# TAMMITENAVIEN vk45 #

***TAMMITENAVIEN LA JA ESITTELYT***

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=11647249&p=2&tm…

Nyt taitaa kyllä pukata romaania, kun en ehtinyt viime viikolla kommentoimaan mitään¿



Toissa viikolla oli puhetta Ruskovillan tuotteista. Meillä on ollut esikoisella käytössä (vaatteista) ainoastaan silkkimyssy ja sitä aion käyttää tällä toisellakin. Villavaatteita kohtaan (paitsi välihaalaria) mulla on ennakkoluuloja, kun itse en voi sietää villaa ihollani. Siitä syystä en osaa käyttää edes villasukkia. Mutta silkkivaatteet ovat aivan ihania.



AKSIINA kyseli mistä Ruskovillan tuotteita on tullut hankittua. Itse olen käynyt pari kertaa Ruskovillan tehtaanmyymälässä. Siellä kaikki tuotteet ovat -10% halvempia kuin kaupassa ja sekundat vielä halvempia (en muista alennusprosenttia). Yhteystiedot löytyy Ruskovillan nettisivuilta ja taitaa löytyä esitteestäkin.



MAGDA_LENA kyseli hikoilusta. Hikoiluttaapa hyvinkin, mutta vähemmän kuin kesällä. Seuraavaa kunnon hikoilukautta odottelen sit synnytyksen jälkeen. Ainakin esikoisen syntymän jälkeen vuodevaatteita piti vaihtaa tiuhaan tahtiin, varsinkin tyynyliinaa.



AKSIINA kyseli mieliteoista. Mulla oli myös kiwi kausi, mutta ei enää. Nyt menee satsumat ja klementiinit. Yosa-jogurttikin uppoaa vielä, mutta mieluisinta makua ei tahdo joka kaupasta löytyä.

IPU, sullapa huono ¿tuuri¿, kun et voi syödä hedelmiä ja vihanneksia :(.



XENA77. Otan osaa sokerinrasitustuloksiesi vuoksi! Viestisi oli kyllä niin tuttu. Itse olin siis samoissa fiiliksissä, kun odotin esikoista. En jäänyt kiinni rasituksessa, vaan turvotus vaivasi niin, että hyvin varhaisessa vaiheessa jouduin luopumaan herkuista, suolaisesta ja rasvaisesta ruoasta. Se oli kyllä tosi rankkaa, kun just noita teki koko ajan mieli raskaana ollessa. Nyt tokalla kerralla on sama ongelma turvotuksen kanssa, mutta nyt osaan paremmin alistua kohtaloon. Välillä tulee sorruttua johonkin kiellettyyn ja seuraavat pari päivää saankin sit kärsiä siitä (käsiä, jalkoja ja naamaa pakottaa tosi kovasti). En pysty esim. ravintolassa käymään, pakko vääntää kaikki ruoat itse. Tsemppiä siis!



SIRU-SOFIAlle myöhästyneet synttärionnitelut!

Itse muistan, kun oli hienoa täyttää 25, mutta aika masentavaa täyttää 29, saatikka 30 :).



Monet alkaa olla jo sairaslomalla tai jopa äitiyslomalla. Kyllä aika menee nopsaan!

Mulla on kans lääkäri tällä viikolla ja ajattelin kyllä jäädä sen jälkeen sairaslomalle. Syitä on monia. Työkavereiden kannalta on inhottavaa roikkua töissä, kun motivaatio on tosiaan mitä on. Mun työhön kun kuuluu suurena osana tulevan suunnittelu. Kiva suunnitella jotain, mitä ei itse pääse toteuttamaan!



UUSI kyseli möykystä mahassa :). Mulla ei muuten tunnu möykky, mutta jos laitan selkäni kaarelle (eli mahan ¿pystyyn¿), niin mahan muoto muuttu hetkessä tosi hassuksi. Eli ihan kun vauvakin siellä tekis saman liikkeen, tai jotain.



EMEM03, jouduitpa kokemaan viime viikolla kovia. Toivottavasti sairasloman avulla homma pysyy hanskassa! Tsemppiä!

Viikonlopun pinossa kerroit myös kivuliaista vatsan kovettumisista. Mulla on se muistikuva ekasta raskaudesta, että nuo vatsan kovettumissupparit olisivat vaarattomampia, kuin sellaiset menkkamaiset supparit (enemmän kouristuksen omaisia ja saattavat tuntua myös selässä). Mulla oli siis ekassa raskaudessa todella kivuliaita menkkamaisia supistuksia, eivätkä ne lauenneet edes levossa, mutta eivät myöskään kypsyttäneet paikkoja. Tässä raskaudessa taas on noita vatsan kovettumisia ja kipeetä tekee! Onneksi tällä viikolla on lääkäri, niin kuulee onko nyt tapahtunut mitään alakerrassa¿



MIIKAROLLE myös tsemppiä laittoman irtisanomisen vuoksi. Hyvä, että annat liiton hoitaa asian. Moka mikä moka uudelta pomolta, ei tuollaista tarvitse ¿antaa anteeksi¿.



