Ampuja on yksinkertaisesti paha - saatana on keskuudessamme. :(
Kommentit (44)
että terve ihminen pystyy joukkomurhaan.
Esim. Ruandassa ja natsisaksassa oli paljon sotilaita. Jotkut tappoivat ihmisiä huvikseen ja jotkut eivät. Minusta yksinkertaisesti oli normaaleja ihmisiä ja pahoja ihmisiä. Ja varmaan joukossa myös mielisairaita.
Oletko siis Ande sitä mieltä, että kaikki murhaajat ovat mielisairaita, pahoja ihmisiä ei ole? Silloin kenelläkään ei ole myöskään vastuuta teoistaan.
Ja muuten, minusta on ihan yhtä hirveä asia murha kuin joukkomurha. Vai onko ihminen vielä enemmän mielisairas murhatessaan useita?
Ande: Mitä ihmisen järkeen tulee. Sitä omaa järkeä ei todellakaan osata tai sitä ei saa käyttää vaikka hälytyskellot soivat.
Eli silloinhan ihminen ei ole mielisairas, kun kuulee hälytyskellojen soivan. Silloin ihminen tiedostaa, että on tekemässä jotain väärää, pahaa. Ja silti jos sen tekee, vaikka hälytyskellot kilkattaa, niin mielestäni ihminen on paha, ei mielisairas.
vaikka natsisaksan keskitysleireillä tappajat olisi olleet mielisairaita, niin entä Ruanda? Siellä ei kenenkään ollut pakko tappaa esim. lapsia, mutta hyvin monet tekivät niin ihan omasta tahdostaan. Minun mielestäni pahuuttaan.
Muuten, eihän mieleltään sairaasta ihmisestä voi käyttää sanaa " hirviö" , eihän mielisairas ole mielisairas " tahallaan" :)
Kääk, en tiedä yhtään miten tiivistäisin ajatukseni tähän viestiin niin, että muutkin ymmärtäisivät. Taustana siis se, etten usko persoonalliseen pahaan, siis pahuuteen entiteettinä.
" Kaikki" ja " ei yksikään" termien käyttö on aika riskaabelia, mutta uskaltaisin väittää, että esimerkiksi Hitler oli psykopaatti. Jos jotakuta kiinnostaa termin määrittely, niin kannattaa googlettaa herraa nimeltä Robert Hare, joka on tehnyt tutkimusta tältä alalta. Uskoisin, että ihmiset, jotka suunnittelevat joukkomurhia, ovat psykopaatteja ja Hitler ja Stalin ovat esimerkkejä siitä, miten psykopaatti on päässyt asemaan, jossa hänen päätöksiään ja tekojaan ei kyseenalaisteta. Heillä oli keinonsa ohjailla kansanjoukkoja, ja he käyttivät niitä. Loppu on murheellista historiaa.
Mikä sitten on normaalia? Sen määrittelee yhteisö, jossa ihminen toimii. Ilmeisesti Hitlerin aikana oli oman hengen ja terveyden takia parempi peesailla Hitlerin ajatuksia, sillä ihmisen hengissä säilymisen vietti ajaa yli moraalisesta ja eettisestä oikeudenmukaisuudesta koska tahansa. Se kai on tämän ihmiskunnan heikkous: sopivissa olosuhteissa meistä tulee petoja, eikä meitä kiinnosta toisen ihmisen hyvinvointi pätkän vertaa, jos oma turvallisuus on uhattuna. Toiset turvautuvat liskoaivoihin jo silloin, kun oma asema on uhattuna. Ja edelleen, vastuun määrä ei millään tavalla vähene, vaikka ihmiset ovat valintoja joutuneet tekemään.
SS-miehet, jotka tekivät kauheuksiaan keskitysleireillä ja itärintamalla, olivat todennäköisesti psykopaatteja, jotka olivat valikoituneet juuri tuon ominaisuutensa takia. Normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen ei kestä tuollaista romahtamatta.
Ei tervepäinen ihminen, joka on sosiaalistettu ja kiinnittynyt yhteisöön, saanut rakkautta ja huolenpitoa, päädy ajattelemaan, että muut ovat ali-ihmisiä ja ansaitsevat kuolla. Ja toimi näiden ajatusten mukaisesti.
