isokokoinen ekaluokkalainen

Ei lapsen kuullen pitäisi tuollaisia huomautella!

Meidän juuri 7 v täyttävä poika on 119 cm pitkä ja painaa 23,8 kg. Me emme asu Suomessa - täällä ei ole tapana tuijotella kasvukäyriä. Lastenlääkrin mukaan poika on sopusuhtainen ja " lihaksikas" . Lapsi on selvästi perinyt isänsä lihasrakenteen eli näyttää bodarilta vaikka ei tee mitään lihasharjoituksia. Luokkajonossa kun lasta katson, hän on lyhimmästä päästä, mutta siitäkään ei ole kukaan koskaan huomauttanut.

Kun vertaan poikasi pituutta ja painoa meidän hepuun, suhde näyttää aika samalta.

Tärkeintä on että ruoka- ja herkkutilannetta mietitään rehellisesti. Meillä ainakin lapsi rakastaa kakkuja eikä niitä syödä vain kerran viikossa.

äitykkä80:

Moi!

Poika on 130 cm pitkä ja 36 kg.

ja tuli sanomista terkkarilta että painoa on liikaa... :-( koko ala- ja yläasteen stressasin painosta ja terkkarillemenosta :-(



Luulen että terkkareita on nyt " valistettu" tästä yhteiskunnan lihoamisesta oikein urakalla. Ja OK, hyvähän se on että puututaan mutta ei nyt tarttis lapselle suoraan sanoa... Ei alle 10-vuotiaalle ainakaan millään tavalla! Mun mielestä terkkareiden pitäis osata katsoa vähän lasta että onko oikeasti lihavan näköinen vai onko vaan " raamikas" .



Mulla on isokokoinen 3,5v poika joka painaa 20 kiloa ja on n. 108cm pitkä ja voin sanoa ettei ole yhtään lihava vaan tosi skrode ja jos joku terkka joskus lihavuudesta sanoo niin hermostun...!!

Teidän pojalla on melkoinen kasvuvauhti! Hurjan paljon tullut mittaa vuodessa. On tosiaankin ajattelematonta huomauttaa painosta pojan kuullen.



Jos vyötäröllä on selvästi rasvaa, se on paha ja altistaa monille sairauksille. Ruokavalio auttaa tuohon kyllä ja tuskin on ongelma, jos kasvuvauhti on noin huima. Ruuassa on siis liikaa rasvaa? Syökö poika vain liikaa vai syökö paljon esim jogurtteja, lihapiirakoita, pasteijoita, hampurilaisia tms.



Muutenhan lapset ovat jo olemassaan hyvin eri rakenteisia. Minulla itselläni on hento ja pienikokoinen tyttö, joka kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään.



Poika on meillä aina ollut keskikokoinen. Ekalla 6v10kk ikäisenä 121,5cm/22,5kg, 8v mittoja ei mitattu ja nyt 9v 135cm ja 29kg. On minusta normaali hoikka ja lihaksikas poika. Harrastaa jalkapalloa ja jääkiekkoa.



Tuo liikunnan harrastaminen on tosi hyvä juttu. Kannattaa varmaan olla yhteydessä th:oon, jos joku asia huolestuttaa.

Pituutta on nyt 134cm ja risat ja painoa 26kg ja painokäyrän mukaan aivan ihannepainoinen... joten ei terkkari varmaan ihan turhasta sanonut (vaikkei noin tietenkään! voi eikä saa lapselle sanoa)... jos on melkein 5cm lyhyempi ja 10kg painavampi...

Olin yhteydessä terkkariin ja yhdessä tulimme siihen tulokseen ,että seuraillaan tuota pojan kasvua. Mitataan keväällä uudestaan.



Siis poika ei syö hampurilaisia tms..kuin ehkä 2-3 kertaa kuussa, jos niinkään usein. Pojan isä on isokokoinen ja sen puolen suvun miehet ovat iso kokoisia. Terkkari sanoikin että kyllä ne geenitkin tässä vaikuttaa.



Joku kyseli jugurteista, no niitä poika syö lähes päivittäin. Mutta yritän useimmiten ostaa niitä vähän sokeroituja ja rasvaisia, tosin ne eivät maistu lapsille yhtä hyvin kuin normaalit. Terkkarin mielestä ruokavalio on aika hyvä, annoskokoon kehotti pikkuhiljaa pienentämistä. Tosiaan kun poika syö todella hyvin.