MUTSIKO, tervetuloa takaisin kirjavaan sakkiimme!

Eilen kun päivitin tammitenavien listaa, niin silmiin osui monta tuttua nikkiä. Toivottavasti monet muutkin vanhat kirjoittelijat aktivoituisivat viimeistään sitten, kun jäävät äitiyslomalle ja aikaakin (toivottavasti) löytyy enemmän!



STAGE3, onneksi selvisit viime viikolla säikähdyksellä! Kaikki uusi ja outo aina herättää mielessä kaikkein pahimmat ajatukset, varsinkin raskaana ollessa.

Itse olin pienessä käsittelyssä lymfahoitajallani viikonloppuna ja kun hän koskikin toista kylkeä, se tuntui tosi aralta. Koko loppu päivän odotin pelon sekaisin tuntein vauvan liikkeitä, että jos joku hoitojuttu olisi tehnyt jotain pahaa vauvalle. Mutta kaikki on loistavasti, äitikin voi nyt vähän paremmin ko. hoidon ansiosta :).



Omaa napaa vielä vähän lisää:

Eilen oli ihan kammottava päivä. Ekaa kertaa tämän raskauden aikana olin tosi masentunut ja itketti kovasti. Oli siinä esikoiselle selittämistä. Eniten masentaa kämppä ja koko rakennustouhu. Se kun on niiiin täynnä kamaa, ettei vauvan jutuille tunnu löytävän riittävästi tilaa. Rakentamisessa taas masentaa se sama mistä ALLUkin kirjoitteli: kun miestä ei näe koskaan. Meillä on mies kokona 1-2 iltana viikossa töiden perään. Muuten käy vain kotona nukkumassa. Ja kun kunto alkaa olla huono (supisteluja, ym. Mukavaa), niin aika rankkaa on ns. yh-äitinä.

Verenpaineet ovat vieläkin ihmeen alhaiset. Ekassa raskaudessa ne kohosivat tosi varhain. Mutta taisi johtua siitä, kun en päässyt liikkumaan kivulaiden supistusten vuoksi. Nyt tulee siis myös supisteluja, mutta nyt pystyn hallitsemaan niitä (ihana tunne, kun tietää että saa ne loppumaan levolla, jos vaan ehtii lepäämään).



Aiemmin ihmettelin suonenvedon omaista tunnetta nivusessa. Juttelin siitä neuvolassa ja päädyttiin siihen, että se tosiaan oli suonenveto. Liitoskivut kun tuntuvat ihan erilaisilta. Nivusiin voi tulla suonenvetoja, jos seisoo tai kävelee paljon.



Äitiyspakkauskin tuli. Kyllä oli paljon ihanampi kuin esikoisen. Nyt jo vain harmittelen valmiiksi, että suurin osa vaatteista jää niin vähälle käytölle :(.

Pakkauksessa eniten hilpeyttä nostatti naisille tarkoitettu kondomi ja normaaliin tapaani kyseenalaistin sen toimivuuden ensi näkemältä :). Onko kenelläkään käytännön kokemusta moisista? Kumpi tuntuu paremmalle naisten vai miesten kondomi? Saas nähdä tuleeko käytettyä, ennakkoluulot ovat sen verran suuret.



Tsemppiä kaikille sairaslomalaisille, töissä kärvistelijöille ja kaikille muillekin, jotka sitä tarvitsevat!



Justus

Nyt on kai rv 29+6

Töihin oli niin tylsä tulla, että ajattelin aloittaa viikon näillä tärkeimmillä hommilla ;)



Olen siis edelleen töissä, vaikka viime viikolla tuntuikin aika ankealta parina päivänä. Jomotukset meni ohi ja loppuviikon olin taas elämäni kunnossa. Eilen ja tänään on ollut liitoskipuja(?), eli jomotusta koko keskivartalossa. Supistuksia en ole havainnut.



Mutta joka tapauksessa tulin töihin. Katson mihin tämä kehittyy. En täällä pääse kauheasti rasittumaan, minulla on oma työhuone ja todella hyvä keinuva tuoli, jossa on hyvä istua, vaikka sitten jalat pöydällä. Ja lounas on valmiina ja joku keittää kahvit tuonne oven taakse. Eikä täällä odota pyykkivuoret eikä siivottavat kaapit. Siksi mietin tarkkaan, mitä teen.



Teen töitä jos teen, enää minulla ei ole stressiä eikä velvollisuudentuntoa, ei minkäänlaista. Kuten olen puhunut, meillä on todella sairas työyhteisö ja yhteistyön sijaan täällä kamppaillaan muita. Esimies ja lähimmät kollegat pahiten. Olen ainoa tämän alan ns. virallinen asiantuntija täällä (siis tekninen), ja kun nuo eivät tajua asioita, kiukuttelevat faktoja vastaan.



Odotan innolla mihin suohon tämän yrityksen vievät kun lähden. Hah.



Vauvalle pitäisi hankkia vielä hoitopöytä. Olen kytännyt netistä käytettyjä, mutta sopivaa ja sopivalla sijainnilla ei ole vielä eteen tullut. Muut kamppeet taitaa ollakin esikoisen jäljiltä.



