Mitenköhän toi naapuri kehtaa parkkeerata tohon jalkakäytävälle?

Mutta usein on pitänyt ihmetellä, että miksi hitossa naapurin vieraat parkkeeraavat meidän risteykseen.. Siis ihan siihen portin suuhun, vaikkakin pientareelle, niin ettei meidän pihalta pääse mihinkään.



Suoraan meidän pihalle ajavat sitten paikallisen sähkölaitoksen miehet, jotka käyvät säännöllisesti säätämässä isoa muuntajaa, joka on puiston puolella heti meidän tontin vieressä. Ja sitten ovat naama norsunv****lla, jos heitä pyytää siirtämään autoa (ei turhaan, vain jos itse pitää päästä pihasta).



Kolmas älyn riemuvoitto on parkkeerata sisäkurviin tiellä, jossa 90asteen mutka. Näkyvyys on siinä kohti nolla naapurin korkean pensasaidan takia, niin iloinen yllätys löytää risteyksestä auto ns. keskeltä tietä. Tilaa kun olisi suorallakin..



Mutta aina näitä järjen jättiläisiä löytyy..

Minä olin vaan kateellinen, kun tse en kehtaa jalkakäytävälle ajaa oikein edes muuttokuorman kanssa... Ajattelin,kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos kehtaisi tehdä mitä huvittaa.



Jalkakäytävä on talomme edessä niin leveäkin, etten voinut edes harmistua siitä, etten mahtuisi vaunujen kanssa ohi, niinpä jouduin tulkitsemaan harmistukseni kateudeksi ;-)