Muita joita kyllästyttää jo nyt tuo Jokela-meuhkaus?

En minäkään tuntenut ketään uhreista sen paremmin kuin vaikka Irakin sodan jokapäiväisiä uhreja.



Olen itse opetteja ja meille on nyt keskiviikosta asti sadellut sähköpostia niin opetushallituksesta, opetusministeriltä kuin omasta koulustamme. On ohjeita miten käsitellä asiaa, kehotetaan puhumaan useampi tunti (!) oppilaiden kanssa asiasta. Jne. Jotenkaan en jaksaisi enää vatvoa asiaa eivätkä oppilaatkaan (keski-aste) ole erityisen innokkaita. Toki pidimme hiljaisen hetken eilen mikä olikin paikallaan.

Olen itse käynyt tuon Jokelan yläasteen ja asunut Jokelassa useita vuosia aikaisemmin. Koulussa ei ollut läheisiäni, mutta tiedän kyllä siellä olleen tuttujeni lapsia ja omia entisiä hoitolapsia. Tunnen ääretöntä ahdistusta siitä, että omassa tutussa pienessä ja turvallisessa kylässä sattuu tällainen järkyttävä tragedia.



Minua huolettaa myös paljon nuorten pahoinvointi ja tulevaisuus. En pelkää, että jotain vastaava tapahtuisi juuri minulle, mutta pelkään tätä suuntaa mihin maailma on menossa. Mietin koulukiusaamista, auktoriteettien puuttumista ja aikuisten liian vähäistä aikaa lastensa kanssa tässä erittäin stressaavassa ja kiireellisessä arjessa.



On hyvä, että asioista puhutaan, mutta minäkään en tätä mässäilyä ymmärrä. Viestini kuulostaa surmaajan vanhempien mollaamiselta, mutta siitä ei todellakaan ole kyse, kyse on lähinnä siitä, että emmekö me vanhemmat todella edes tiedä miten meidän lapsemme voivat?



Ja kun koulukiusaaminen seuraavan kerran sivuutetaan hyväksyttynä asiana, voimme vain odottaa, että näitä asioita tulee tapahtumaan, (kirjoitan siis yleisellä tasolle, Pekan motiivit tietää vain hän itse) kun ei muka ole keinoja puuttuua. Tällaiset asiat kasvattavat vihaa ja se voi nykymaailmassa purkautua mitä ihmeellisimmin tavoin. Huolettaa!

mutta pidän yököttävänä yksityiskohdilla mässäilyä, lukemattomia ketjuja joissa spekuloidaan niitä, ihan kuin haaskalla. Sosiaaliporno ei todellakaan auta mitenkään estämään seuraavaa kertaa, vaan pikemmin saa jonkun heilahtaneen päähän ajatuksia.



En ole nähnyt tällaisia ketjuja täällä kun samanlaista tapahtuu vaikka Intiassa, tai äitejä ja lapsia joukkomurhataan Afrikassa, oletteko te silloin oikeasti kuvitelleet että me olemme niin eri rotua kuin he ettei meillä koskaan voisi tapahtua sellaista. Minä olen kyllä järkyttynyt niistä ja ajatellut ahdistuneena, että miten ihmisyys voi olla niin hukassa. Ja se on toistuvaa, pysyvää, suunniteltua, suurten joukkojen määrätietoisuutta, niin kuin vaikka holocaust. SE minua kauhistaa.

Miksei omaisten voi vaan antaa surra rauhassa? Miksi tästä pitää väkisin tehdä " koko kansan" suru, kun se ei sitä kuitenkaan ole.