Psykopaatti ei tunne olevansa millään tavalla sairas. Hoitoa tähän persoonallisuushäiriöön ei ole ja alan ammattilaiset ovat löytäneet tietynlaisia kaavoja psykopaattien varhaislapsuudesta eli nykytietämyksen mukaan psykopatia on ainakin osin ympäristön tulos. Heidän tekonsa ovat pahoja ja takuulla heille kuuluu vastuu teoistaan, mutta ovatko he terveitä, normaaleja? Eivät ole.
Uskonnollisiin ja väkivaltaisiin fundamentalisteihin vertaaminen on minusta mielenkiintoinen rinnastus. Jos tästä Pekka Auvisesta puhutaan, niin hänessähän ilmentyivät kaikki militantin fundamentalistin tunnusmerkit. Jollain tavalla uskovainen hänkin oli, vaikka väitti olevansa vapaa-ajattelija. Tästä voitte päätellä, etten pidä esimerkiksi islamilaisia terroristeja kovin tervepäisinä. Ja jos ajatellaan, miten väkivaltaisessa ympäristössä - asenneilmastosta puhumattakaan - esimerkiksi palestiinalaislapset ovat eläneet, onko se nyt ihmekään jos sieltä sikiää porukkaa, joka silmää räpäyttämättä räjäyttää ilmaan ostoskeskuksen asukkaineen. Ja vastuussa hekin ovat teoistaan.
No, en osannut tiivistää taaskaan. :) Mutta lopuksi haluan sanoa teille kaikille, että rakastakaa lapsenne hyviksi ja myötätuntoisiksi ihmisiksi. Ei tästä maailmasta muuten yhtään parempaa tule.
Hyvin tiivistetty, zkelvin.
Kyllä, ei psykopaatti ole normaali, terve ihminen. Mutta on silti myös vastuussa teoistaan. (Toisin kuin ehkä joku selkeästi harhainen ihminen, joka sitten määrätäänkin hoitoon eikä vankilaan).
Vaikka ei uskoisikaan persoonalliseen pahaan, voi silti todeta pahuutta olevan olemassa: kaikkea ei voi selittää vain sairautena tms. Enkä jaksa kauheasti sympatiseerata tällaista, että voi voi kun on varmasti ollut vaikeaa ja nyt se sitten vain purkautui (minusta se voi olla suorastaan loukkaavaa kuolleiden läheisiä kohtaan: olisiko heilläkin sitten muka " oikeus" pimahtaa samalla tavalla, koska heitä on kohdeltu väärin...)
Eri mieltä olen siitä, etteikö ns. tavallinenkin ihminen saattaisi löytää itsestään sen pahan, esim. juuri jollakin keskitysleirillä. Tehtiinhän siitä joskus tutkimuskin: psykologian opiskelijoilla tehtiin vankilakoe, osa laitettiin vartijoiksi ja osa vangeiksi. Koe piti keskeyttää, koska " vartijat" muuttuivat niin sadistisiksi. Äärimmäisen vallan saaminen siis toi heistä esiin näitä piirteitä, ja nämä " vangit" kun olivat avuttomia, niin... Ja varmasti olisi käynyt samoin, vaikka olisi jaettu porukka toisin päin. Hitsi kun muistaisin tarkemmin tuosta kokeesta, koska tehtiin ja kuka toteutti.
Auvisellahan oli selkeästi ylimielinen asenne: minä tiedän paremmin kuin muut ja minulla on oikeus. Vaarallista - ja silti meille kaikille niin tuttua...
Kuitenkin tilastollisesti, joka toisella suomalaisella on ase. Siis aseiden (aselupien) määrä kansalaisten lukumäärään suhteutettuna.
Onneksi tähän asiaan ollaan nyt ajamassa muutosta!
Mutta mielestäni pahin virhe, mitä voitaisiin nyt tehdä, olisi sivuuttaa koko asia sanomalla, että ampuja on " psykopaatti" / " mielenvikainen" tai vain yksinkertaisesti PAHA.
Minä näen tässä Pekka-Eric:issä hyvin ahdistuneen, ja yksin jääneen nuoren miehen - ihmisen, joka on jäänyt (syystä tai toisesta) kohtaamatta. Näen turhautumista yhteiskuntaan ja siihen ihmiskuvaan, joka hänelle on rakentunut - ilmeisesti hänen kokemansa asiat ovat vahvistaneet tätä kuvaa ihmisistä kautta linjan? Näen nuoren, joka on jäänyt tuntojensa kanssa hyvin yksin.
