G: Nyt opettajat kertomaan mitä puhuitte lapsille koulussa ja mitä asioita nousi esiin?

Oppilaat meillä 16-42 vuotiaita. Ekalla tunnilla kerroin tyyliin, että kaikki varmaan tietää, että mitä on tapahtunut ja että toivottavasti kukaan ei ole menettänyt läheisiään ja kerroin, että itse en ole menettänyt. Kyselin, haluavatko puhua tapahtuneesta. Eivät olleet innokaita. Kerroin, että jos joku haluaa puhua jonkun kanssa kahdestaan voi kääntyä minun, terkkarin tai kuraattorin puoleen.

Oppilaat oli vaan, että joo-joo, voitasko mennä asiaan.



Hiljainen hetki kyllä pidettiin sitten tänään.

ruotimaan. Kolmea luokkaa tänään opetin ja yhtään tavallista tuntia ei pidetty.



ope yläkoulusta

oli herättänyt/ kysymyksiä omaan koulunkäyntiinsä liittyen joita asiasta oli noussut mieleen. NIitä sitten luin ja vastailin kysymyksiin ja yhdessä myös keskustelimme asioista. Oppilaani ovat 6-luokkalaisia. Loppupäivä sujui ihan tavallisesti, heillä ei ollut tarvetta puida asiaa enempää sillä erää.

Asiaa on hyvä lähestyä " lapsilähtöisesti" ja lasten ikä huomioiden; meidän aikuisten ajatusmaailmaa ja omia mielipiteitä ei lapsille kannata liian kärkkäästi lähteä esittämään tai painottamaan, ne ovat usein sellaisia joita lapsi ei vielä itse tulisi ajatelleeksikaan. Lähinnä oppilaitani kiinnostivat miksi ampuja teki tekonsa ja ovatko he itse turvassa/ kuinka tulisi menetellä jos koulussamme tapahtuisi vastaavaa tai esim. tulipalo tms.

kävimme läpi myös pelastautumisasioita.



Lapsia askarrutta, voiko näin sattua omassakin koulussa, ja osa eli tapahtumaa niin vahvasti, että keksi itselleen esim. sukulaisen, joka oli ollut mukana Jokelassa.

jokainen tuntee itse parhaiten lapsensa ja hoitaa asian selvittelyn lapsensa vaatimalla tavalla. Jokainen osaa ottaa tarvittaessa yhteyttä terveydenhoitajaan yms. tahoon jos tuntee tarvitsevansa lisäapua lapsensa asioiden hoitamiseen. Ja vanhemmat voivat vapaasti ottaa yhteyttä opettajaankin jos on asiaa :)

Vaikka välillä tuntuukin että opettaja on ainoa lastenne kasvattaja, samalla isä/äiti. Surullista kyllä.

ta. Kotitiedote laitettiin, jossa kerrottiin päivän kulusta ja annettiin vinkkejä siitä, miten kotona asiaa voi vielä käsitellä

opettajille, siinä oli neuvoja miten asiasta voi puhua. Koulun alettua jokainen opettaja keskusteli luokkansa kanssa ja sitten vielä rehtori piti aamunavauksen kaikille keskusradion kautta. Vietimme myös hiljaisen hetken.

Kotiin lähti rehtorin kirjoittama lappu kaikille oppilaille, jossa kerrottiin, että asiaa on puhuttu. Ja muistutettiin vanhempia, että on hyvä kuunnella lasta ja vastailla kysymyksiin. Lapusta löytyi myös puhelinnumerot, joihin soittaa, jos tuntuu, että lapsi tarvitsee ammattikuuntelijaa.



Oman lapseni koulussa ei oltu mitään hiljaisia hetkiä järjestetty. Opettaja oli vaan jotain aamulla puhunut. Mitään kirjettä ei tullut kotiin.



Työpaikkani toimintatapa oli minusta parempi.

koska tapahtumat sijoittuivat monien satojen tuhansien lapsien työpaikalle.



Tietenkin meillä vanhemmilla on pääasaillinen vastuu, mutta ei pelkkä lapuille kirjoittelu ja kyssäreihin vastailu oikein kuullosta suunnitellulta tai pätevältä tavalta vastata tilanteen vakavuuteen.

ope

Miten toimia koulussa?