Esikoisen kanssa viikonloppuna fiilisteltiin sitä kun vauva tulee. Hänkin mietti että sitä pitää sitten rakastaa paljon ja pussata ja halata. Hän on myös tarkkaan miettinyt, mistä vauvaa pitää varoittaa, ei saa mennä takkaan, ei saa syödä roskia eikä mitään muutakaan lattialta, ei saa kiipeillä jne. Ihanaa, että 4-vuotias on jo noin viisas ja hänen kanssaan voi jutella ja pohtia asioita. Lapset ovat ihmeellisiä.



Miten te vietätte isänpäivää? Olen tässä pohtinut, että pitäisikö kutsua isovanhemmat kylään sunnuntaina. Joka tapauksessa haluavat / haluamme nähdä, joten helpointa olisi pyytää meille.



Ihanaa kun on tällainen pikku pakkanen ja huurretta maassa. Olen aivan selkeästi talvi-ihminen, herään ihan henkiin kun ekat lumet tulee. Kesän loppua odotinkin tänä vuonna jo kovasti.



Mukavaa viikonalkua kaikille. Otetaan rennosti. Ensi keväänä ei enää otetakaan ;)



ipu rv 29+2 (?)

Kiva kuulla, että pystyt ottamaan työtilanteesi noin rennosti ja ennen kaikkea jopa nauttimaan toimistolla olosta! :)



Meillä menee isänpäivä, yllätys yllätys: raksan merkeissä. Kakun ajattelin vääntää. Olen löytänyt tänä syksynä netistä ruokablogit ja ziljoona hyvää ohjetta, joita pitäisi päästä testaamaan.

Esikoisen (2,5v) aion laittaa piirtämään autoharjoihin kuvioitaan, jotta isä ja papat saisivat itse koristellun harjan tulevaa talvea silmällä pitäen.

Ensin Justukselle uteliaisuuttani : Mikä on se salaperäinen mileimaku Yosa-tuoteperheessä? Itsehän olen myös syönyt koko raskauden ajan yhden pikarin päivässä ja omat suosikit ovat punaiset marjat, metsämarja ja omena-kaneli.



Siru-Sofiako saavutti kunniallisen kolmen kympin rajapyykin? ONNea!!! Itselleni se oli ilon päivä. Tuntuu että milelläni vaihdan nuoruuden piirteitä kypsempiin ja seuraavaksi tuleekin jo 37v=) Koko ajan oppii itsestään, henkinen kapasiteetti kasvaa, oma keho ja mieli on tutumpi ja elämä sitä myötä päivä päivältä antoisampaa. Äitiydestäkin olen nyt vasta viime vuosina nauttinut ihan täysillä.



Mulla on tullu outoja oireita...Yliaktiivinen suoli ekana.Koko ajan saa olla hyppäämässä isolla hädällä vessassa, parin-kolmen tunnin välein ja välillä jopa yöaikaan.Sen myötä on hirveä nälkä alinomaa, kun toisesta päästä tulee ulos.Ei ees jaksaisi syödä niin paljon kuin mitä vatsa mouruaa!!!Eikä ole mikään ripuli, vaan ihan normaalia tuotetta.



Toinen ilkeä vaiva tuli eilen. Koko oikea pakara ja takareisi on tulessa, siis iho!!! Lihakset ei niinkään, mutta iho on kuin auringonpolttamalla, ei meinaa kärsiä koskea tai vaatetta pitää. Ei ole punotusta tai näppälää, ei mitään näkyvää. Erittäin kummallista. Meneis pian ohi!!! Tänään on ainakin ollu viel ihan arka. Olisko muilla ollu samaa?????



Huomenna sit neuvola.



rv 31+1 (meniköhän toi nyt oikein...? Alan mennä jo sekaisin viikoissa)

Huomenta mammat



Kyllä alkaa olla täälläkin negat fiilikset tulla töihin. Ei siksi ettenkö pitäisi työpaikasta ja työkavereista, mutta kun ajatukset ovat muualla , enkä oikein enää jaksaisi istua näin pitkiä aikoja paikallani.



Kiitoksia kovasti tuesta, olo on ollut suht hyvä, mutta nivuset ovat edelleen tosi kipeät (vaikuttaakohan tuo penisiliini??) ja nyt olen saanut kiitoksena päälle vielä sienen jalkoväliin. Voi luoja miten se polttaa ja kutiaa. Lääkäri kyllä varoitteli, että raskaana ollessa ja penisiilikuurin saatua on tosi suuri mahdollisuus saada sieni. Vähättelin sitä kun mulla ei ole koskaan ollut tätä vaivaa aiemmin. Mutta nyt onneksi sain kuurin, jonka voin kohta hakea apteekista. Eikä ole minuuttiakaan liian aikaisin. Istuminenkin on ihan kamalaa.