Hurja kasvutahti on siis menossa, vaatteet käy yhtenään pieniksi.

En itse " osaa" olla ainakaan tässä vaiheessa huolissani tästä asiasta, katsotaan mikäli paino jatkaa nousuaan pituuteen nähden niin sitten tottakai tutkitaan asioita tarkemmin.



Ehkä poikani on aikuisena juuri sellainen iso ja raamikas mies, kuten isänsäkin.



äitykkä

Kävimme kesällä ravitsemusterapeutin juttusilla, hän totesi ruokapäiväkirjan perusteella että meillä on tosi hyvä ruokarytmi ja laadukas ruokavalio, eli se puoli on todellakin kunnossa. Koko perhe

(4 hlöä) syö samaa ruokaa, muut olemme normaalipainoisia. Annoskoko on nyt se mitä pitää tarkkailla, myös eskarissa tekevät niin. Eli santsiannoksen tilalle kasviksia, nekin onneksi maistuvat. Kuten lähes kaikki...

Liikkumisen kanssa ollaan painittu paljon, poika on hieman kömpelöhkö, toimintaterapiassa käydään motoriikkkaa harjottamassa. Pyöräily ja uinti ovat lempparijuttuja, niissä kun ei " epäonnistu" , kuten pallopeleissä ja kisailuissa muiden lasten kanssa. Lempilajeista saa niitä arvokkaita myönteisiä liikuntakokemuksia. Lunta ja pulkkamäkeä jo odotelllaan kuumeisesti...

Isänsä on muuten isokokoinen ja pappa myös, joten kyllä ne perintötekijät määräävät paljon.

Koskaan ei ole terkat sanoneet lihavaksi tai isoksi. Pitkä minusta tuli muttei lihava, päinvastoin hoikka.



Katso tosiaan poikaasi ja suvun miehiä. Ruumiinrakenne vaikuttaa sekin ja lisäksi pituuskasvu tulee varmasti hoikentamaan. En olisi huolissani, kun ruokavalio on kunnossa eikä poika tuon lihavampi ole!

Hei,

meillä on myös isokokoinen ekaluokkalainen poika, suunnilleen 135cm ja 35kg. Kokoon on aina kiinnitetty huomiota, mutta viimeisen vuoden olen vielä enemmän painottanut liikunnallisuutta ja yleiskuntoa. Vuoden ajan ollaan käyty jalkapallossa ja uimassa. Kunto ja liikuntataidot ovat lisääntyneet hurjasti. Pieni pyöreys on siis ok, jos kunto on hyvä. Ylipainoisena liikkuminen kuitenkin raskaampaa, joten vaatii ponnistelua.



Lapset ovat julmia toisilleen. Huonokuntoinen, pullukka lapsi jää helposti kaveriporukassa syrjityksi. Olen oikeasti tyytyväinen, kun poikani sanoo lempiaineikseen koulussa matikan ja liikunnan. Poika loisti iloa, kun oli saanut jalkapallossa näyttää jonkin jutun toisille.



Mieti siis, miten lapsesi liikkuu. Onnistuuko kuperkeikka, kiipeileekö ketterästi, haluaako harjoitella luistelua, osaako uida...

Meillä on sama tilanne ollut " päällä" jo esikoisen kolmannesta luokasta alkaen; ts. jokaisesta lapsestamme ( 4 ) nalkutetaan, että painokäyrät ovat yläluokkaa. Ja tällä hetkellä 7-vuotias tyttömme narahti käyrissä vuorostaan; hän painoi peräti 39 kg, pituutta oli 132 cm. Tyttö siis pyöreähkö, mutta ulkoisesti ei siis mikään läski - jos näin voi sanoa? - ja jaksaa liikkua ja touhuta.



Olen raivoissani. Kapinoin sitä vastaan, että yhteiskunnassa ei hyväksytä erilaisuutta, vaan että kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Ymmärrän myös terveysriskit, ja sen, että toiset lapset saattavat olla todella ilkeitä ivailuissaan, mutta mielestäni kohtuus kaikessa. Mutta tällä hetkellä terveydenhuollossa näyttää todellakin olevan oikein panostettu tähän terveyskasvatukseen; meitäkin on väen pakolla yritetty saada ravitsemusterapeutille, mutta periaatteesta emme sinne suostu menemään. Tiedämme lautasmallit, rasvan välttämisen, kaiken sen, mitä saamme joka päivä lehdistä ym. lukea.



