Ahistaa ihan hirveästi tuo Jokelan tapaus. Olen ope ja meidänkin koulussa

uhriksi voi valitettavasti joutua missä vaan. Nyt se vain sattui koulussa.

Ikävä tragedia kaikenkaikkiaan, valitettavaa on myös se että tämä vatvominen jaj ulkisuus jää kytemään jonkun mieletään sairaan päässä, jossain päin maailmaa.

ja ohjataan heidät psykiatrian pariin. POINTTI ON SIINÄ ETTÄ TEHDÄÄN KOULUYMPÄRISTÖSTÄ SELLAINEN ETTÄ NE ERILAISTEKIN SELVIÄVÄT SIINÄ eikä heitä kiusata ja eristetä vaan vedetään mukaan yhteisöön vaikka he yrittäisivätkin erirstäytyä. Silloin he kasvavat luonnostaan sen jäseniksi, eikä itsensä jäseneksi tunteva ihminen vahingoita omaa yhteisöään. Päinvastoin, hän oppii ymmärtämään sen hyvä JA huonot puolet ja pyrkii vaikuttamaan niihin sisältäkäsin.

Ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön tulee todellakin panostaa, jolloin sitä varsinaista psykiatrista hoitoa tarvitaan paljon vähemmän. Mutta pahinta on se, jos niille ei apua ole saatavilla, jotka ovat jo siinä pisteessä, että sitä tarvitsevat.

Jos alat pelkäämään, niin et voi mennä ostoskeskukseen (etenkään Myyrmanniin), et metroon (muistatko kirveella tuntematonta päähän iskeneen) etkä oikeastaan mihinkään muuallekaan.

Meidän koulussa tuo olisi voinut tapahtua ihan yhtä hyvin kuin Jokelassa tai missä tahansa koulussa. Mullakin on oppilaina joitakin sellaisia, jotka selvästi tarvitsevat apua mm. psykologeilta tai jopa psykiatreilta. Osa on huostaanotettuja, jotkut ovat välillä sairaalakoulussa ja palaavat taas takaisin. Heillä on enemmän ja vähemmän erilaisia henkisiä ongelmia tms. Suurin osa on varmasti täysin harmittomia, mutta tulipas tuossa mieleeni, että mistä harmittomuuden voi tietää varmasti. Onkohan minunkin oppilaideni joukossa sellaisia, jotka äärimmäisessä hädässään tekisivät noin järkyttävän teon. Uhkailuja koulussamme on kyllä kuultu ja niihin tietysti puututtu. Samoin yritämme parhaamme mukaan kuunnella huolia ja ohjata hoitoon opetustyön ohella.



Toivotaan, että tällaista ei enää tapahdu muualla, sillä aina jää jälkeen suuri musta aukko - tyhjä tila, jota ei saa korjattua entiselleen. Suru on suuri kaikkien uhrien omaisilla... ja kenties suurin ampujan perheessä.