~~~~MAALISMUSSUKAT vko 45~~~~
Kommentit (32)
Marjainka: kiitos valaisevista tiedoista. En ole tosiaan koskaan oikein kiinnittänyt huomiota tuohon kohdunkaulan pituuteen, eikä yksikään lääkäri ole minulle puhunut, että olisi jotenkin lyhyt. Minulla oli siis jo ensisynnyttäjänä ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa vkolla 11 tuon 3 cm, samoin toisessa raskaudessa (rv 11) ja myös nyt tässä raskaudessa (rv 14). Olen vaan ajatellut sen olevan jotenkin yksilöllistä. Itselläni on lääkärineuvola kolmen viikon päästä ja nyt rupesi jännittämään, että onkohan jo lyhentynyt ja pehmentynyt.
Minkälaista tietoa ja kokemuksia muilla on näistä kohdunkaula-asioista?
Sitten muita ihmettelyn aiheita: Tällä hetkellä tuntuu, että vauva potkii johonkin tosi alas, tuntuu kuin koko alapää tärähtäisi aina jokaisesta potkusta. Välillä saattaa osua virtsarakon tietämille ja se vasta " mukavalle" tuntuukin...Onko muita joilla samoja tuntemuksia?
Eipä kai sitten muuta, mukavaa päivänjatkoa kaikille!
Terkuin Hattara (22+4)
Hattaralle: Mulla ei ole koskaan kohdunkaulakanavan mitaksi saatu kuin korkeintaan se 4 cm. Kai jotain yksilöllistä vaihtelua voi tuossakin olla. Lyheneminen voi kaiketi alkaa aika varhainkin, mutta ei se välttämättä merkitse ennenaikaista synnytystä. Tärkeintä kai on, ettei kohdunsuu ala aueta kovin varhain. Tosin uudelleensynnyttäjillä sekin tapahtuu jo ennemmin kuin ensisynnyttäjällä. Omien kokemusten mukaan eri mittaajat saa hyvinkin erilaisia tuloksia ja ultrassakin tehtävässä mittauksessa tuntuu käsiala vaikuttavan. Tietysti, jos oikein paljon supistelee, kannattaa ottaa rauhallisesti.
Mä kerroin tänään työpaikalla vauvauutisen, ja pientä shokkia tuntui aiheuttavan joissakin. Toiset taas tuntui ihan aidosti iloisilta. Ihan hyvillä mielin itse oon, nyt ei enää tarvi salailla.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille, meillä on tänään jo työpaikan pikkujoulu.
popz (rv 21 + 1)
Minulla oli 13. viikolla kohdunsuun pituus 3 cm ja sitä pidettiin hyvänä. Uskoisin, että suurempi merkitys on sillä, että se on kiinteä ja kiinni. Varmaan yksilöllisiäkin eroja on pituudessa.
Mulla on kohdunkaulaa mitattu tässä raskaudessa jo 4 kertaa, mitat on ollu 4 cm, 4 cm, 4,1 cm ja 4,6 cm...Tuon 4 ja 4,6 on mitannu sama lääkäri samoilla laitteilla et kovin näyttää vaihtelevan...
Tänään oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Sukupuolesta ei saanut selvää kun vauva oli kuulemma jotenkin " kaukana" ultralaitteesta.. En tiiä kuin syvälle se oleilee :) Painoarvio oli 357g.
Joutuuko muut sokerirasitukseen? Mulla se ois tiedossa 26-28 viikkojen välillä ilmeisesti painoindeksin takia.. On yli 25 mut onneksi kuitenkin alle 30, ainakin ollu... Huoh.
Oon huomannu mun painon heittelevän jopa kilon kahen päivän sisällä (punnittuna aamulla ennen aamupalaa). Oon järkeilly et johtus siitä juoko tarpeeksi, jos ei juo niin kerää nestettä elimistöön ja näkyy painon nousuna.. Oon nyt ottanu ihan asiaksi et juon 2 l kannun vettä päivässä. Kotona se onnistuu mut tiedän et töissä ei tuu juotua tarpeeksi.
