Miksei rehtori puuttunut aiemin Pekka-Ericin asioihin?6

Tiedostavat perheet, pitäkää varanne: pojistanne tulee massamurhaajia!

Itse olen opettajana useita kertoja törmännyt todella pahasti oireileviin lapsiin ja heille on kaikin keinoin yritetty saada apua. MUTTA, kun resursseja ei ole. Muutama vuosi sitten lasten psykiatrian lääkäri suoraan totesi, että: " Valitettavasti hoitopaikkoja ei ole. Sen täytyy tehdä jotain itselleen tai muille, ennen kuin sisään otetaan."



Toisen oppilaan kanssa " taistelin" kaksi vuotta, ennen kuin lapsi pääsi hoitoon ja sai diagnoosin psykoosi. Voi vaan miettiä, kuinka paljon vähemmällä olisi päästy, jos tämäkin lapsi olisi päässyt ajoissa hoitoon..



Joten vaikka tämä ampuja olisikin oireillut ja siihen olisi koulussa tai kotona reagoitu, ei hänelle ole välttämättä ollut mitään apua tarjolla. :(

lehdessä oli, että rehtorille oli sanottu, että auvinen _pimahtaa_ pian. pimahtaa??? mitä siinä sitten voi reksi tehdä?



jos hän olisi tiennyt nettiuhkauksista, olisi hän varmaan tehnytkin jotain, mutta niistä ei kai sitten tienneet kuin jotkut oppilaat - valitettavasti.

.

Oikeasti lasten mielenterveystyöhön tarvitaan PALJON lisää resursseja. Eivätkä ne aikuisten mielenterveyspalvelutkaan kunnossa ole.

ampujan kanssa... keskustelu ei ole ollut miellyttävä ja niinpä päätti poistaa " häiriötekijät"

Luin vain yhden eilen jonka joku oli postannut tänne. Se oli kyllä vähän outo ja täynnä kirjoitusvirheitä, mutta eipä se nyt mitään kerro..

Häntä koski vaitiolovelvollisuus kuten muitakin oppilashuoltoryhmän jäseniä, ei hän olisi voinut kenellekään julistaa että Auvinen sekoaa kohta ja yritämme ohjata hänet hoitoon.

sitten vasta kiinnitetään huomiota kun vahinko on jo tapahtunut... tämä on suomen koulussa huono homma, koulukiusaamisesta ei välitetä eikä uskota oppilaita jos he niin sanovat...

Mutta asioille voi yksittäinen opettaja tehdä varsin vähän. Esimerkkitapaus 1: huomaan, että täysi-ikäinen oppilaani ei ole ihan normaalissa tilassa. Mitä teen? Yritän keskustella hänen kanssaan. Oppilas myöntää, että jokin on vialla, mutta ei suostu kertomaan mikä on. Kyselen johtuuko kouluun vain muuhun elämään liittyvistä asioista ja oppilas sanoo, että muuhun. Kysyn, voisiko oppilas jutella ongelmistaan terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa ja oppilas sanoo, että ei missään nimessä halua. Sanon oppilaalle, että hän voi puhua myös minun kanssa asiasta jos myöhemmin tuntuu siltä. Kerron kuraattorille, että olen huolestunut kyseisestä oppilaasta mutta kotiin en voi ottaa yhteyttä, koska kyse on täysi-ikäisestä ihmisestä. Tarkkailen oppilasta ja kysyn välillä miten menee. Mitäpä muuta voin tehdä?



Esimerkkitapaus 2: huomaan, että täysi-ikäinen oppilaani on hyvin ahdistunut ja hermostunut. Oppilas tulee kertomaan minulle hyvin avoimesti mielenterveysongelmistaan ja kertoo puhuneensa niistä myös oppilashuollon jäsenten kanssa ja kertoo myös sen, että hoitoon ei pääse ja olo on ihan hirveä. Oppilaan käytös vaikuttaa koko luokka. Puhun oppilaan kanssa useamman kerran ja niin tekevät kuraattori ja terveydenhoitajakin. Oppilas sekoilee humalassa ja on vaaraksi itselleen ja ystävilleen. Kuulen tästä ja puhun asiasta oppilaan kanssa, joka ei muista mitään tapahtuneesta. Puhun asiasta oppilashuollon ja toisten opettajien kanssa, mutta mitäpä muuta voin tehdä?

... sieltä löytyy Pekka-Ericin äidin kotisivut. Kuuluu linkolalaisen elämän tavan ja syväekologia kannattajiin. Jotain samankaltaisia ajatuksia olen havaitsevani Pekka-Ericin kirjoituksista...

Jotenkin tuntuu, että on sillä ollut merkitystä kenet on ampunut.



Jos olisi halunnut ampua mahdollisimman paljon, niin tietysti olisi ampunut kaikki keihin " törmäsi" : miesopettajan, äidin joka tuli tapaamiseen, sen koululuokallisen oppilaita joiden luokassa kävi mouhoamassa...



Tai sitten hänellä oli rajallinen määrä ammukisia.

Vierailija:

Tai sitten hänellä oli rajallinen määrä ammukisia.

Kuten huomaat, kirjoitin viestini ennen lehdistötilaisuutta.



Eli on siis jollain tapaa valikoinut uhrinsa.



46

Valitan, ei oikea elämä ole niin helppoa ja suoraviivaista.