Selitättekö tätä Jokelan juttua 3-4 vuotiaillenne,

Aikamoista teiltä joiltakin tuomita jo siitä vanhemmat että katsovat uutisia :O

Itse muista elävästi mm Palmen murhan, Jammun murhaamat tytöt, Tsernobylin, ynnä muita järkyttäviä uutisia 80-luvulta, ja niistä kotona keskusteltiin ja pohdittiin. Ainut mitä uutiset saivat aikaiseksi oli se että seuraan maailman ja Suomen tapahtumia.

Meillä ei muutoinkaan ole telkka tai radio auki kuin lastenohjelmien ja pikku kakkosen ajan. En ymmärrä, miksi alle 5-vuotiaan (tai alle kouluikäisen) tulisi ymmärtää tuollaista tai ylipäänsä tietää tuollaisesta. Miksei lapsi saa olla lapsi ja elää omassa pikku maailmassaan. Minusta on suorastaan vastuutonta, jos joku antaa noin pienen lapsen seurata kaikkia maailman kauheuksia ja yrittää vielä selittää niitä lapselle! Haloo, ei tuon ikäinen vielä ymmärrä, vaikka kuinka selittäisit.



Pientä rajaa vanhemmat! Ei ihme, jos moisia Auvisia ilmestyy enemmänkin. Kai tuota muutakin tekemistä keksitään kuin katsotaan kaikki mahdollinen telkasta ja sitten muka selitetään niitä lapsille, jotka eivät niitä vielä kykene ymmärtämään. Kouluikäiset alkaa olla jo eri asia sitten.

Vierailija:

Kyselin ja lohdutin ja vakuuttelin, ettei tällaista voi sattua toiste ja voit omassa koulussa olla turvassa.

Valehteletko myös, jos lapsi kysyy kuoleeko hän joskus tai kuoletko sinäkin joskus tai voiko lapsetkin kuolla tmv?

Ei tulisi mieleenikään vakuutella lapselleni että jotain ei enää ikinä tapahdu. Katso nyt vähän miltä todellinen elämä näyttää.

Vierailija:

Vierailija:

Kyselin ja lohdutin ja vakuuttelin, ettei tällaista voi sattua toiste ja voit omassa koulussa olla turvassa.

Valehteletko myös, jos lapsi kysyy kuoleeko hän joskus tai kuoletko sinäkin joskus tai voiko lapsetkin kuolla tmv?

Ei tulisi mieleenikään vakuutella lapselleni että jotain ei enää ikinä tapahdu. Katso nyt vähän miltä todellinen elämä näyttää.

Ennen ei näytetty karmivia kuvia tms, eli oli jonkinlainen sensuuri uutisissa. Ensimmäiset " karmeuskuvat" tulivat Somalian sodan yhteydessä (ne, joissa vedetään kuolleita amerikkalaisia pitkin katua), ja siinä kohtaa meillä iski uutissensuuri. Siihen asti ei näytetty ihan kaikkea.



Minun vanhempani harrastivat " uutissensuuria" ja muutenkin kontrolloivat television katsomista jne tarkkaan. Lehtiä luimme, asioista keskusteltiin jne, mutta ei liian pienenä.



Vedän siis omien lasteni osalta ihan samaa linjaa kuin omat vanhempani aikoinaan 60- ja 70-luvulla. Äitini on lasten psykiatri ja hänellä on tähän melko hyvät perustelutkin. Myös sisarusten perheissä on sama käytäntö. Eilen oli tästä puhettakin, ts. siitä kelle perheessä asiasta puhutaan (keskustelin sisaruksen kanssa puhelimessa).



Ei 3-4-vuotiaan vielä tarvitsisi tällaisia käsitellä. Hän ei vielä ymmärrä kuolema-käsitettäkään.

Kun lapsi illasta (isovanhemman kuoltua) halusi tietää, että eihän äiti vaan jätä häntä yksin.



Tietty tuossa oli riski, että kuolen tapaturmaisesti kahden päivän päästä ja valehtelin. En kuollut. Lapsi on nyt lukio-iässä ja on jo pitkään tiennyt, että äiti kuolee eri aikaan kuin hän.



On tilanteita, joissa minä valehtelen lapselle. " Eihän isoveljelle käy noin" on yksi niistä. Ei käy.

3-vuotiaalle (varmaan jo 2?) selitetään kaikki maailman tragediat avoimesti ja rehellisesti.

Esim.

3-vuotias: Miksi lippu on tuolleen hassusti?

Äiti: Koska on suruliputus kun ihmisiä on kuollut.

