mennyt rikkomaan heidän perheensä. Siskoni ei anna ikinä mulle tätä anteeksi..
Kommentit (12)
Eivät ilmiannon perusteella tee yhtään huostaanottoa, tutkivat tilanteen ja laittavat huumetesteihin tarvittaessa. Kiellä jos epäilevät sinua ilmiannosta.
Teit kansalaisvelvollisuutesi.
jä syytti välillä äitiänikin joten minun oli pakko tunnustaa että se olin minä.
En halua että lapsia otetaan huostaan. hän on kuitenkin hyvä äiti ja tämä mies on ihan mukava ihminen. Kadun katkerasti, tämä on ihan hirvee tilanne.
ap.
Sosiaalityöntekijöille voi toki soittaa ja kertoa huolistaan, jolloin ei tarvitse kertoa nimeään. Sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus tarkastaa tilanne, vaikkei ilmiantajan nimeä tiedettäisikään.
Tuli puheeksi erään sukulaisen asiat ja hän sanoi, että ilman muuta pitää tehdä ilmoitus kun oli sellaiset jutut kyseessä. Sanoi sitten, että hän voi sen ilmoituksen tehdä, niin ei minun tarvitse sekaantua.
että halusit että asia tarkistetaan, koska välität hänen perheestään ja lapsistaan todella paljon. Sano myös, että tiedät, ettei tuollaisia asioita yleensä kysyttäessä tunnusteta...
ku alkaa hutkia -- nIIn totta! En antaisi omalle siskolleni anteeksi jos noin tekisi pelkkien kuulopuheiden perusteella eikä multa mitään kysyisi.
mutta tämä asia oli jo puheenaiheena aika yleisesti.
Asia tuntuu järjettömän suurelta nyt, mutta asettuu oikeisiin mittasuhteisiin kyllä. Sinä olet tehnyt asian lapsia ajatellen.
Ei tuosta mitään kamalaa jälkiseuraamusta ole. Siskosi antaa anteeksi aikanaan. Asiat selviää.
Lupaan sen.
ehkä ansiostasi saavat apua ajoissa. ja lapset eivät kärsi niin paljon.
Ei ne sieltä lapsia pois vie jos siellä kaikki hyvin on. Joten ihan oikein teit.
Jos tilanne ei anna aihetta jatkotoimiin, on asia sillä selvä, mutta jos aihetta on, saavat apua ja tukea arkeensa. Oikein teit! Ei tarvitse jatkossa jossitella tai potea huonoa omatuntoa, jos jotain käykin.
Tosin, pienikin epäilys kannattaa ehkä mielummin tarkistaa kuin antaa lasten kärsiä.