Uskon myös siihen, että pyöreys tulee myös suvun mukana, sillä miksi olisi ihmisiä, jotka lihovat heti, kun suuhun jotakin laittaa, ja sitten taas niitä, jotka voivat syödä vaikka hevosen, ilman, että se näkyy missään? Toki ravinnolla ja liikunnalla pystyy kontrolloimaan painoaan, mutta lasten kohdalla tämä liiallinen puuttuminen on mielestäni mennyt överiksi.



Esikoiseni painokäyrät pomppivat joka toinen vuosi korkealla, joka toinen taas terveydenhoitajan mukaan " ok-käyrällä" . Ensimmäisen huonon vuoden aikana hän sattui kuulemaan puhelun terveydenhoitajan kanssa, jonka jälkeen hän sanoi, että " olen läski, en syö enää mitään" . Ulkomaalainen tuttavani totesikin minulle, että ei ihme, että Suomessa on niin paljon anorektikkoja ja bulimiaa sairastavia - hänen lapselleen oli myös laitettu kotiin lappu, että " plussalla mennään, jotakin tarvitsisi tehdä" , vaikka lapsi harrastaa liikuntaa seurassa kolme kertaa viikossa!



Parasta oli, kun puolivuotiaalle vauvallemme todettiin ensin, että riittääkö se ruokamäärä, jonka kerroin hänen syövän päivässä, kunnes vauvan " mentyä" vaa' alle todettiin, että toinen ateria voisi olla kasvisateria. Vauva kun painoi peräti 10 kiloa. Käsittämätöntä! Näyttäisiköhän tämä jo sen, että perheessä ollaan tavallista tanakampia, sillä ei vauva tosiaan syö herkkuja vielä.



Liikunnallisesti lapsemme ovat aina olleet hieman motorisesti kömpelöitä sekä arkoja. Tätä puolta meillä pitäisi kehittää enemmän. Myös herkkujen syönti on vähäistä - ei jokapäiväisiä edes viikottaisia karkkeja, sipsejä, limuja ym. - mutta annoskoot ovat kyllä isohkoja. Silti kysyn, että pitäisikö lapselta ottaa lusikka pois kädestä, ja kuunnella koko illan jatkuvaa valitusta " minulla on äiti nälkä" ? Jos ruoka on terveellistä kasviksineen kaikkineen?



Mielestäni painosta vouhottamisen sijaan pitäisi todellakin katsoa kokonaisuutta - miltä lapsi näyttää, onko muuten terve ja hyväkuntoinen jne. Käyrät eivät kerro mielestäni koko totuutta. Näin herätetään vain vanhempien ja lasten ahdistusta. Ja ennen kaikkea tehdään ongelmia, vaikka niitä ei olisi!



Toivon sinulle jaksamista käyrien ja terveystätien kanssa. Kannattaa pitää se oma järki mukana tässä asiassa.

Ja jaksamista sinulle 4 lapsen äiti ( en muista nimimerkkiä) joka kirjoitit tosi hyvin aiheesta! Kirjoituksessasi tuli kaikki se ilmi jota minäkin tästä ajattelen.



Äitini kanssa oli puhetta tästä ja tultiin siihen tulokseen että keski-ikäiset ovat syöneet itsensä niin sairaiksi, kuten 52 vuotias isäni, että nykylapset aletaan koulimaan jo pienestä pitäen. Ei yhteiskunnalla ole rahaa toiseen yhtä sairaaseen sukupolveen.



Ja se mikä minua ärsyttää myös, on se että lasten vaatteetkin ovat nykyään niin pieniä ja kapeita ettei ne mahdu päälle kuin todella hoikille lapsille. Tyttäreni 6 v käyttää normaalisti 128 kokoa, mutta KappAhlista jouduin ostamaan 140 cm kokoisen kauluspaidan kun pienemmät eivät mahtuneet hartioista eikä napit menneet kiinni. Joten jo pienestä pitäen korostetaan vaatteissakin laihuutta ja siroutta tytöille varsinkin.

Meidänkin tyttö seisoo peilin edessä ja vetää vatsaa sisään että pitäis olla laihempi!!! Ja me miehen kans yhä uudestaan ja uudestaan sanotaan kuinka hän ja veljensä juuri sen kokoisena ovat juuri oikean kokoisia ja tärkeitä ihimisä.