3: Ketä ihmisiä ja miksi kuollut?

Ä: Tuolla Jokelassa yksi poika ampui koulussa kahdeksan ihmistä kuoliaaksi.

3 (alkaa itkeä): Miksi?

Ä: Kun sillä oli mielenterveyshäiriöitä.

3: Voiko sullekin äiti tulla mielenterveyshäiriöitä?

Ä: Joo, jokaiselle voi tulla. (Eiks voikkin?)

3: Ammutko sääkin sitten meidät?

Ä: Toivottavasti en, mutta on se mahdollista. (Älkää sitten rehelliset yhtään kierrelkö! On se mahdollista!)

3: (itkee lujaa) Ampuuko isosiskonkin koulussa joku toisia?

Ä: Saattaapa ampuakin, mutta toivotaan ettei ammu. (Muu olisi kaunistelua!)

3: Mua pelottaa äiti.

Ä: Joo, mutta tällainen tää maailma nyt vaan on, kulta! Lähdetäänpä nyt sinne tarhaan.

Vierailija:

3-vuotiaalle (varmaan jo 2?) selitetään kaikki maailman tragediat avoimesti ja rehellisesti.

Esim.

3-vuotias: Miksi lippu on tuolleen hassusti?

Äiti: Koska on suruliputus kun ihmisiä on kuollut.

3: Ketä ihmisiä ja miksi kuollut?

Ä: Tuolla Jokelassa yksi poika ampui koulussa kahdeksan ihmistä kuoliaaksi.

3 (alkaa itkeä): Miksi?

Ä: Kun sillä oli mielenterveyshäiriöitä.

3: Voiko sullekin äiti tulla mielenterveyshäiriöitä?

Ä: Joo, jokaiselle voi tulla. (Eiks voikkin?)

3: Ammutko sääkin sitten meidät?

Ä: Toivottavasti en, mutta on se mahdollista. (Älkää sitten rehelliset yhtään kierrelkö! On se mahdollista!)

3: (itkee lujaa) Ampuuko isosiskonkin koulussa joku toisia?

Ä: Saattaapa ampuakin, mutta toivotaan ettei ammu. (Muu olisi kaunistelua!)

3: Mua pelottaa äiti.

Ä: Joo, mutta tällainen tää maailma nyt vaan on, kulta! Lähdetäänpä nyt sinne tarhaan.

4v: miksi lippu ei ole ylhäällä asti?

äiti: kun joku kuolee, niin se on surullista ja lippu jätetään merkiksi puoleen tankoon

4v: kuka on kuollut?

äiti:muutama koululainen.

4v: muutama koululainen (toistelee ihmeissään)

äiti: ei kaikki koululaiset ole kuolleet, mutuama koululainen on kuollu ja se on harvinaista, mutta se on silti surullista

4v: sitten varmaan kesällä nostetaan lippu ylös

äiti: kyllä, sitten kun iloinen juhla



meillä käytiin tällainen keskustelu...musta lapselle voi kertoa ja pitääkin kertoa myös ikävistä asioista, mutta lapsen tasoisesti. Uutisia ampumavälikohtauksesta en näytä 4v-vuotiaalle, ne on tarkoitettu aikuisille

En kauhistele sitä hänen kuullen ja tv on muilla kanavilla kuin uutisilla. Ei hän mistään sitä saa tietää jollen minä sitä hänelle kerro. Tuon ikäisen ei tarvitse todellakaan päätään vaivata tuommoisilla asioilla.

" Joku on varmaan kuollut. Kun joku kuolee, niin lippu laitetaan puolitankoon sen kuolleen muistoksi."



Jos ja kun nelivuotias kysyy, kuka on kuollut, sanon, etten tiedä. Niin kuin en tiedäkään.



Eilen nelivuotias näki pätkän uutisista ja kysyi, kuka on ampunut ja mitä, oliko oppilas vai opettaja. Minä sanoin, että en tiedä, kuka on ampunut, mutta joku onnettomuus on sattunut ja että onneksi poliisit ovat paikalla auttamassa ihmisiä.

Pienelle lapselle riittää mielestäni hyvin, JOS hän kysyy asiasta, että on tapahtunut iso onnettomuus ja siksi ihmiset ovat surullisia.



Tässä pätee tietyssä mielessä sama kuin seksiin liittyvissä kysymyksissä: pienille lapsille vastataan juuri niin paljon kun he kysyvät eikä aleta selittelemään sen yksityiskohtaisemmin mitään. Pienen lapsen ei tarvitse tietää mitään yksityiskohtia, mutta tietenkin lapselle vastataan mieltä askarruttaviin kysymyksiin hänen ehdoillaan, ei levittäen koko aikuisen elämän todellisuutta hänelle.