Mulla on iltapäivällä aika vyöhyketerapiaan - se onkin koko viikon kohokohta. Ihanaa kun pääsee hellittäväksi ja hierottavaksi. Ja kuten olen maininnut aiemmin, sama henkilö on kanssa kätilö, joten hän tietää tasan tarkkaan mitenkä hieroa ja vaivata, jotta saan parhaan mahd. tuloksen.



Monet ovat tosiaan jo saikulla, itse olen ollut koko ajan sitä vastaan kun töissä on niin kiirettä ja niin edelleen. Olen tosi huono ajattelemaan itseäni, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että ON PAKKO ruveta ajattelemaan. Alan pikkuhiljaa valmistelemaan omia projekteja niin että muut voivat ottaa ohjat jos en joku aamu tulekaan. Heheh



No hyviä päiviä teille, toivottavasti vaivat pysyvät poissa.



T. Pia ja pikku myy rv 29

Kyllä tuo lumi saa ihan toisenlaisen tunnelman. Harmi jos nyt huomenna sulaa pois, mutta ehtiihän tuota vielä.



Salilla käymisestä: itse käyn vieläkin salilla ja tunneilla (spinning ja lihaskuntotunti), joissa vahdin sykettä ja suorat vatsalihasliikkeet on olleet pannassa jo piiiitkään. Raskaus on sujunut oikein mainiosti, enkä ole huomannut liikunnasta olevan mitään haittaa -päinvastoin: kun tuntuu, että meinaa selkä väsyä, niin salitreenin jälkeen on semmoiset vaivat poissa.

Neuvolalääkärikin sanoi, että oikein suositeltavaa, kunhan ei tee äkillisiä riuhtovia liikkeitä, mutta hallittua liikerataahan treenamisen tulee muutenkin olla. Varmasti ei kenenkään tule nyt yhtäkkiä aloittaa mitään kovaa urheilua omin päin ja salilla täytyy muutenkin olla opastusta alussa, mut jos käy vaikka vähän selkää vahvistamassa tai pyörää polkemassa, niin hyvää tekee. Mutta sitten jos on ollut vuotoja, supistelua tms niin kannattanee unohtaa saleilut pariksi kuukaudeksi..



Ihan hirveän levottomia unia ollut viime aikoina. Siis ei mitään päätä eikä häntää.. Mut sekin on kai normaalia raskauden aikana, niin kuin ylipäätänsä kaikki tuntuu olevan (neuvoloiden ja muiden ihmisten mukaan): jos masentaa -normaalia, jos olo superonnellinen - normaalia, jos tekee mieli seksiä enemmän -normaalia, jos ei tee ollenkaan -sekin ihan kuuluu asiaan, painonnousu, painonlasku, korkea verenpaine, alhainen verenpaine, iso vatsa, pieni vatsa, vauva perätilassa, pää alaspäin tai poikittain -normaalia, normaalia, normaalia.

En olekaan varmaan koskaan ollut näin normaalissa tilassa :-D



Mikähän mahtaa olla tuo vanhemman sukupolven muurinlaaastin syömis-juttu? Kyselevät joko olen sellaista syönyt. Jos ne on jotain sellaista vetäneet, niin lycka till.. Itelle ei tulis mieleenkään syödä muuta kuin ruokaa. En edes tiedä minkälaista muurinlaasti on, mut kai se ihan rakentamiseen liittyy (täällä taitaa olla pari alan asiantuntijaa tällä hetkellä: yrittäkää jaksaa!!! Pian saatte asua ihanissa kodeissa ja miehetkin toivottavasti pitävät sitten hetken huilia..).



Käyn jotenkin hitaammalla ja olen " tyhmempi" kuin ennen. Perhettä ja kavereita kiinnostaa kovasti, mitä mielihaluja mulla on, no en oikein tajunnut, että tarkoittivat nyt raskauden aikana tulleita ja luettelin kaikki lempiruokani. Ne oli ihan pettyneitä, että noitahan sä syöt muutenkin aina. Mitään erikoisuuksia kun ei ole tullut. Kesällä kahvin haju ällötti jos se lasketaan.



Neuvolassa ja lääkärissä kaikki oli ok. Kohdun korkeus oli alakäyrillä: rv 26+3 21 cm. Kun lääkäri ei ollut moksiskaan, niin enpä minäkään ala murehtia. Hb oli entisestään laskenut (alussa 145) nyt enää 111 ja rautaa napsitaan. Neuvolaa vaihdoin kun en jaksanut enää edes huumorilla sitä vanhaa tätiä.. ;-D Onneksi oli muutto sopivasti myös, niin siitä sai hyvän syyn. Mut jotenkin ei enää inspiroinut tätösen ukaasit, että sosiaalitoimistosta otetaan sitten kyllä yhteyttä kun ette ole EDES naimisissa ja AVIOTON lapsi syntyy. Kyllähän isyydentunnustaminen oli tiedossa, mut ei kai se nyt niin hirveä synti ole, naimisiin mennään kun keretään :) Ja kaikkea muutakin hauskaa, ennen jaksettiin nauraa sille hössölle, mutta sitten ei oikein enää kun se hössö ei saanut sydänääniä kuuluviin ja lääkäri sai heti ja hienot saikin.