Luulen että tärkein pointti tässäkin asiassa on se maalaisjärjen käyttö ja lapsen kannustaminen ja tukeminen. Käyristä välittämättä jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen tietää miten syödä terveellisesti ja hyvin ilman että se lihottaa. Liikunnan merkityksen ymmärtää jokainen. Meitä ihmisiä kun vaan on niin monen kokoisia ja värisiä!



Jaksamista kaikille minunkin puolestani jotka käyrien kanssa kamppailevat!!



äitykkä

nyt on kyllä pakko sanoa, että jos et huomaa tyttäresi olevan ylipainoinen niin jossain on kyllä vika! Eikä se vika ole neuvolajärjestelmässä tai kouluterveydenhuollossa...



Tuolla paino/pituus suhteella 7 vuotiaan BMI on 22,38 mikä ylittää reippaasti HOIDETTAVAN YLIPAINON rajan! Hoidettavana ylipainona pidettäisiin jo BMI 20.4...



Tyttäresi saisi painaa max 35kg jottei tuo hoidettavan ylipainon raja ylittyisi.



Meillä murrosikäinen 13v pituutta n. 155cm ja painaa vähän yli 40kg ja on aivan ihannemittainen... 134cm pitkä poika painaa 26kg ja ihannepainoinen hänkin (hoikka kylläkin)



Olisi kyllä nyt syytä katsoa peiliin ja ajatella lapsensa parasta! Täältä löydät lisätietoa riskeistä http://www.kaypahoito.fi/

myös ap kysyjän lapsen kohdalla... ;-(

mammamuu2. En lähde kanssasi kiistelemään tästä aiheesta tätä viestiä enempää, mutta tämän verran haluan sitä kommentoida.



Lue teksti muiltakin osin tarkasti kuin vain numeroiden osalta, sillä jokainen osaa numerot laskureihin syöttää. En kritisoinut koko neuvolajärjestelmää - joka on Suomessa monilta osin hienosti hoidettu verrattuna muihin maihin - vaan vain sitä, että ei hyväksytä ihmisten erilaisuutta. Ja luonnollisesti on hyvä, että ihmisten terveydestä pidetään huolta, mutta pitäisi miettiä mielestäni tarkemmin, että millä lailla - voiko todellakin olla niin, että kaikki ihmiset vauvoista vaareihin voidaan tunkea joihinkin käyriin, ilman että katsotaan kokonaisuutta?



Tyttärestäni jo totesin, että hän ei ole varsinaisesti läski vaan pyöreähkö; osaan nähdä, jos lapsi todellakin on hyvin ylipainoinen, ja niitäkin näkyy, mutta mielestäni hän ei lukeudu niihin - siis käyrien osalta kyllä, mutta ulkoisesti ei. Voi olla, että nyt toteat, että vanhemmat ovat sokeita omien lastensa osalta, mutta en lukeutuisi kuitenkaan heihin. Tyttö on reipas touhuaja, pitää ulkona liikkumisesta yms., mutta valitettavasti ei vain " sovi" neuvolan käyriin. Ja mitä kertoo se, että esikoisen käyrät ovat vuorovuosittain ok, toisena vuonna taas " väärät" ?



On niin helppoa arvostella kovin sanoin muita, jotka eivät sopeudu järjestelmän määrittelemiin kaavoihin tai arvoihin. Hyvä, että sinun lapsesi ovat siihen päässeet, mutta toivoisin, että huomioisit todellakin sen, että tähän maailmaan mahtuu hyvinkin erilaisia ihmisiä. Lähipiirissäni on näitä, jotka joutuvat taistelemaan pluskäyristä, mutta myös niitä, jotka itkevät sitä, että heidän lapsensa ovat miinuskäyrillä, ja siitä syystä tarkkailussa. Kaikki eivät mahdu siihen oikeaan muottiin, ja onneksi niin!



Toivon sinulle ja kaikille muillekin hyvää joulun odotusta - ja suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä ihmisten eri tilanteista ja erilaisuudesta.

meilläkään käyriin, no painon osalta kyllä ja kyllä yksi lapsista on painanut myös liian vähän. Pituuden suhteen taas ei käyrillä sitten olekaan pysytty lainkaan... mutta se onkin toinen tarina se ja hoidossa!

Omien lasteni pituus-painot otin esiin vain vertailuna siitä mitä ns. normaalipainoisen lapsen paino verrattuna tässä ketjussa kerrottuihin esimerkkeihin erovat toisistaan.



