Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uusperheen vaikeutta..

Vierailija
07.11.2007 |

ELi tilanne on tämä olen eronnut lapsen isästä ja löytänyt uuden kumppanin ja menimme tosi nopeasti naimisiin. Nyt olen sitten huomannut miehestäni tosi ikäviä piirteitä.



Olen opiskellut tähän asti ja koulu loppui. Sain heti työpaikan joka vaatii ilta työskentelyä. Sovimme, että mieheni hoitaa lastani, että voin olla töissä. Kyseessä on noin 20 tuntia töitä per viikko, joten ei monta iltaa voi olla kyseessä..

No nyt on tullut kamalaksi ongelmaksi se, että mieheni kiukuttelee hänen olevan ilmainen lapsenvahti, ja oman vapaa-ajan menettämistä kun hoitaa lasta illat

.

Hän on töissä 8-13 ja hoitopaikka on tässä vajaa kilometrin päässä.

Hän ei suostu hakemaan lasta, eikä myöskään viemään. Lapsi kuitenkin pitäisi olla hoidossa 8-16 joka päivä ja nuo mun töissä olevat illat. Mies ei vissiin oikeen käsitä et lapselle olisi kuitenkin paras olla kotona illat.



Äh, mä en osaa selittää tätä. yritän nyt kuitenkin.



Musta tuntuu et tässä on tuo miehen ajatusmaailma sekaisin.



Eli tämä miehen tinttailu aiheuttaa lapselle nyt taas hoitopaikan vaihdoksen (lapsi 3 vee), lapsi on mielestäni jo paljon muutoksia kestänyt ikäisekseen enkä haluaisi taas vaihtaa hoitopaikkaa. Nykyinen tosi pieni ryhmä ja hyvä. Iltahoito vaatisi isoa ryhmää ja tarhaa.



Kyselkää lisää. Jos nyt edes joku jotain ymmärtää..







Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on kyllä ihana lasta kohtaa, mutta välillä ampuu yli..

Just tuo hoito homma on mielestäni inhottavaa, meitähän minä ajattelen että saadaan paremmat tulot, jos nyt noilla tunneilla saadaan parannettua tuloja..



Lapsi tapaa isäänsä 1 kerran kuukaudessa ja viikon kerrallaan. Hän asui välillä paikkakunnalta pois ja nyt on muuttanut taas takaisin tänne suuntaan.



Olen tehnyt mies valinnoissa virheitä, mutta tämä nykyinen on varmaankin paras edellisistä..



Kyllä hän laittaa lapselle rajat, ja myös hoitaakin jos minulla on menoja. Toisaalta saan mennä asioilleni helpommin kun exän kans onnistui. Ehkä tuonkin asian jos olisi ilmaissut lasta ajatellen eikä itseenä niin asia olisi ollut helpompi käsitellä.

Mut kun minä kärsin ja joudun tekemään oman työpäiväni jälkeen viellä ilta kahdeksaan asti.



Vierailija
22/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ihan oikeasti lapsettomalle valtava muutos hoitaa yksin lasta lähes joka arki-ilta, minä sen tiedän kun olen samassa tilanteessa ollut. Jouduin luopumaan käytännössä kaikesta omasta elämästäni, kun lapsen isä oli iltapainotteisessa työssä. Juttele miehesi kanssa siitä, mitä HÄNEN pitää saada, jotta hän jaksaa avustaa sinua. Ja jutelkaa siitäkin, mikä hänen roolinsa lapsen elämässä on. Avustaako hän (ei motivoivaa) vai onko hänellä kasvattajan valta vastuun lisäksi. Ei ole reilua jos saa vain vastuun lapsesta eikä ole oikeasti mitään sanomista mihinkään. Perheenne ei voi elää pelkästään sinun ehdoillasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnea vaan sille tielle!

Vierailija
24/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri siitä syystä mä en ymmärrä pika-avioliittoja. Otetaan sikasäkissä, vietetään häät ja sitten ihmetellään kun se ei ollutkaan sellainen kuin luuli...



Tollo

Vierailija
25/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse elän myös uusioperheessä, olin yh kun tapasin mieheni. Miehelle oli alusta asti selvää, että pakettiin kuuluu minun lisäkseni lapsi, 2 kissaa ja 2 koiraa. Tämä paketti oli minulla ennen miestä ja tämä paketti tulisi pysymään hamaan loppuun saakka. Mies saa tulla rinnalle, mikäli koko alkuperäisen paketin hyväksyy.



Kaikki on sujunut, kuin tanssi. Miehellä ei ollut aiempaa kokemusta lapsista, mutta hän oli lapsen seurassa erittän luonnollinen ja luonteva. Koirista hän piti, mutta ei ollut koskaan suunnitellut niitä itse hankkivansa. 1,5 kk seurustelumme jälkeen perheeseemme kuitenkin muutti miehen suostumuksella kolmas koira.



Nykyään olemme kihloissa, yritämme yhteistä lasta ja suunnittelemme häitä vuodelle 2009. Olemme sopineet, että kun papin edessä olemme sanoneet " tahdon" , aloitamme perheen sisäisen adoptioprosessin koskien tytärtämme.



Koitan vain tällä tuoda esiin sitä, että ap:n elämässä ei kaikki nyt mene kuten pitäisi. Kyllä sen miehen olisi otettava peili käteen ja vilakistava sitä päin.

Vierailija
26/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

isäpuolella on sun lasta kohtaan ja neuvotella säännöistä. Jos hän ei lastasi halua vahtia, sen ei ole pakko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletan että olisit lapsen kanssa päivällä kotona ja veisit illaksi hoitoon. 20h viikossa hoitoa on lapselle tosi vähän. Onhan vuorohoitopaikkoja?



Miehet ei tajua, tiedän yhden perheen jossa mies on joka toinen viikko kotona, silti hänen ihan oma 3v lapsensa on senkin viikon täydessä hoidossa! Kukaan äiti ei toimisi niin. Miehet on vähän eri laji.



Jos kuitenkin alat olla sitä mieltä että muutenkin olet tehnyt virheen, sanot että etsi oma asunto, eiköhän katsella tätä tilannetta vähän etäämpää jonkun aikaa. Ja koska hän ei sitä vapaaehtoisesti tee, sinun pitää ehkä löytää se asunto ja nostaa hänen tavaransa sinne.



Sitten voitte neuvotella sääntöjä uudestaan.

Vierailija
28/28 |
07.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se ole avioliitto, olet adoptoinut ison lapsen. Jopa teini-ikäiset hakee ja vie pikkusisaruksiaan.



Nosta sen kassit pihalle (paljon enempää sittä tuskin on omaisuutta jos ei edes töissä ole eikä vuokraakaan maksa), ja mieti onko se seksi ihan niin hyvää. Mitään muutahan ei näytä sinulle tarjoavan?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän viisi