Mutta ehdin jo siinä kaikenlaiset kauhukuvat ajattelemaan.



Vointeja kaikille ja jaksakaa pinnistellä, vaikka töissä saisi kuraa niskaan, kotona olisi rankkaa rakennusten keskellä tai kärvistelette kipujen ja vaivojen kanssa. Olette mielessä!



-Finja 28+2



PS Mullakin on jo ihana vauvavatsa, vaikka sen pömpähtämistä saikin odotella... Nyt ei enää kukaan mieti, että olenko lihonut vai olenko raskaana ;-D

Stage3: tosi kurja vaiva tuo hiiva. Onneksi sait pian lääkityksen.Ja



Sammermanni, mun Yosa lempimaku on persikka-passion. Sitä tuntuu löytyvän tosi harvasta kaupasta, ei löydy edes kaikista Citareista.

Ennen tykkäsin metsämarjasta.



Ja taas Sammermannille, mulla oli kans ekassa raskaudessa vaivana tuo yliaktiivinen suoli. Ei ole kyllä yhtään kiva juttu ei.

FINNANNA: Olisikohan tuo muurilaasti juttu lähtöisin Kotikadusta? Siinä on yksi nainen raskaana ja muistaakseni pari viikkoa sitten (no, ainakin kuukauden sisään) vähän maisteli laastia, kun laittoivat keittiöön laattoja seinään :). Olen kyllä kuullut muutenkin asiasta, mutta ainakin tuo ohjelma on nostanut asian taas pintaan!



Nyt annan kyllä " puheenvuoron" muillekin.

Moi!

Muurinlaasti on vanha juttu. Ennen ei ollut kalkkia saatavilla purkista, joten raskaana olevat söivät muurilaastia; raapivat sitä uunin kyljestä. Jotkut tuhkaa ja mitä oli tarjolla esim. maalla.



Jotenkin apea mieli. Pitäisi lähteä ulos kävelemään. Taidan olla tämän jengin vanhin, Sammermannikin on vielä alle 40v. Olen jo 43v.



Sairalomista ja krempoista. Kukaan ei ole moittinut tai kyseenalaistanut sairaslomiani. Ei siis kukaan, kaikkien mielestä tässä raskaudessa on jo ihan riittämiin. Myös mieheni tekee kaikki kotityöt ihan kiltisti, välillä leikkii kotiorjaa. Tekemistä riittää tässä vanhassa omakotitalossa ja esikoisessa.



Olin ennen esikoista todella kova tekemään töitä, joten mutos on ollut suuri.



Keskiviikkona taas naikkarilla gyne-synnytyslääkäri. Muuten sisätautilääkäri tai neuvola. Kytätään , ettei raskausmyrkytys uusiudu.





POTKUT saaneelle tarjoilijalle: Saat korvauksen 6-24kk palkka. Asia menee joko työtuomioistimeen tai virkamieslautakuntaan. Työnantaja toki voi myöntää virheensä ilman viranomaiskäsittelyäkin. Saat hyvt äippälomarahat!



Voikaa hyvin.



Ametisti + Esko 28+

Minäkin ehdin taas ilmoittautua joukkoon. Viikon verran olin poissa kotoa reissun päällä ja nyt on taas niin ihana olla kotona. Olen kyllä koti-ihminen, vaikka pienet lomareissut tuovat kivaa vaihtelua arkeen. Erityisesti raskaana ollessa olen huomannut viihtyväni kotona, kun jääkaappi ja wc ovat lähellä. Myös oma sänky ja omat tyynyt ovat ehdottomia parhaiden yöunien kannalta.



JUSTUKSELLE lähetän erityishaleja tuon rakentamisurakan johdosta! Kokemuksesta tiedän, miten tuo miehen jatkuva rakennuksella olo ja muu rakennusstressi vaikuttaa mielialaan. Meillä mies rakensi kaksi vuotta meidän taloa ja nyt ollaan siis asutti vajaa kaksi kuukautta omassa kodissa. Meillä esikoinen syntyi pahimman rakennusstressin vaiheessa ja esikoisen kanssa asuttiinkin lähes vuosi tiläpäisesti yksiössä (Ei tarvinnut sisustaa lastenhuonetta:)).



Meillä vietetään isänpäivää kotona hyvän ruuan merkeissä. Tai luulisin, että ruuasta tulee ihan hyvää, vaikka itse aionkin sen valmistaa. Miehen vanhemmat tulevat syömään iltapäivällä. Muutoin ollaan vaan kotosalla ja lepäillään.



Minulla on edelleen yllättävän hyvä olo. Supistuksia tulee aika paljon, mutta ei mitenkään kivuliaita. Suonenvetoja tai liitoskipuja ei ole ollut moneen viikkoon, hyvä niin. Huomenna on taas neuvola. Makeanhimokin on tasaantunut. Väsymys on vaivannut talviaikaan siirtymisen jälkeen. Tuntuu, että ulkona on koko ajan niin synkkää. Tulisipa taas aurinkoisia päiviä...