Lähipiirissä on ollut vastaavanlainen tilanne kuin teillä ja kyllä se vaan niin on, että voidaan puhua pienestä pyöreydestä tai ylärajalla olemisesta, mutta kun käyrät ylittyvät (tai alittuvat) reippaasti on lapsen terveys aina vaarassa, riippumatta siitä näyttääkö hän iloiselta ja pirteältä vain ei! Kannattaa käydä lukemassa tuo käypähoito suositus ja riskit joita ylipainoon liittyy.



Aika pienillä ja " kivuttomilla" muutoksilla ja ravitsemusterapeutin ohjeilla saatiin tuon läheiseni lapsen painokäyrä suotuisaan laskuun (ei laihduttamalla vaan pysäyttämällä painon nousu jolloin pituuden lisääntyessä suhteellinen paino laskee). Hän on yhä pyöreämpi kuin esim. oma lapseni, mutta nyt kuitenkin painokäyrien sisällä ja terveellissä painossa ja jaksaa paljon enemmän kuin ennen (vaikka oli kuvaamallasi tavalla iloinen, reipas ja touhukas ennen sitäkin).



Silloin kun poikani paino jäi selvästi alle käyrien olin itse erittäin huolestunut. Lääkäri totesi silloin, että terveelle lapselle ei hoikkuudesta ole terveydellistä vaaraa TOISIN KUIN YLIPAINOLLA! Eli terveysvaara on aina olemassa! Vaikutukset vain näkyvät sitten kun alkaa jo olla aika myöhäistä vaikuttaa asioihin.



En hämmästele sitä miten ja miksi ylipainoa syntyy (siitä on ihan omakohtaisiakin kokemuksia=en mahdu käyrille minäkään), mutta sitä hämmästelen, että kieltäydytään hoidosta ja avusta esim. ravitsemusterapeutin ohjauksen muodossa, vaan mielummin annetaan lapsen terveyden kärsiä??? En ole koskaan ymmärtänyt tällaista asennetta liittyi se nyt sitten painoon tai mihin tahansa muuhun vaivaan mitä lapsilla voi olla... Itse puuttuisin ylipainoon lapsen kohdalla heti, koska haluan heille terveen tulevaisuuden. Fyysisen terveyden lisäksi kun hyvin pian alkaa kärsiä myös se psyykkinen, lapset osaavat olla tosi julmia...



Kuvaavaa on, että 7-luokkalaiset ihannepainoiset hoikat tytöt pyytävät vanhempiaan kirjoittamaan vapautusluvan uintitunneista kun pitävät itseään niin läskeinä. Miltä luulet siinä tilanteessa omasta lapsestasi tuntuvan, kun painaa 10kg enemmän kuin nämä muut? Siinä on itsetunto koetuksella, etkä ikinä saa häntä vakuuttuneeksi siitä että hän on sopivan kokoinen ja hoikka... Murkkuikäisen äitinä ja montaa hänen kaveriaan seuranneena olen kyllä riittämiin kuunnellut näitä juttuja. Vaarana on että tämä hieman pyöreä lapsi sitten murrosiässä kehittää itselleen bulimian tai anoreksian yms. Siksi näen, että paras vaihe puuttua tilanteeseen on lapsen yhä ollessa lapsi ja kasvun ollessa vielä voimakasta. Silloin ei tarvita dieettejä vaan ainoastaan hienoisia muutoksia ruokailu- ja liikuntatottumuksiin ja päästään terveisiin lukemiin.



Tässä vaiheessa vaan lapsi itse on liian pieni vastuuta ottamaan ja vanhempien pitäisikin välittää lapsistaan edes sen verran, että ottaisivat itse vastuun tilanteesta.

että tosiaan, myös meidän lapsen kohdalla se ettei mahtunut normaalikäyriin, merkitsi sairautta jota täytyy hoitaa... Eli nimenomaan käyrillä pysyminen on tärkeä kriteeri lapsen terveydestä ja se ettei käyrille mahdu tai niillä pysy on aina huolestuttava oire ja useinkin (ehkei nyt ylipainon kohdalla) myös merkki sairaudesta :-(

Meidän pojat (nyt 3- ja 4- luokkalaisia) olivat n.132cm, 35kg ekaluokkalaisina. Nyt molemmat on yli 150cm ja 45kg, leveäharteisia six pack nuorukaisia.