Liikkeitäkin tuntuu päivittäin, kivaa :)
Elluz 21+1
Joskus ihan alkutaipaleella juttelinkin kyseisestä aiheesta, kun olin itse niin äärettömän peloissani ja huolestunut. Mullahan todettiin, että mun kohdunkaulan pituus on vain kaksi senttiä ja raskasviikkoja oli tuolloin 13. Olin aikoinani aika huolissani asiasta, mutta nyt olen todennut, että mitä se murehetiminen hyödyttää. Silloin kyselin lääkäriltä että paljon sen pituuden kuuluis ola ja vastaus oli että kolme-neljä senttiä. Kysyin sitten että mites nyt kun mulla on vain kaksi, niin vastaus oli että on suurempi todennäköisyys, että lapsi syntyy vähän etuajassa. En mihinkään tarkkailuun joutunut tuosta pituudesta. Mutta sitten mulla oli niitä supisteluja, niin silloin tarkistettiin ettei ole kohdunkaula enempää lyhentynyt tai pehmennyt. Älä siis suotta murehdi, kyllä ne asiat hoituvat oikealla painolla. :)
Heili
unohdin vastata tuohon painojuttuun... Oon huomannut ihan saman, paino voi heitellä yhdenkin päivän aikana tosi paljon. Täytyy käydä aamusin vaa-alla, niin lukemat on kivemmat ;)
Mulla päänsäryt ja muut jatkuvat joten koneella ei pysty istumaan kuin hetkisiä kerrallaan.
Joku oli tuskaillut kelan kanssa.. Tuttua mulle.
Mut pakko kertoo, että tällä kertaa kelan täti yllätti positiivisesti, kun kävin paikan päällä viemässä sairaslomatodistuksen. Tuli puhetta äitiyspäivärahoista samalla, kun kyselin mahodllisen työmarkkinatuen hakemisesta. Mulla siis ansiosidonnainen loppui ja pari kuukautta oli tarkotus olla minimipäivärahalla ennen äitiyslomaa. Mut tätipä kysyi, että ootko nyt varma kannattaako sun hakea sitä työttömyyspäivärahaa.. Mä olin ihan ihmeissäin, että miks ei muka?
No, jos nyt haen peruspäivärahaa niin ä-rahat lasketaan sen mukaan, mutta jos en hae niin sitten ansiosidonnaisen mukaan jota mä oletinkin. Ei mulla ollu hajuakaan, että jos oisin tyhmänä menny laittamaan hakemuksen ees parista viikosta niin johan ois tippunu ensi vuoden ansiot.. Eli kerrankin hyvää sanottava kelasta.
poplizille haleja. Varmasti on pikkuisella kaikki hyvin, mutta ihan varmasti sua huolestuttaa. koita jaksaa äläkä suotta murehdi etukäteen. Toivotaan, että seuraavassa ultrassa kaikki onkin jo ok!
Mut nyt hyvää yötä ja hyviä vointeja kaikille!
piipaa ja pikkumimmi 22+2
Saikulta takaisin töihin... tosin ehkä vaan väliaikaisesti. Viime perjantaina hirmuiset maha- ja selkäkivut veivät polille ja tulos tyly munuaisiin levinnyt virtsatietulehdus, johon sain antibiootit. Kaikenmaailman sekaannusten jälkeen menin/pääsin gynelle vasta maanantaina ja sain kolme päivää sairaslomaa, kun selkä oli niin vietävän kipeä ettei istuminen onnistunut. Edelleen selkää jomottaa ja pitää tässä nyt seurailla, et onko tulehdus lähtenyt ollenkaan. Ei kuitenkaan onneksi ollut vielä päässyt kovin pahaksi, joten en joutunut osastolle tai muutakaan ikävää. Kontrolli viimeistään maanantaina ellei aiemmin tarvi kipujen takia lähteä. Ikävä ja huolestuttava vaiva kuitenkin, vaikkei mulla juuri kummoisia oireitakaan ollut =(
Kivoja ultrakuulumisia lähes kaikilla =) Meillä rakenneultra vasta viikon päästä.
Poplitz: *haleja* Tosi ikävää ja huolestuttavahan tuollaisia uutisia on saada, mutta onneksi ei ole kuitenkaan pahimmasta päästä. Meillä esikoisella todettiin munuaisaltaan laajentuma (vain toisella puolella) jossain kontrolliultrassa aika myöhäisillä viikoilla. Meille ei annettu mitään raja-arvoja eikä asiaa selitelty muutenkaan, en siis osannut asista olla edes huolissani. Tyttö ultrattiin sitten kolmen päivän ikäisenä ja uudelleen kuukauden ikäisenä ja ihan terveen paperit sai. On ymmärtääkseni aika usein vaiva, joka häviää itsestään. Mutta turhaa huoltahan se aiheuttaa =(
Kohdunkaulan pituudesta: täähän riippuu ihan siitä, miten mitataan ja kuka mittaa. Yleensä, jos mitataan käsin tunnustelemalla, niin pituudeksi voidaan saada max 3cm (eli vaikka todellisuudessa onkin pidempi, niin papereihin merkataan 3cm). Ultralla sitten saadaan tarkempia mittoja, yleensä normaali mitta on 4-5 cm. Sitä en osaa sanoa, että milloin pituudesta pitää huolestua, mutta käsin ja ultralla otettuja mittoja ei voi verrata keskenään!