Missä ovat olleet läsnäolevat vanhemmat ja turvallinen aikuisuus? Vaikka aina sanotaan, ettei saisi syyllistää - minä kyllä tässä tapauksessa ihmettelen, missä olivat Pekka-Eric:in turvalliset aikuiskontaktit internetin ulkopuolella - reaalielämässä? Osattiinko hänen tunteisiinsa ja ajatuksiinsa (myös ahdistuksiinsa) vastata, ja osattiinko niitä ottaa vastaan oikealla tavalla? Oliko hänen tunteillaan lupa olla olemassa? Hyväksyttiinkö hänet omana itsenään; oliko hänellä lupa olla oma itsensä ja kasvaa omannäköisekseen ihmiseksi? Oliko hänellä siihen olemassa turvalliset raamit ja mahdollisuus peilata tunteitaan? Minä uskon, että näissä kaikissa kohdissa saattoi olla vakavia puutteita. Niinkuin niin monen nuoren kohdalla, niin monessa suomalaiskodissa on =o/. Aikuiset pelkäävät kyseenalaistavaa, ja tunne-elämältään kuohuvaa nuorta - ja liian usein he jäävät tuntemuksiensa kanssa, ja niiden suhteen, hyvin yksin. Ehkä ajatellaan, että " kyllä siitä kasvaa täysipäinen aikuinen, tämä kaikki kipuilu kuuluu tähän ikään" tai " hän nyt on vain murrosikäinen" . Kuulostaako tutulta? Ehkä Pekka-Eric oli tavanomaista herkempi yksilö, hän koki maailman ja elämän syvemmin ja vahvemmin, eikä enää kestänyt kokemaansa vääryyttä. Ehkä hän oli tullut ajattelussaan siihen tulokseen, ettei tämä kaikki ole sen arvoista. Ettei ihmiskunta ollut suojelemisen ja kunnioittamisen arvoinen - teko oli radikaali, mutta olivatko siihen ajaneet seikat täysin vailla todellisuuspohjaa? Tätä jokaisen kannattaisi kysyä itseltään, ja pohtia.
Pahuus siis on keskuudessamme, mutta oliko paha Pekka-Eric:issä - vai jossakin ihan muualla? Yhteiskunnassamme, yksittäisissä ihmisissä Pekka-Eric:in ympärillä vai " systeemissä" joka tasapäistää ihmisiä liiaksi?
Asia ei ole ollenkaan niin yksioikoinen, kuin miltä ensisilmäyksellä näyttäisi.
Ehkä toi loppuosa olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Kai tuollaista voi spekuloida mielessään, mutta ei pitäisi nettiin kirjoittaa. harmi kun täällä ei voi muokata viestejään.
Haluan tietysti vielä hämmentää tätä soppaa omilla mielipiteilläni. :) Haluan ainakin omalta kohdaltani oikaista sen käsityksen, että Auvisen persoonallisuuden ja ilmeisten mielenterveyshäiriöiden pohtiminen olisi sympatiseeraamista tai vastuun siirtämistä jonnekin toisaalle. Minulla ainakin on tarve yrittää ymmärtää, miksi ihmeessä nuori ihminen toimii tuollaisten mielipiteitten ja ideologioitten pohjalta ja tappaa muita ihmisiä. Muutenkin pitää pystyä erottamaan syiden ja seurauksien analysointi, vastuukysymykset ja kukkahattuymmärtäminen, johon micros tuntuu viittavan.
Minusta on hyvä pohtia myös häntä ympäröivien ihmisten ja yhteiskunnan roolia tässä asiassa (syyllistämättä ketään), koska yksilö kaikkine jännittävine persoonallisine piirteineen [b]on[/b] ympäristönsä tuotos. Jos halutaan edes yrittää ennaltaehkäistä vastaavia tapauksia tulevaisuudessa, voi olla ihan hedelmällistä miettiä, onko yhteisössä enemmänkin kasvupohjaa vastaaville tapauksille. Jos ei edes haluta yrittää, sitten voidaan todeta, että njaa, kaveri oli yksinkertaisesti paha.