* aikuisten on oltava läsnä, keskusteltava lasten kanssa ja vastattava kysymyksiin

* jos et tiedä vastauksia kysymyksiin, kerro siitä

* tärkeintä on olla paikalla ja jakaa tunteita lasten ja nuorten kanssa

* seuraa ja tarkkaile oppilaiden käyttäytymistä ja ota tarvittaessa yhteyttä oppilashuollon asiantuntijoihin

* koulun johdon tulee selvittää koulun sisäinen työnjako ja tiedottaa siitä

* koulun johdon tulee tarkistaa ja päivittää kriisisuunnitelma

* jos vanhemmat kaipaavat lisätietoa, sopikaa, onko tarvetta vanhempainiltaan

* pyydä oppilashuollon asiantuntijoita paikalle vanhempainiltaan

* huolehdi siitä, että koulun aikuiset saavat tukea esimerkiksi työterveyshuollosta

Sanoin, että saa ja pitää tulla puhumaan, jos asia ahdistaa. Päivänavaus oli erilainen kuin yleensä.



Eniten harmittaa, että ekaluokkalaisetkin oli pantu puhumaan. Meillä ei kerrottu asiasta lapselle mitään kotona, mikä oli kai virhe.

oli toiminut viisaasti eli puhunut vain sen verran kuin lapset olivat tienneet asiasta eli ei juuri mitään. Kyseessä on pieni erilliseskari. Totta kai täytyy keskustella, jos on tarvetta, mutta ei kannata antaa kauhalla jos lusikallinenkin riittää.

Yläkoulussa ei sitten tosiaankaan haluttu puhua opeille mitään. Toisilleen juttelivat.

5.-luokkalaisia poikia kiinnosti eniten millainen ase oli, millaiset aseet poliisilla oli, tekivätkö poliisit rynnäkön, oliko heillä kilvet tai luotiliivit jne. Tyttöjä mietitytti tekijän motiivit ja oliko tällä mielenvikaa. Joku pojista mietti oliko ampuja koulukiusattu.



Rehtori antoi mielestäni hyvän neuvon; opettajat saavat kertoa vain faktoja, ei mitään mutu-ajatuksia. Koululla tehtiin moniste kotiin jossa kerrottiin että asiaa on käsitelty, minä en kylläkään sitä jakanut oppilaille kun kukaan ei asiasta minulle maininnut ja opehuoneessa en ehtinyt päivän aikana käymään. Jaan sen sitten huomenna.

Miten autoit turvallisuuden tunteen luomisessa?

Pihalla oli nimittäin heti kerrottu mitä hurjempia juttuja, ja meillä taas lasta oli varjeltu uutisilta. Joten hyvä, että ope selitti asiaa, eikä lapsi jäänyt koko päiväksi ikätoveriensa tarinoiden varaan.

Olen aineenopettaja yläkoulussa. Otin tapahtuman aamun ensimmäisten oppilaiden kanssa puheeksi, he kuuntelivat, eivät halunneet puhua kanssani asiasta sen kummempia. Aamunavauksessa rehtori puhui tapauksesta hyvin, tuli musiikkia, jonka aikana oppilaat hiljentyivät mietteisiinsä. Tämän jälkeen sanoin muutaman sanan eivätkä oppilaat lähteneet keskustelemaan. Jatkoin tuntia normaalisti, koska vaikutti siltä, että eivät halunneet kanssani asiaa puida. Tunnelmasta olisi voinut tulla muuten painostava. Olen opettanut kyseisiä oppilaita vasta vähän aikaa, eli emme tunne vielä hyvin. Ilmaisin kyllä, että minulle voi tulla puhumaan, jos haluaa. Ja että meidän kaikkien täytyy muistaa huolehtia toisistamme ja tehdä jotain, kertoa jollekin aikuiselle, jos huomaa, että jollakin koulukaverilla on paha olla.



Ei meille opettajille opeteta opettajankoulutuksessa miten toimia tällaisessa tilanteessa, koska tällaista tilannetta ei kukaan olisi voinut kuvitellakaan. Meistä jokainen toimii oman persoonansa ja tuntosarviensa ohjaamana, parhaansa mukaan. Eihän tässä muuta voi.

Vastasin jonkun tv:ssä nähdyn asiantuntijan mukaan: Jotain on mennyt ihmisessä sisällä tosi pahasti rikki, ja hän on tuntenut todella paljon vihaa. Mielenvikaan en sen kummemmin ottanut kantaa. Turvallisuusasioihin kommentoin ihan rehtorin ohjeiden mukaan, aika tyhjänpäiväistä löpinää loppujen lopuksi.

Mun mielestä turvallisuuden tunne luodaan kotona. Ei se opettajan tehtävä ole. Silti hyvä, että opettajat puhuivat niiden oppilaiden vuoksi, joita asia ahdisti, kun kotona oli vain katsottu uutisia eikä käsitelty asiaa.

mutta kyllä koulussakin pitäisi asiaa korostaa!

Jos turvallisuusohjeisiin ei opettaja itse usko ja pitää niitä turhanpäiväisinä lätinöinä niin olen pahoillani.



Jos sanot mitä tahansa lapsille, etkä tarkoita site, he aistivat sen.