Selitättekö tätä Jokelan juttua 3-4 vuotiaillenne,

Mulla on 4,5-vuotias tyttö. Uutisia ei katsota, eikä lapsi osaa lukea. Silti lapsi kysyi tänään tarhamatkalla, kuka on kuollut. Näki lipputangoista, että jotain on tapahtunut. Häntä ahdisti ajatella, että jokaisessa talossa on joku kuollut.



Miten selittää lapselle, miksi äiti vetistelee keskellä päivää? Minä olen itsekin opiskelija ja minua pelotti tänään tulla kouluun. Eivät ne lapset tyhmiä ole. Vaikka kuinka estäisin kaiken tiedonkulun kotona, joku isompi tarhalapsi, jolla jo koululaisia sisaruksia varmasti mainitsee asiasta.



Enempi kaipaisin rakentavia tapoja kertoa lapselle asiasta vain se, minkä hän pystyy käsittelemään. Ja miten estää se, ettei lapselle synny pelkotiloja?

Meiltä 4-vuotias ei ole asiasta kuullut, mutta en tiedä,kuuleeko tänään kerhossa. Jos on kuullut, sitten asiasta puhutaan vain sen verran kuin tarvitsee, että lapsi rauhoittuu (jos siis on asiasta pois tolaltaan). Pienet lapset eivät kunnolla edes tiedä, mitä kuollut tarkoittaa.

Itse olen ollut 3-vuotias Jammun murhaamien tyttöjen aikaan ja muistan kyllä elävästi tapahtuman ja uutislähetykset. En järkyttynyt asiasta mitenkään. Mutta olenkin aina ollut kiinnostunut maailman tapahtumista ja olen aina ihmetellyt ihmisten huonoa tietämystä erilaisista asioista. No enpä ihmettele enää kun eivät näköjään edes kouluikäiset saa katsoa uutisia yms.

on sattunut iso onnettomuus, jossa on monta ihmistä kuollut, minkä takia kaikissa taloissa Suomessa on suruliputus.

Lapsia on muuten myös erilaisia, herkempiä ja ronskimpia. Ehkä lapsesta voi saada ronskilla kasvatuksella hitusen ronskimman, mutta miksi? MIKSI kolmevuotiaan pitäisi tietää?

Sillä en kuuntele radiota tai telkkaria lasten kuullen. Katson uutiset vain tekstiteeveeltä tai tietokoneelta kuulokkeilla lasten ollessa hereillä. 5v ja 3v ovat vielä pieniä käsittelemään asiaa.

radiota kuuntelen ruotsiksi silloin, kun haluan, että lapsi ei ymmärrä uutisia, mutta haluan itse pysyä ajan tasalla. Suosittelen muillekin aikuisille.

Televisio meillä on aina illalla kiinni. Netistä saa kaiken tiedon.



Ei keskustella asiasta lasten kuullen tai jos keskustellaan, niin jätetään kaikki murhaan ja kuolemaan liittyvät sanat pois. Yleensä miehen kanssa pohdiskellaan asioita sellaisilla käsitteillä, joista lapset ei ymmärrä mitään.

Ihmiset puhuvat tästä bussipysäkeillä, ratikassa jne. Emme voi hautautua kotiin pumpulit korvissa.

Vanhemman tärkein tehtävä on luoda lapselle turvallisuudentunne, vaikka valheellinenkin. Vanhempi EI SAA itkeä tuntemattomien ihmisten kuolemaa lasten nähden!!

Tuon ikäistä lasta pitää vielä suojella. Ei katsota uutisia hänen nähtensä! Lastenpsykiatrin mukaan vasta kuudesluokkalainen voi katsoa uutiset yhdessä vanhempansa kanssa!!!!



Jos lapsi kaikesta suojelusta huolimatta asiaan jossain törmää, silloin pitää vastata hänen kysymykseensä. Huolella miettien, ettei sano liikaa ja liian rajua. Mutta totuudessa tietysti pitää pysyä.



On tärkeää lohdutella lasta, ja kaikin tavoin viestittää, että me ja hän on turvassa.

En todellakaan alkaisi tämänikäisille puhua mistään murhista ja tappajista. Se on ajatuksena kamala asia aikuisellekin - saati sitten lapselle. Järkyttää perusturvallisuutta.



Suojelkaa lapsianne ja lapsuutta. Kyllä tähän maailman pahuuteen ehtii törmätä isompanakin. Lapsi tarvitsee ehjän ja turvallisen lapsuuden.