Liikkeistä: viimeisen viikon aikana täälläkin on alkanut tuntua ihan säännöllisiä liikkeitä ja potkuja. Oikeastaan aika jännä juttu että näin myöhään, koska ensimmäiset hennot liikkeet tunsin jo 12+6 ja istukka on takaseinässä. Toki koko ajan on silloin tällöin (voinut olla kyllä vaikka pari kertaa viikossa) tuntunut liikkeitä mutta vasta nyt puolen välin tienoilla liikkeistä on tullut säännöllisiä.
Työmotivaatio täällä on ihan hukassa =( Kauheasti ois töitä, kun oon saikulla ollu sen pari päivää ja sitä ennen tein viime viikolla muutaman päivän töitä etänä, mutta kun ei vaan oikeen inspaa... Ois niin ihanaa olla jo kotona. Mutta kai se on pakko vaan jaksaa!
Pakkauksesta: meillä avustus otetaan rahana. Esikoisellekaan en pakkausta ottanut, kun sain kaiken tarvittavan siskonpojan pakkauksesta (lähinnä peitto, lakana, toppavaatteet, makuupussi). Ja kun tunnustan olevani niin ranttu, että en vauvan päälle pue kotioloissakaan mitä tahansa ja pakkauksen vaatteet ei oikeen miellytä mun silmää... Nyt esikoiselta on säästössä kaikki tarpeellinen ja vaikka pienet vaatteet on vaaleanpunaisia, niin jostain ihmeestä niitä poikavaatteita on jo kertynyt kaappeihin aika tavalla (siskonpojan vanhat vaatteet, ostin huutonetistä yhden kivan pakkauksen, jossa oli 56 cm vaatetta ja alennusmyynneissäkin olen jo kierrellyt ja vaatteita ostellut). Vaikka raha-avustus pieni onkin, niin silti se tulee meillä enemmän tarpeeseen kuin pakkaus.
Mutta pitänee kai alkaa töihin... HAuskaa loppuviikkoa kaikille! JA yritetäänpäs voida hyvin =)
Nekku 20+1
Pikaiset paranemiset Nekulle! Varmasti moiset vaivat huolestuttavat.
Täälläkin on nyt puolivälin etappi saavutettu. Kyllä tuntuu hienolta. Aika on mennyt tosi nopeasti. Vatsakin alkaa nyt ihan tosissaan näkyä. Onneksi ensi maanantaina tapaan esimieheni, jonka jälkeen aion kertoa muillekin. Pääseepä sit siitäkin piinasta ja jännityksestä.
Tänään oli eka kertaa niin, että, kun nousin istumasta seisomaan ja yritin lähteä kävelemään, en heti pystynytkään, kun alavatsasta kramppasi. Laukesi kyllä äkkiä onneksi, mutta näköjään täytyy alkaa olla varovaisempi.
Liikkeitäkin ehkä jo tuntuu...
Kivaa loppuviikkoa kaikille ja hyviä jaksamisia!
Nakero08, tasan 20
Meillä oli eilen kanssa rakenneultra ja siellähän se kaveri köllötteli pääalaspäin. Kaikki oli hyvin, mutta sukupuoltaan ei halunnut meille vielä paljastaa. Piti tiukasti jalat yhdessä ja kantapäät pyllynalla, ettei varmasti nähty mitään. Mutta oli se ihana pikkuinen möngertäjä - vaikka ihan vaan 2D-ultrassa käytiinkin. Istukka on etuseinässä, joten se varmastikin selittää vähän sitä, etten ole ihan varma noista tuntemistani liikkeistä ollut. Oikeastaan tunnen liikkeitä vain, jos ne ovat kohdistuneet alavatsaan.