Kamala murhenäytelmähän tämä on, mutta pitäisihän meidän pystyä tästä jotain oppimaan. Jos lopputulema on se, että Auvinen oli paha tai Auvinen oli liian herkkä, minusta se ei anna minkäänlaista lähtökohtaa parantaa yhteiskuntaa, yhteisöä ja perhettä niin, että nuorilla ihmisillä olisi parempi olla. Tosin kaikkea ei voi parantaa edes kovalla yrityksellä ja ihan varmasti jossain on kasvamassa uusi Auvinen, mutta riskejä pitää pyrkiä pienentämään.
Voisin kuitenkin lyödä vetoa, että tässäkin tapauksessa päädytään ykisnkertaistamaan asia kuoliaaksi: syynä ovat aselaki, metallimusa, väkivaltapelit ja internet. Ja Stalin ja Hitler tietenkin. Eikä kenenkään tarvinut pohtia asiaa liian syvällisesti.
Mircos, ymmärsit nyt väärin sen mitä yritin sanoa, tai kirjoituksellani nostaa esille. Tarkoituksenani ei ollut millään muotoa romantisoida tapahtunutta - vain nostaa esille sellaisia pointteja, joista ei mielellään tässä yhteydessä keskustella; mutta joista olisi ehdottoman tärkeää (mielestäni) keskustella.
zkelvin:
Minusta on hyvä pohtia myös häntä ympäröivien ihmisten ja yhteiskunnan roolia tässä asiassa (syyllistämättä ketään), koska yksilö kaikkine jännittävine persoonallisine piirteineen [b]on[/b] ympäristönsä tuotos. Jos halutaan edes yrittää ennaltaehkäistä vastaavia tapauksia tulevaisuudessa, voi olla ihan hedelmällistä miettiä, onko yhteisössä enemmänkin kasvupohjaa vastaaville tapauksille. Jos ei edes haluta yrittää, sitten voidaan todeta, että njaa, kaveri oli yksinkertaisesti paha.
Kamala murhenäytelmähän tämä on, mutta pitäisihän meidän pystyä tästä jotain oppimaan. Jos lopputulema on se, että Auvinen oli paha tai Auvinen oli liian herkkä, minusta se ei anna minkäänlaista lähtökohtaa parantaa yhteiskuntaa, yhteisöä ja perhettä niin, että nuorilla ihmisillä olisi parempi olla. Tosin kaikkea ei voi parantaa edes kovalla yrityksellä ja ihan varmasti jossain on kasvamassa uusi Auvinen, mutta riskejä pitää pyrkiä pienentämään.
Voisin kuitenkin lyödä vetoa, että tässäkin tapauksessa päädytään ykisnkertaistamaan asia kuoliaaksi: syynä ovat aselaki, metallimusa, väkivaltapelit ja internet. Ja Stalin ja Hitler tietenkin. Eikä kenenkään tarvinut pohtia asiaa liian syvällisesti.
Tässä zkelvin kirjoittaa viisaasti; olen kanssasi, zkelvin, tismalleen samaa mieltä!
on todella syytä pohtia, mitkä kaikki syyt ovat johtaneet tähän tragediaan ja myös muuhun nykynuorison pahoinvointiin.
Kristittynä ajattelen, että jokaisessa ihmisessä on pahuutta ja siksi se ei tästä maailmasta poistu. En kuitenkaan ajattele niin, että tällaiset karmeat tapaukset pitäisi ohittaa kuittaamalla tekijä " pahaksi" . Se ei hyödytä vastaavien tapausten ehkäisyssä.
Olen aika pitkälti samaa mieltä zkelvinin edellisen kirjoituksen kanssa.
Itse uskon, että terveyspalvelujen kehnous on osasyy pahoinvointiin, mutta ei suinkaan ainoa. Vielä enemmän osoittaisin syyttävällä sormella nyky-yhteiskunnan rapistunutta arvomaailmaa ja moraalia, rikkonaisiin perhesuhteisiin ja epäluonnolisiin perherakennelmiin, sekä ei vähäisimpänä lasten kasvatukseen - ennen kaikkea kurin ja rajojen, sitä myötä perusturvallisuuden puutteeseen.