Aamuhalla rv 31+2

Pikaisesti tulin käymään kun tänään aloittanut sijaisharjottelijani lähti koulutukseen... Olin loppuviikon saikkella ja voitte uskoa, että nukuin ihan sikana. Siis sellaista 14-16 tuntia/vrk! Kyllä teki hyvää, ja nyt on kuin uusi ihminen. Sitten sain perjantaina kälyltä käytetyn tukivyön ja viikonloppu raksalla maalatessa meni oikein mukavasti, ei selkä kipeytynyt yhtään! Nyt musta on tullut ihan tukivyöfani. Kuinka olenkaan ilman pärjännyt?



Nuo rakennusmasennuksen oireet on täälläkin tuttuakin tutummat. Paljon ollaan yhdessä koitettu tehdä, mutta nyt vissiin alkaa kaikilla pinna kiristyä ja saan vähän väliä sovitella miehen ja esikoisen riitoja. Välillä tuntuu, että mulla on kaksi uhmaikäistä :) No viikonloppuna saatiin seinät maalattua valmiiksi, vain yksi vaatehuone ja meidän oma makuuhuone enää maalaamatta. Ja ne odottavat vielä paria sähköjuttua. Kyllä tuntui kivalta. Enää siis kattopaneelit ja parketit, niin sitten alkaa koti olla valmis. Mutta siis jaksamista ja optimismia kaikille samassa tilanteessa kärvisteleville. Kyllä se siitä!!



Nyt takaisin töiden pariin. Voi kun tuo sijainen oppisi nopeasti, niin saisin jäädä jo kotiin hyvällä omatunnolla. Oli se niin ihanaa vaan olla ja löhöillä...



Popin_äiti ja pallero rv 28+

Minäkin olen näitä lukiessa aina miettinyt, että taidan olla koko porukan vanhin, olen 40 v.



Ensimmäisen lapseni sain 25 v, toisen 31 v.

Niinkuin olen aiemmin maininnut, koko elämäni meni uusiksi, kun mies otti ja lähti toisen matkaan.



Elämä oli varannut paljon hyvää kuitenkin vielä eteeni, niinkuin tämä uusi ihana parisuhde ja raskaus!



Olen selvinnyt töissä ilman sairaslomia, ja 8 työpäivää kun vielä jaksaisi! Odotan valtavasti äitiysloman alkua. Unta tarvitsisin kyllä paljon enemmän. Muuten vointi on hyvä.



Muhvi 31+5

Kas, mä en olekaan porukan vanhin niinkuin jo ehdin luulla. Ikää on 37v. Hieman pohdiskelin pitäisikö mun olla masentunut kun olen lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentäviittä. Enpä taida viitsiä kuitenkaan. ;) Mä aikanaan " päätin" , että en aio olla yli 25 vuotias ensisynnyttäjä enkä ylipäätään synnyttää yli kolmekymppisenä. Noo, esikoisen syntyessä olin 26, kolmosen syntyessä 31 ja nyt sitten ylitetään tuo jälkimmäinen takaraja ihan reippahasti.



Meillä rakennettiin enemmän rakennuttamalla kuin itse. Rakennusaikana myös asuttiin vanhassa, nyt jo puretussa, talossa samalla tontilla, joten niitä siivous- yms. hommia tehtiin yhdessä - ja lapset pelasivat tietokoneella sillä aikaa. Nyt on viimeisiä hommia jäljellä ennen lopputarkastusta. Mies joutuu niitä tekemään, mä en uskalla enää kuormalavoja kanniskella ja pilkkoa. Rakentamista suunniteltaessa ilmoitin selväsanaisesti miehelle, että mä en jää illoiksi ja viikonlopuiksi kotiin lasten kanssa kun mies rakentaa: meillä on kummallakin ihan yhtä vähän kokemusta rakentamisesta. Autotallia on tehty osaksi itse. Hmm, rakentamiseen liittyvät hommat on kuitenkin mukavia - ainakin silloin jos ei ole tuhannen kiire. Viikonloppuna kokosin mieluummin autotallin laatikostoja kuin pesin vessoja. Tsemppiä teille oikeasti rakentaville!



Työmotivaatio on edelleen hukassa. Viime päivinä olen kyllä saanut vähän paremmin aikaiseksi, kun yritän saada hommat sellaiseen kuosiin, että muut saavat näistä kopin, jos mä joudunkin jäämään sairaslomalle. Ei ole mitään kovin pahaa oiretta, mutta yleisolo on aika huono. Tietysti voi käydä niin, että olo ei tämän huonommaksi mene ja kärvistelen töissä jouluun asti.



Strutsi ja minihupi 27+5

Ryhdistäydyin ja kävin vauvan kanssa vaunuilemassa oikein keskustassa!!!=) Söin salaatin ja jäkkäriksi kävin luxus-kaakaolla kermavaahtoineen, nam. Sitten iski väsy ja tultiin kotiin. Olin hiessä ja suunnilleen nukahdin pystyyn, melkoista urheilua tuo junissa ja muissa vehkeissä kulku näillä viikoilla=) Kaupoille ei ees huvittanut tuhlaamaan, kun joululahjatkin on kaikki ostettu.



justus, pitääkin ostaa yksi maistiaispurkki sitä persikka-passionia...Rupeaa välillä tympimään nuo samat maut.