Ja vaavin kestovaipatkin tuli eilen postissa. Oli niissä ihmettelemistä, että miten päin ja miten kootaan ja täytetään ja pestään jne. Vähän kävi mielessä, että olikohan se ihan järkevää tilata niin paljon erilaisia vaippoja. Mutta kun ei oikein tiedä, mikä malli on sille meidän omalle vauvalle sopivin, niin tilasin sitten paljon erilaisia. Ja uskoisin, että neulomani hahtuvakuoret ja harsot toimivat jokatapauksessa. Oli siinä meillä eilen vauvailtaa kerrakseen miehen kanssa kun ekaks vauvaa ja sitten niitä vaippoja ihmeteltiin. :)
Joku kyseli sokerirasituskokeesta. Itse olen kaiketi menossa ja juurikin korkean painoindeksini takia. Mitkään arvot eivät ole neuvolan kokeissa olleet (ainakaan vielä) koholla eikä fyysisessä kunnossakaan ole ollut mitään vikaa, vaikka vatsa onkin jo ihan selkeästi näkyvissä ja painaa ryhtiä eteenpäin. Ainoastaan kallonpohjan lihasten kipeytymisen takia olen joutunut käymään nyt hierojalla tavallista useammin, mutta tuokin varmastikin johtunee muuttuneesta nukkuma-asennostani. Enää kun ei pysty nukkumaan mahallaan niin kuin aina ennen on tottunut tekemään eikä tyyny istu oikein hyvin. Pitäis varmaan hankkia uus tyyny, kun vaan sais aikaiseksi. Lapsikin on kehittynyt ihan normaaliin tahtiin eikä mitään liikakasvuisuutta tms. lihavuudesta johtuvaa haittaa ole ollut havaittavissa.
Mutta siis silti menen siihen rasituskokeeseen, koska painoa on niin paljon. En tiedä vielä tarkalleen koska se koe meillä on, mutta niin olen ollut neuvolatädin puheista aikaisemmin ymmärtävinäni, että joulukuun paikkeilla se olisi ajankohtainen viikkojen puolesta. Ja kavereiden puheista päätellen koe tulee olemaan minulle aika tuskainen (kaikesta muusta selviäisikin, mutta 3 VERIKOETTA!! Ne vähän hermostuttaa.)
Hyviä vointeja kaikille.
- Naapukka (20+2, yli puolivälin jo mennään!! :))
Heissan, pitkästä aikaa!
Minä olen myös joutumassa sokerirasitukseen painoindeksi vuoksi, vielä en tiedä milloin se on, mutta toivottavasti en jää siinä kiinni! Tulokaskin kun pitää sokerista, kaveri meinaan alkaa heti potkimaan kun syön sokeria...
Joku puhui lapsiveden tihkumisen pelosta: sama täällä, olen nimittäin soittanut jo ä-polille, että mistä voin tietää onko alushousut märkänä lapsivedestä. Vastasivat sieltä, että vaikea sitä on ilman testiä sanoa, mutta vuotoa pitäisi olla kokoajan, eikä vain esim. makuulta noustessa. Jos alushousut kastuu makuulta noustessa, on kyseessä luultavasti ihan normaali jonkin liman kertyminen (oli sille joku hieno nimikin).
Me ollaan menossa tämän kuun loppupuolella 4-d ultraan. Taidetaan olla vähän hulluja, kun tota rahan menoa olisi muutenkin, mutta kun ei jaksa odottaa, että nähdään minkänäköinen kaveri sieltä on tulossa!
Sairaslomalla olen supistusten takia seuraavat kaksi viikkoa. Kaikki oli jälleen kohdunsuulla hyvin, mutta muutoin nuo supistukset haittaavat elämää ja liikkumista. Olen vaan jo nyt ihan kypsä kotona lojumiseen. Elän aina tämän marraskuun harmauden läpi sinnitellen. Nytkin olen väsynyt ja alakuloinen, ei työtkään huvita, mutta en oikein tiedä mitä sitä täällä kotonakaan voisi tehdä. Kai sitä pitää vähän lähteä rauhalliselle kävelylle ulos, jos vaikka raitis ilma yhtään helpottais. Viikonloppuna oli taas jo parempi fiilis, kun aurinko paistoi ja oli vähän lunta maassa.
Eilen, kun minut unohdettiin terveyskeskuksen päivystyksessä ja olin siellä yli neljätuntia makoilemassa, huomasin, että verensokerin laskeminen sai minut tosi herkkikseksi ja melkein itkemään. Onneksi laukussani oli kuivattuja viikunoita sokereiden laskun varalle. Pari minuuttia sen ottamisen jälkeen koko itku olo katosi. Meinaan kyllä jatkossakin kokeilla, josko selittämättömät itketys olot ovatkin osittain myös sokereiden heilahteluista kiinni.
Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja raahaudun tuonne tihkusateeseen.
Aatuska 22+5