Seurasin sivusta keskustelua,jossa työkaveri veti kunnon pultit. En ymmärrä!
Olimme lounaalla työkavereiden kanssa. Yksi työkavereistamme kertoili asioistaan sanoen: "Surullista, että meidän (hänen ja aviomiehensä) avioliitto on epäonistunut ja päätyy eroon. "
Eikös seuruessa mukana ollut toinen työkaveri kimpaannut täysin ja alkoi karjua naama tulipunaisena: "Mun avioliitto ei todellakaan ollut epäonnistunut, vaikka me erottiin! Avioerossa ei ole mitään surullista!" Sitten harssi paikalta.
En nyt ihan tajua tuota raivokohtausta. Eikö avioliitto ole epäonnistunut, jos ero tulee? Onko ero sitten iloinen asia? Eikö jokainen mene naimisiin toivoen elävän onnellisessa avioliitossa loppuelämänsä? Vai onko avioliitto joillekin alunperinkin määräaikanen instituutio?
Kommentit (7)
Elii näennäisesti onnellinen avio jossa ei tapeltu ja mies/vaimo jättää ihan yllätyksenä.
vapauttava
helpottava
uuden elämän alku.
Minä olen onnellisesti eronnut, ero päätti minun helvettini.
ei oikein ole järkevimmästä päästä.
Se joka kertoi epäonnistuneesta liitostaan ei kyllä mitenkään yleistänyt eroja yleensä. Joten se pultittaja ois kyllä anteekspyynnön velkaa.
Ei ole päässyt kunnolla yli siitä taikka sitten ero on tullut esim. miehen pettämisestä eikä halua myöntää (eikä välttämättä niin olekkaan) että itse ei ole ollut riittävän hyvä vaimo. Syyllistää itseään mutta ei myönnä siis. Tai sitten ero on niin tuore juttu että käsittely on vielä henkilöllä kesken.
Enpä siis hakkaa itseäni halolla. Miksi pitäisi? Ei minua sureta.
Kutsut avioliittoasi helvetiksi. Eikö se silloin ollut epäonnistunut avioliitto?
mutta ei raivota ja kiukutella siitä kun toinen kertoo omaa eroaan kohtaan tuntemasta surusta. Hyvin huonoa käytöstä.
Elii näennäisesti onnellinen avio jossa ei tapeltu ja mies/vaimo jättää ihan yllätyksenä.