Tsemppiä vaan kaikille " rakennusleskille" .Minusta ei kyllä olisi siihen hommaan ja jos joskus omaan taloon päädymme, saa luvan olla valmis ja uusi ettei tarvi ukon kaiken aikaa luuhata siellä työmaalla.



Tämä on hyvä ketju, kun on tosi monenikäistä ja -taustaista ihmistä.



Nyt päikkäreille, kun vauvakin nukahti...

Mutsiko, tervetuloa takaisin! Kiva on lukea kuulumisia :)



Finnanna, miunkin äiti on aikoinaan vedellyt " muurinkylkeä" nassuun raskausaikoina ;) Ja tosiaan, kalkkiahan siitä saa...



Miikaro, anna vain lakimiesten ja liiton hoitaa juttu, turhaa stressiä ei itselle kannata hankkia kun apuakin kerran on saatavilla! Ihme juttu kyllä...? No, meitä on niin moneen junaan ja suurinosa jää vielä asemalle odottelemaan... :/



Emem, Espanjaan kun muutettiin 2000-luvun alussa, niin siellä oli ihan Relocation firma meitä auttamassa lääkäreiden, auton ja talon vuokrauksen ja kaiken mahdollisen kanssa, täällä olemme saaneet hoitaa kaikki itse!!! Luojan kiitos miehen työkaverit perheineen on auttaneet todella paljon + koulun kautta muut expat-perheet, muutoin oisimme olleet huutavassa hukassa kun ei täällä kukaan edes puhu englantia! Mutta näin ne käytännöt vaihtelee maittain ja siihen täytyy vain tyytyä...



Strutsi tais heittää kyssärin au-pairista... muuten kyllä, mutta meidän kämpässä on vain 4 makkaria ja kaikki käytössä, uuden asunnon vuokraaminen ja kalustaminen maksaisi maltaita, sillä täällä on tapana ottaa keittiön ja vessankalusteista aina hellaan ja jääkaappiin kaikki mukaan muutettaessa ja oikein kovasti ei tee mieli alkaa niihin sijoittamaan, kun ei niitä kuitenkaan Suomessa voi käyttää.. puhumattakaan huonekaluista, astioista, jne... :/ Turhan kalliiksi siis tulisi au-pair meille, valitettavasti...



Tsemppiä muillekin " leskille" , ei oo helppoo kun on vaikeeta... (((halit)))



Synttäreitä oli vietetty siellä ja täällä, joko omia tai lasten joten onnittelut kaikille =)



Muhvi kyseli ikää, syyskuussa tuli mulle 35 ja nyt marraskuussa tulee miehelle 48 täyteen, joten ihan " nuoria" ei mekään enään olla! Tosin ekan lapsen sain 21, toisen 23 ja kolmannen 33 vuotiaana ;)



Justukselle kiitos listan päivityksestä!!! Ja kun kysyit niistä suonenvedoista, niin oliko terkalla antaa mitään hyviä vinkkejä niiden laukaisemiseksi?? Toisinaan käy muuten aivan sairaan kipeetä ja kun ei sitä oikein voi venyttääkään (?), niiin siinäpä kärsit sitten!



Stage: et ole enään yksin suonikohjujen kanssa, eilen huomasin että itselle tullut kans haarusväliin yksi iso kohju :( Öiks :( täytyy hoitaa sitä kylmä-kuumakääreillä ja pari-kolme kertaa päivässä maata puolisen tuntia vasemmalla kyljellä, niiin vauvakaan ei paina isoihin suoniin vaan veri pääsee virtaamaan kunnolla eikä pakkaudu... Hiivaan vois kokeilla ihan maustamatonta jogurttia, kehuvat sen auttavan...?!? Oma kohtaista kokemusta ei kyllä ole...



Minäkin kävin aamulla verikokeissa, huomenna iltapäivällä saa hakea tulokset ja toivottavasti hemppa ois noussut! Hassua oli se, että näytteenottaja kysyi, että syönkö verenohennuslääkkeitä...? Verta kyllä turskahti sinne tänne aikaslailla neulan laiton yhteydessä, josko tuo olisi sitten syynä kysymykseen... :/



Ultrassa yritän päästä käymään perjantai-aamuna, ja lääkäriin sitte iltapäivällä! Ärsyttää vain suunnattomasti, kun ultraan et saa varattua aikaa vaan sielläpä sitten odotat pahimmassa tapauksessa tuntitolkulla ennenkuin oma vuorosi tulee... Täällä siis joutuu kaikki käymään eri paikoissa, gyne on todellakin vain gyne eikä siellä voi otattaa verikokeita tai tehdä ultria :/ Ja kaikki on tietty vielä ympäri kaupunkia, joten perjantai päivä menee autossa istuksien...