Myöskään media ei varmasti ole pienin tekijä yllyttämään tällaisiin tekoihin. Tuntuu että joissakin lehdissä suorastaan mässäillään ja herkutellaan tällä jutulla. Ja sitähän tällaisten tekojen tekijät monesti toivovat.
Tässä pääkirjoituksessa oli mielestäni mielenkiintoinen näkökulma, joskaan se ei selitä kaikkea:
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=20&selNews=835
Eikö kaikki 5 vuotiaat olekin riiviöitä;)?
Luin Jaiminin linkittämän tekstin, ja oli ihan järkevä näkökulma. Varsinkin tämä lause sieltä jäi mieleen: Ihmisen ajattelun ja hänen tekojensa välillä on lahjomaton yhteys.
Olen samaa mieltä.
Jaimini:
Tässä pääkirjoituksessa oli mielestäni mielenkiintoinen näkökulma, joskaan se ei selitä kaikkea:
Minusta tuossa artikkelissa olisi voinut enemmänkin pohtia sitä, onko tuo Auvisen itselleen räätälöimä elämänkatsomus syy vai seuraus? Itse olisin taipuvaisempi ajattelemaan niin, että hän vuorasi oman kurjuutensa ja pahan olonsa sellaisilla aatteilla, jotka tukivat hänen havaintojaan omasta todellisuudestaan.
Maailmassa on paljon ateisteja, jotka allekirjoittavat Darwin evoluutioteorian ja siitä johdetun modernin evoluutioteorian ja ovat samaa mieltä Nietschen kanssa monesta asiasta. Minusta tarvitaan paljon enemmän kuin muutama ismi, jotta ryhtyy sellaisiin tekoihin kuin Auvinen. Samalla tavalla voisi pohtia kristinuskon tarjoamaa arvopohjaa ja etsiä syytä Timothy McVeighin teoille.
Vaikka tuo Uusitien artikkeli on näennäisesti asiallinen, niin kyllä siitäkin paistaa läpi tietynlainen surullisen tapauksen hyväksikäyttö omien aatteiden markkinointiin.
zkelvin:
Vaikka tuo Uusitien artikkeli on näennäisesti asiallinen, niin kyllä siitäkin paistaa läpi tietynlainen surullisen tapauksen hyväksikäyttö omien aatteiden markkinointiin.
Niin kuten sanottu, se ei selitä kaikkea eikä sen tarvitsekaan. Se on kristillisen lehden pääkirjoitus ja olisi aika outoa, jos se ei peilaisi asioita tämän elämänkatsomuksen läpi. Minusta mielenkiintoinen näkökulma, mutta elämänkatsomus pelkällään ei todellakaan selitä tuollaista käyttäytymistä.
...että mihinkäs sitä tarttuisi...
Scarlett80, yhä vaan jaksan ihmetellä suhtautumistasi lapsiin: että jo viisivuotiaassa näet jotain pahaa - ja vieläpä ulkonäön perusteella. Kun ei nyt poika sattunut saamaan syntymälahjana suuria silmiä...
Siis nyt tajusin, että taidat oikeastikin ja kirjaimellisesti ajatella saatanan riivanneen Auvisen?? Ja minä kun aluksi ajattelin, että jotenkin retorisesti sen kirjoitit, siis halusit tuoda esille pahuuden olemassaolon, vaikkakin kärjistäen.
Zkelvin, samaa mieltä olen siitä, että totta kai jotkut kristitykin perustelevat terrorismia uskonnolla. Ja jotkut muslimit. Ja jotkut ateistit myös, pakko sekin on myöntää (voi kunpa kaikki ateistit osaisivatkin ajatella, että kun tämä elämä on ainutkertainen, niin siksi sen päättyminen - ja toisen elämän päättäminen - on moraalisesti väärin). Mutta en mä ainakaan jaksa pultteja ottaa siitä, että joku oman elämänkatsomustaan edustavassa lehdessä kirjoittaa positiivisesti omasta elämänkatsomuksestaan. Että ei se nyt minusta ole _niin_ kauhean härskiä oman elämänkatsomuksensa markkinointia. Ja onhan se totta, mitä siinä vähän sivuttiin, että on kyynisiä ateisteja, pakko se on myöntää (jos omaa elämänkatsomustaan ja sitä edustavia ihmisiä pitää yksiselitteisesti hyvinä, niin ei sillä kauhean pitkälle pötkitä...). MUTTA! Kaikki ateistit eivät sitä ole! (Hahhah, minäkö se paras puhuja tässä asiassa?:D No joo, siinä mielessä kyllä, että ihmiselämään liittyvissä kysymyksissä ei mielestäni saa olla pätkän vertaa kyyninen.)