Ainoita haittoja tuosta pituudesta oli toisten vanhempien kuiskuttelu ensimmäisenä koulupäivänä " onkohan tuo joku eskarin tuplannut" ja se että isokokoista lasta pidetään helposti ikäistään vanhempana. Lisäksi he joutuvat varomaan välituntileikeissä luokkakavereiden kanssa, koska jos jotain sattuu on se aina isoimman vika.

että lapset ovat tosi erikokoisia... meillä vastaavasti ekaluokkalainen ollut n. 110cm ja alle 20kg... arvatkaa näyttikö hän ekaluokkalaiselta! Nyt siis 11,5v ja 134cm pitkä viidesluokkalainen...



Kuitenkin erona on isä_kotona, että teidän poikiennehan painot ovat olleet ja ovat ihan normaalit noiden mittojen mukaan ;-) täällähän lähinnä tuota ylipainoa ihmeteltiin...

ja siis poika kyseessä!

Meilläkin on poika nyt ekalla ja pituutta on se 130 senttiä. Paino vähän vaihtelee, mutta jotain kolmekymppiä sitäkin löytyy. Kyllä näyttää jättiläiseltä pituusjonossa muiden ekaluokkalaisten kanssa seisoessaan. Onhan niitä toki muitakin, mutta ei siis tosiaan ole siitä pienimmästä päästä.

Näin nyt, mutta toista oli vastasyntyneenä. Silloinpa oltiin pienipainoisia ja -20% normaalista ja ihan kellon kanssa " pakkosyötettiin" poikaa. Niin ne vaan kasvaa jokainen vähän omassa tahdissaan, mutta miksi kaikki pitää saada mahtumaan siihen keskiarvokäyrälle... toiset on liian laihoja ja toiset taas saa " kuumaa" ns. ylipainostaan?!

että ketään yritetään " mahduttaa" millekkään käyrille. Kyllähän kaikki sen tietävät, että lapset kasvavat omaa tahtiansa, eikä käyrästöissä lue minkä kokoinen pitää olla kun aloittaa ekan luokan :-) Sinne ne sopii, pitkät ja pätkät, eikä kokoero tunnu juurikaan kaverisuhteita haittaavan.



Toinen asia on sitten lapsen terveys ja sen seuraaminen. Käyrät ovat siinä ensisijaisessa asemassa... monen lapsen henki on kirjaimellisesti pelastettu kun tarkkavainen lääkäri on äkkiä puuttunut tilanteeseen...



Noissa käyrissähän tärkeintä on, että lapsi kasvaa tasaisesti sielä omalla käyrällään ja sitten toisena kriteerinä on tuo pituuden ja painon suhde.



Suomalaisten ylipaino kasvaa huolestuttavaa vauhtia ja sitä myötä myös siihen liittyvät sairaudet. Kohta ollaan samanlaisessa tilanteessa kuin Jenkeissä, jossa lapsia uhkaavat jo ylipainon aiheuttamat ongelmat ja sairaudet, joita normaalisti esiintyy vain reippaasti keski-iän ylittäneillä ;-( trendi on kaikkien asiantuntijoiden mielestä todella huolestuttava...



En voi ymmärtää miksi vanhemmat puolustelevat itseään lapsensa hengen vaarantamisesta?!?! Sillä siitähän tässä on kyse, ei mistään muusta! Vanhemmat hankkivat jääkaappiin syötävät ja päättävät ruoka-ajoista ja ruoka-aineista. Ylipaino on lapsille yhtä vaarallista kuin aikuisillekin, mutta sillä erotuksella, että lapsuudessa opitaan sekä hyvät että huonot ruokatottumukset ja on julmaa vanhemmilta opettaa lapsilleen ne huonot!



Määristähän ei lopultakaan ole kyse, jos ruokavalio vain on oikeanlaista. Jos lapsi lihoo porkkanoiden syömisestä, silloin on kyllä jo olemassa jotain fyysistäkin vikaa ja syytä toimittaa lapsi kiireenvilkkaan tutkimuksiin (mm. aivokasvaimet voivat aiheuttaa lihoamista...).



Eivätköhän kaikki normaalit vanhemmat ole samaa mieltä siitä, että olkoot lapset sitten isoja tai pieniä, niin terveys on kaikkein tärkeintä ja sen säilyttämiseksi meidän vanhempien täytyy tehdä kaikki voitava!