Mies lähtee taas tänään reissuun, palaa ke-to välisenä yönä jos lennot on ajallaan.Torstaina ois käynti Federal Policialla, meille on vihdoin myönnetty pysyvät oleskeluluvat Brasiliaan! Voipi sitten joskus vanhoilla päivillä tulla tänne aurinkoon asustelemaan :)



Sitten kysyisin semmoista, että " roikkuuko" teidän muiden masut alhaalla?? Kun tuntuu, että oma laahaa jo suurinpiirtein polvia eli ei ole noussut samalla tavalla kuin edellisessä raskaudessa... Milloinkas se kohtu olikaan korkeimmillaan?



Eipä muuta, tsemppiä kaikille!!!



-Allu ja Pupu rv29+

.. eli Ametistihan se sitä ikää alunperin kyseli, eikä Muhvi ;)



-Allu

Moi taas.



Tänään kävin sisätautilääkärillä, joka tällä kertaa oli mukava, omaa lääkäriäni sijaistava naispuolinen lääkäri. Supistelut jatkuu ja hoitaja käski ottaa vain iisisti, etteivät saisi mitään aikaiseksi.



Justus: Kiitos tiedosta ja neuvoista!



Päivitin sen esittelylistan (tosin vain omilla tiedoillani, joten sen pitäisi nyt olla aika edessä.



Tällä kertaa en enempää ehdikään kommentoimaan, mutta palaan asiaan varmaankin taas huomenna.



Hyviä vointeja toivottaa Emem rv 28+5

Ihanan kuurainen päivä ollut ja vähän satoi luntakin. Jee! Piristi mieltä, kun aamulla olin jokseenkin hermo pinnassa. Tuntui että pää räjähtää, sanoi mies sitten mitä tahansa... No sain suuni pidettyä kiinni ja koiralenkki kirpeässä pakkasessa rauhoitti mieltä. Sit käytiin hyvän ystävän, jota en ollut nähnyt pariin kuukauteen, kanssa pizzalla ja nyt on mieli taas tasaantunut ja maha täynnä lohipizzaa ja vauva... Vois ehkä olla ihan kiva miehelle, kun se iltavuorosta kotiutuu...



Hienoa, että ipu on löytänyt oikean työasenteen!



Voimia teille, jotka olette raksan kourissa. Kyllä se vielä palkitsee, vaikka välillä tuntuu kuinka toivottomalta. Reilun kuukauden uudessa " lähes" valmiissa talossa asuneena ei ole vielä täälläkään totuus unohtunut. Nimim. 2vuotta raksahousuissa kulkenut



Isäinpäivää meillä ei juurikaan vietetä, haudoilla vain käydään. Sekä oma isäni että miehen isä ovat kuolleet. Ensi vuonna sitten vietetään siitäkin edestä miehen ekaa isänpäivää :)



Ikävertailun poikasta on ollut... Minäkin olen 36v ja ensimmäistä vasta tekemässä eli paljonhan meitä " aikuisia" täällä on ;) En mäkään aikonut olla yli 35v ensisynnyttäjä, mut elämä ei aina mene niinkuin rippileirillä suunnittelee... Ja mikäs kiire täs on ollu...



Nyt herkkuna sängylle pötkölleen ku mies kohta kotiutuu... Kylläpä tunnenkin oloni herkuksi...



Pore&Papunen 31+1

Heippa mammat!



Ajattelin itsekin muutaman sanan tulla heittämään, ei tässä mitään kummempia uutisia ole mutta kuitenkin.



Myötätuntoa riittää täälläkin kaikille rakentaville!!! Itse olemme asustelleet jotakuinkin vuoden nyt remontoidussa ok-talossa, vaikka itse emme paljonkaan ehtineet siinä tehdä vaan teetätimme työn timpureilla, kyllä se vaan rassaavaa aikaa on! Mutta sitä jaksaa kummasti kun tietää mitä edessä on :)



Ja onnitteluita minunkin puolesta synttäreitä viettäneille! Meillä olisi tällä viikolla miehen syntymäpäivät, lahjaidea on vielä ihan hukassa! Tosin oman lahjani sain 2kk myöhässä ja pikku pirulainen minussa uhkailee että ei saa ukkokaan lahjaa ihan ajallaan >:]

Siitä isänpäivälahjasta en ole vielä oikein tiennyt että hankkiakko vai ei...



Mullakin on alkanut olemaan niitä vatsan kovettumisia, ja itseasiassa nyt kun ne tunnistin niin huomaan että melko tiheään niitä vaan pukkaa! Tänäänkin töissä riitti, että hetken istuskelun jälkeen kun nousin ylös ja lähdin liikkeelle, maha kovettui saman tien. Jännästi se vaan hiljentää tahtia. Voi olla että ihan entisen reippaita kävelylenkkejäkään ei voi enää tehdä jos se masu noin reagoi...



Oijoi. Pitää varmaan mennä pötköttelemään tuonne olohuoneeseen miehen kainaloon, hän kun lähtee taas muutaman päivän työreissulle ja palailee perjantaina.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille " kollegoille" :)



Tolleroinen rv 27+4