Mua jotenkin ärsyttää tuo tekstiviestittely mikä liittyy tähän Jokelan tapaukseen.

http: //www. adressit. com/operaattorituki

Toivottavasti silti moni kävisi tuon allekirjoittamassa!

... niinkuin olisimme omimassa niiden ihmisten surua, joille tämä on oikeasti tapahtunut. Vaikka eihän siitä ole kyse vaan myötätunnon ilmauksesta. Tämä tällainen on vain niin uutta meillä päin että en osaa oikein suhtautua.

en laita eteenpäin. Noh sain ja tulihan se laitettua muutamalle. Viesti oli vielä kahden viestin pituinen...

Tämä on kamala tapahtuma. Jokainen suomalainen varmaan suree ja myötäelää omaisten surussa ja tuskassa. Ei siinä tarvitse Soneraa rikastuttaa!

Vaikka olen aidosti järkyttynyt tapahtuneesta, tulee tuollaisen viestin vastaanottaessaan sellainen vastenmielinen olo.

Äidiltäni.

Enkä kehdannut hänelle " motkottaa" tekopyhyydestä. Hän oli todella järkyttynyt tästä tapahtumasta.

Kynttilän voin sytyttää, ja tuon addressin allekirjoittaa.

En todellakaan laittanut eteen päin. Etenkään kun parhaan kaverini perhettä kosketti tämä eilinen tapaus.



Ei tulisi mieleenkään laittaa ketjutekstaria hänelle!

En muutenkaan ikinä jatka ketjutekstareita tai -maileja. En myöskään sytyttele kynttilöitä minkään tragedian takia eikä se silti tarkoita ettenkö olisi järkyttynyt ja tuntisi suurta myötätuntoa uhreja ja heidän omaisiaan kohtaan. En vain näe, että sellainen helpottaisi kenenkään oloa, kun tämäkään tapahtuma ei suoraan koske minua eikä yksikään uhri tai omainen näe vaikka sytyttäisin sata kynttilää.

Montakohan miljoonaa tuolla tahkotaan.:(

otan osaa asianomaisten suruun, mutta tekstiviestittely ketjukirjeen omaisesti menee överiksi. Se on kertakaikkiaan mautonta ja tekopyhää, vaikka tarkoitus hyvä olisikin.



Ja muutenkin: Ei kenelläkään ole varmasti yhtään pienempi osanotto, vaikka ihan sydämessään asian puolesta surisivat, ilman tämän viestin edelleenlähettämistä ja sen ehdottamaa kynttilöiden sytyttämistä. Se ei tee osanotosta sen voimakkaampaa. Tosin sellainen tunne tulee tuollaisesta tekstarista, että vasta näin sitä otetaan osaa " kunnolla" , muuten ei.

samaa mieltä ap. Mietinkin että olenkohan ainut jota tollanen ärsyttää. Aina ärsyttänyt kun jotain isompia onnettomuuksia sattunut ja puhelin alkaa piippaa.



En todellakaan ole laittanut viestiä etteenpäin!



Suren kyllä tapahtunutta, itku herkässä. Järkyttynyt olo. Mutta noi viestit ei ole mielestäni hyviä. Raha menee väärään paikkaan!

myös abityttäreni laittoi sen eteen päin, mm. minulle. Jotenkin ymmärrän tuon erittäin hyvin tuonikäisillä. Heitä tämä koskettaa tietyllä tavalla eri tasolla, koska he ovat tekijän ja uhrien (rehtoria lukuunottamatta) ikäluokkaa.



Ennen kaikkea tuossa on mielestäni kyse tavasta käsitellä järkystä. Jos siihen auttaa kynttilän sytyttäminen, niin sytytetään. Ainakin meidän asunnossamme tämä oli selkeästi kahdelle lukiolaiselle " eniten pelottava" asia verrattuna muuhun perheeseen. Pienemmät eivät liiemmin ymmärtäneet, minä ja puoliso toki olemme järkyttyneitä.



Meillä toisen murkun ystävä on kys. koulussa ja toiseltakin kuoli luokkatoverin perheen jäsen. Heille tuo tekstari (siis lapsilleni) on ilmeisesti konkreettinen tapa surra. (Emme siis asu Tuusulassa, joten esim. eivät pääse kynttilöitä viemään tms.)

Tuskin tapahtuu, ainakaan ellei synny kunnon äläkkää asiasta.

kihisen kiukusta kun saan niitä viestejä. Yksi " ystävä" varmaan ihan tohkeissaan niitä lähettelee. Jokaisella jolla omat aivot, osaa surra, polttaa kynttilää ja suruliputtaa ilman näitä rahastusketjuviestejä.

tekis mieli vastata niille, että mitäs jos keittiössä ei ole ikkunaa, voinko silloin polttaa esim. olohuoneessa.

Surraan rauhassa itse kukanenkin, kaikkia se kuitenkin jotenkin koskettaa.

oonkohan mä liian vanha... 39v.

ärsyttää eikä pelkästään tämä vaan kiertoviestit yleensäkin. Inhoan myös kiertäviä jouluntoivotuksia yms. En lähetä eteenpäin. Periaatteessa kauniita sanoja ja ajatuksia, mutta ei kiitos tekstiviesteinä. Jos tekstareita kirjoittaa, niin miksei voi kirjoittaa omin sanoin, jos on asiaa.



t. opeäiti

He ovat just näitä tekopyhiä hurskastelijoita , jotka surevat Tsunamit ym tällaiset. Puhutaan , itketään ja vaikeroidaan. Apua tai empatiaa ei heiltä kyllä ystävät saa. On kai hienompaa surra isoja tapahtumia.

Itselläni meni tapahtuman takia yöunet, mutta tuollainen mässäily menee yli.

Ymmärrän sen siinä mielessä, että asuvat Tuusulassa. Ei varmaan ajatellut että kaikki eivät ole niin järkyttyneitä samalla tavalla kuin hän, vaikka koko Suomi tätä kauhisteleekin. En tiedä menehtyikö tuolla heidän tuttujaan. En lähettänyt eteenpäin.