Selitättekö te 3,5 vuotiaille Afkanistanin tapahtumat. Entäs Irakin sodan käänteet. Kerroitte varmaan Husseinin hirttämisestä videon kera hidastuksineen? Burman tapahtumat ym...Ottakaa nyt järki käteen ja miettikää, mitkä asiat kuuluu selittää pienille lapsille, ja mitkä ei. Ei ole ihme, jos tällaisia tapahtuu, jos vanhempien asioden käsittelykyky on alle 5-vuotiaan tasolla.

en todellakaan!! Poika reilu 4 vuotta, emmekä vilaustakaan näytä hänelle tästä!

Jo pienen lapsen on hyvä ymmärtää että maailmaa on muutakin kuin oma koti.

Vierailija:

Selitättekö te 3,5 vuotiaille Afkanistanin tapahtumat. Entäs Irakin sodan käänteet. Kerroitte varmaan Husseinin hirttämisestä videon kera hidastuksineen? Burman tapahtumat ym...Ottakaa nyt järki käteen ja miettikää, mitkä asiat kuuluu selittää pienille lapsille, ja mitkä ei. Ei ole ihme, jos tällaisia tapahtuu, jos vanhempien asioden käsittelykyky on alle 5-vuotiaan tasolla.

Vierailija:

Jo pienen lapsen on hyvä ymmärtää että maailmaa on muutakin kuin oma koti.

Tämä ei tarkoita sitä, että 3-vuotiaan pitää saada tietää maailman murhista, sodista, raiskauksista, lapsenryöstöistä jne! 3-vuotias ei vielä pysty käsittelemään tällaisia raakuuksia erillään itsestään ja omasta kodistaan ja elämästään.

Meillä myös tokaluokkalainen, jolle hyvin lyhyesti kerroin asiasta eilen illalla, koska koulussa asia kuitenkin tulee esiin. Sanoin hänellekin että pikkuveljelle ei tästä asiasta kerrota mitään, mutta sinun koululaisena pitää tietää, koska koulussa asiasta varmaan jutellaan.



Saattaa hyvin mennä että eskarilainen ei kuunna päivänä kuule asiasta mitään. Jos kuulee ja tulee ilmi, sitten asiaa käsitellään.



Meillä ei koululainenkaan katsonut yhtä uutista eilen. Sellaisellahan vain lietsoo lapsen pelkäämään.

kuuluu se,että vanhemmat kertovat tästäkin tapahtumasta,varmasti ja varovasti. En minä peittele tunteitani kuusivuotiaani nähden. Hän kysyi,mitä on tapahtunut ja kerroin. Meni sen jälkeen leikkimään ja sanoin vielä että me olemme turvassa ja että jos haluat kysyä jotain niin me kyllä vastaamme. Toivon myös että eskarissa asiaa selvitetään. 3-vuotiaan jättäisin kyllä näistä rauhaan.

Tsunamin sattuessa tyttömme oli 3-vuotias ja huomasi kyllä että aikuiset olivat järkyttyneitä,itse vain kysyi miten korkea tuollainen aalto on?

Myöhemmin leikki sitten mökillä" tsunamia" järvenrannassa. En halua kohdella lastani silkkihansikkain,mutta tietysti lapselle pitää kertoa asiat hieman " siloitellen" .

Salailusta ei lasten kanssa yleensä seuraa mitään hyvää, jos lapset sitten kuitenkin jotain kautta asiasta kuulevat. Salamyhkäisyys vain pahentaa tilannetta. Tietysti mekin pienelle kerroimme aika yleisluontoisesti, mutta rehellisesti ja telkkaria ei pidetty auki, jos hän oli huoneessa. Yhdessä nostettiin aamulla lippu puolisalkoon ja juteltiin siitä, kuinka koko maa tänään suree, kun monta ihmistä kuoli. Ainoa kohta, missä totuudesta joustettiin, oli, kun poika kysyi, voiko isoveikan koulussa käydä samalla tavalla. Vakuutin, että ei käy (vaikka mistä sitäkään ikinä voi tietää.)

Mediasensuuri siis iskee 3-vuotiaan kohdalle. Samoin on iskenyt sisaruksilleen alle kouluikäisenä vastaavanlaisista asioista. Ei heidän tarvitse vielä tietää.



Eilen keskustelimme 10-vuotiaan, 8-vuotiaan ja kahden lukioikäisemme kanssa tapahtumista. Pikkuisimman kanssa ei. Hän ei vielä asiaa edes ymmärtäisi. Isoille sisaruksille on kerrottu, että pikkusiskolle ei asiasta saa puhua eikä pikkusiskon kuulleen tästä puhuta.