Mulla vaan sattuu olemaan herkkä 3-vuotias, joka ahdistuu ja aloittaa loputtoman kysymystulvan, jos kuulee ikävistä asioista. Tiedän, että mun äitinä pitää pikkuhiljaa valmistella häntä kohtaamaan maailman pahuus, mutta pikkuhiljaa ja ikäkaudelle sopivissa asioissa. Mun 3-vuotias ei todellakaan käännä puheenaihetta muina poikina iloisempiin suuntiin, kuten tässä joku esitti omasta nelivuotiaastaan (kesällä on varmaan taas lippu kivasti salossa tms) vaan alkaa itkeä ja surra kuullessaan että koululaisia on kuollut. Eikä sen tarvitse vielä tietää sitä.

77

ole edelleen sitä mieltä että olet vähän outo...Vierailija:

Mulla vaan sattuu olemaan herkkä 3-vuotias, joka ahdistuu ja aloittaa loputtoman kysymystulvan, jos kuulee ikävistä asioista. Tiedän, että mun äitinä pitää pikkuhiljaa valmistella häntä kohtaamaan maailman pahuus, mutta pikkuhiljaa ja ikäkaudelle sopivissa asioissa. Mun 3-vuotias ei todellakaan käännä puheenaihetta muina poikina iloisempiin suuntiin, kuten tässä joku esitti omasta nelivuotiaastaan (kesällä on varmaan taas lippu kivasti salossa tms) vaan alkaa itkeä ja surra kuullessaan että koululaisia on kuollut. Eikä sen tarvitse vielä tietää sitä.

77

Pitääkö vielä vääntää rautalankaa?

-Äiti, miksi lippu on puolitangossa.

-Älä kysele siinä!

Jos lapsi kysyy, voiko meidänkin koulussa sattua noin ja voiko äitikin seota, niin valehteluahan on kaikki muu kuin myöntäminen! 3-vuotiaalle ei myöskään paljon sano mitkään todennäköisyydet. Mun valintani siis on se, että valhetelen 3-vuotiaalleni, ettei äiti sekoa eikä meidän koulussa ammuta, JOS se saa jostain kuulla ja alkaa kysellä.

77

ps: odottelen edelleen 82:lta perusteluja siihen, miksi olen sairas. Niitten antaminen taitaa vaan olla liian vaativaa, toisin kuin tämä kulunut heitto " olet sairas" . Ovatko kaikki kanssasi eri mieltä olevat sairaita?

Vierailija:

Vanhemman tärkein tehtävä on luoda lapselle turvallisuudentunne, vaikka valheellinenkin. Vanhempi EI SAA itkeä tuntemattomien ihmisten kuolemaa lasten nähden!!

Ei se itkeminen tarkoita että huutaa vollotetaan ääneen. Kuka pystyi kuivin silmin lukemaan tsunamiuutisia muutama vuosi sitten? Kyllä minä silloin selitin lapselle (jolla ikää oli silloin 3v), että on tapahtunut suuri onnettomuus ja äitiä itkettää sen vuoksi. Eikä varmasti lapsi siitä alkanut pelätä saman onnettomuuden kohtaavan häntäkin.

Se on sitä empatiaa! Lapsi kärsii enemmän siitä että tunteet niellään.

meillä oli eilen vahingossa tv jäänyt auki, eikä nelivuotiaamme kiinnittänyt siihen mitään huomiota. ei pysähtynyt katsomaan tai kuuntelemaan. Kesken en vaihtanut kanavaa, vaan jatkoimme toimia normaalisti. Lapsen huomaamatta vaihoin turvalliselle kanavalle. Jos olisin sännännyt kesken vaihtamaan kanavaa, niin olis alkanu hirveä kysely, miks vaidoit... Jos hän jotain kysyy, niin vastaan, että yhdessä koulussa on tapahtunut onnettomuus. Vastaan rehellisesti lapseni kysymyksiin, mutta kaikkea ei tarvitse tietää. Vastakysymyksellä saa tiedon mikä lasta askarruttaa. Meillä ei ole vielä kertaakaan lapsi kysynyt kuolemasta mitään. Nyt olen pitänyt huolen siitä, ettei enempää näe tai kuule tapahtuneesta.

Ei kiinnittänyt mitään huomiota. Eihän siellä edes näytetty mitään vakavaa, ambulansseja ja poliisiautoja vain.