Uppis: kyllä sinä taisit itse ymmärtää väärin lukemasi. :) Eihän täällä tainnut olla kuin kahdella kirjoittajalla se yksinkertainen selitys, josta pidettiin kiinni eikä millään suostuttu luopumaan... Että ei nyt ihan kannata noin selvästi kultalautaselta tarjota muille " uutta" ja " freesiä" kaiken mullistavaa näkökulmaa, ihan kuin eivät olisi itsekin osanneet sellaisia ajatella... " Asia ei ollenkaan niin yksinkertainen kuin miltä se aluksi voi näyttää." No mitä h*mmettiä, onko monikaan niin väittänyt?
En tykkää yhtään tuosta zkelvinin mainitsemasta ' kukkahattutäti' -termistä, mutta joo. En nyt ihan heti olettaisi, että useita ihmisiä ampunut kaveri on erityisen herkkä ja syvällinen... Jos kaveri olisi liittynyt Amnestyyn/kahlinnut itsensä puuhun/ruvennut vegaaniksi/tullut uskoon/kääntynyt muslimiksi/alkanut opiskella kukkaterapiaa/pelannut roolipelejä/lukenut Goetheä/kirjoittanut runoja, niin joo, sellaista voisin pitää herkkänä.
Mutta mitä muuta tuollainen ' syvällisyys' -olettamus on kuin romantisointia? Ja vieläpä ehkä vaarallista sellaista.
Mutta plussat (isot) Uppo-Nallelle siitä, että pohdit vanhempien ja ympäristön vastuuta - mutta hyvin nätisti. Koska se ON vaikea aihe, mutta silti siitäkin on jossain määrin uskallettava puhua. No, turha noista vanhemmista on kuitenkaan nyt sen enempää spekuloida.
Auvisellahan oli loppujen lopuksi aika " looginen" ajattelu ja selkeästi perusteltu elämänkatsomus. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi vinksahtanut jossain vaiheessa. Silti erittäin vastenmielinen teko, ja sitä ei kyllä millään selittelyillä voi muuksi muuttaa.
Tämän päivän Hesarissa (to 15.11.) oli muuten erinomainen kirjoitus siitä, miten vastaavia tapauksia voidaan ehkäistä. Merkit olivat nähtävissä - ja merkit ovat olleet samanlaisia kaikissa näissä kouluammuskeluissa.
Olen kyllä tosi huono ilmaisemaan itseäni, kun ajatukseni tuntuvat menevän kaikilta ohi korkealta ja kovaa. Mikä ei johdu teistä, vaan taidan olla aika huono korostamaan sitä, mikä minun kantava ajatukseni on.
Mircos:
Zkelvin, samaa mieltä olen siitä, että totta kai jotkut kristitykin perustelevat terrorismia uskonnolla. Ja jotkut muslimit. Ja jotkut ateistit myös, pakko sekin on myöntää (voi kunpa kaikki ateistit osaisivatkin ajatella, että kun tämä elämä on ainutkertainen, niin siksi sen päättyminen - ja toisen elämän päättäminen - on moraalisesti väärin).
Se, ketkä kaikki ne isminsä muuttavat terrorismiksi ja millä perusteella, on toissijaista. Pointti on se, että mikä tahansa aate - hyväkin sellainen - kääntyy sopivasti vinksahtaneen yksilön käsittelyssä perusteeksi tehdä mitä huvittaa. Satuin nyt käyttämään esimerkkinä Timothy McVeighiä, koska nuo muslimiesimerkit ovat aika kuluneita.
Mutta en mä ainakaan jaksa pultteja ottaa siitä, että joku oman elämänkatsomustaan edustavassa lehdessä kirjoittaa positiivisesti omasta elämänkatsomuksestaan. Että ei se nyt minusta ole _niin_ kauhean härskiä oman elämänkatsomuksensa markkinointia.
Se on ihan totta, että jokainen mainostaa tavalla tai toisella omaa aatettaan, eikä siinä ole mitään moitittavaa. Se, mikä minua sylettää, on Jokelan kaltaisten tapausten käyttö omaa kruunua kirkastamaan. Osoittaa minusta erittäin huonoa arvostelukykyä - anteeksi kristityt - alkaa jeesustelemaan tällaisen tapahtuman kustannuksella. Onneksi sentään tuo Uusitien artikkeli oli aika maltillinen, pahempiakin tuli viime viikon aikana nähtyä.
Mutta kirkolle pointsit, se on toiminut minusta nopeasti ja hienotunteisesti kriisiavun antajana.
En pidä siitä, että tällaisilla tapauksilla " mainostetaan" omaa uskoa tai aatetta. Erityisesti en pidä siitä, että yksittäistapauksen perusteella leimataan koko ihmisryhmä.
Mircosille alkuun sellainen kommentti, että onneksi (ylipäätään objektiivisen keskustelun kannalta onneksi ;o)) minä en ole kovin provosoituvaa tyyppiä; jos me nyt istuttaisiin saman pöydän ääressä keskustelemassa näistä asioista nokatusten, ja sinä sanoisit minulle tuon äskeisen kommenttisi, katsoisin sinua tällä hetkellä kokolailla nenänvarttani pitkin sellaisella pitkällä katseella, joka viestittää, että " don' t even try to go there" ;o). Eli mielestäni vapaan keskustelun puolueettomuus hieman kärsii siitä, kun asioita aletaan henkilökohtaistamaan liikaa.
Mielestäni en lähtenyt tätä asiaa kommentoimaan sellaisella asenteella, että " MINÄ tulen, ja kerron teille kaikille UUDEN TOTUUDEN" - sellainen ei noin niinkun yleensäkään ole tapanani ;o). Enemmänkin halusin kirjoituksellani korostaa sitä pointtia, että tämä tapaus oli hyvin monisyinen - ja että suuri huolenaihe ja pelko tässä vaiheessa tulisi olla (mielestäni) siitä, että tämän tapahtuneen käsitteleminen jää vakavasti puutteelliseksi. Meillä ihmisillä kun (yleisesti ottaen - ei ehkä päde niinkään täällä EK-palstalla?) on yleisesti tapana valita se helpoin tie ratkaista asia. Puhutaan mielialalääkityksestä (Suomessa, kun ollaan - surullista), puhutaan psykoosista, puhutaan koulupsykologien lisäämisen tarpeesta jne. you name it - siis puhutaan kaikesta muusta (mahdollisesta), kunhan vain ei itse ongelmasta. Ja näin käyttäytymällä mielestäni pedataan tulevien vastaavan kaltaisten tapausten mahdollisuuksia paljon pidemmälle, kuin pohtimalla, mikä ajoi tämän kyseisen nuoren miehen näin radikaaliin tekoon - ajoissa.
Uskotko sinä, Mircos, että monet ihmiset pelkäävät astua tälle alueelle? Ja se on mielestäni nyt se todellinen ongelma.
Zkelvin ilmaisee / on ilmaissut itseään (jälleen) hienosti =o) - ei siis huolta siitä.
Kyllä näihin keskitysleireihin valikoitui " hirviöt" joille tappaminen oli herkkua. En määrittelisi heitä terveiksi ihmisiksi. Heillä oli lupa tappaa. Toisaalta heidän oli myöskin toteltava käskyä. Vapaehtoisia varmasti riitti joilla oli patoutunutta vihaa ja katkeruuttaa sisimässään
ja sitä sai nyt purkaa luvan kanssa viattomiin ihmisiin. Sota vaurioittaa aina ihmisen mieltä. Varsinkin niiden jotka joutuvat tappamaan vastentahtoaan. Heistä ei koskaan tule terveitä vaan kärsivät painajaisista, pakkomielteistä jne...
Mitä ihmisen järkeen tulee. Sitä omaa järkeä ei todellakaan osata tai sitä ei saa käyttää vaikka hälytyskellot soivat. On olemassa vaarallisia yhteisöjä joissa ihmisen mieltä manipuloidaan. Tällaisen yhteisön päähenkilö omaa aina vahvan karisman.