Kauheita abortti videoita youtubessa. Miettikää vielä sitä aborttia.
Itseni piti reilu vuosi sitten tehdä vaikea päätös, abortti vai ei. Tulin raskaaksi toiselle miehelle jonka kanssa luulin ettei tulevaisuutta olisi. Petin siis miestäni ja meillä oli yhteisiä lapsia. Ajattelin heti että teen abortin ja salaan tämän mieheltäni, mutta miehellä ja minulla oli mennyt pitempään heikommin joten teinkin päätöksen että pidän lapsen ja eroan miehestäni. Kerroin miehelle odottavani lasta toiselle miehelle.
Eron jälkeenkin n. rv. 12 mietiskelin aborttia, tilanne oli kauhea ja olin aika hukassa. Pelkäsin jääväni yksi lapsien kanssa ja vielä vauva siihen tulossa. Joku sai minut kumminkin pitämään vauvan.
No nyt minulla tuhisee ihana pieni vauva pinnasängyssä ja kaikki asiat ovat hyvin. Olen jo vuoden seurustellut tämän miehen kanssa jonka kanssa vauva sai alkunsa. Olen onnellinen.
Tänään törmäsin youtubessa aborttivideoihin ja itkin koko illan. Miten edes pystyin miettimään että olisin tehnyt abortin. Minulla ei olisi tuota ihanaa vauvaa joka toi minulle suuren onnen, rakastan sitä niin mielettömästi että sattuu kuin myös kaikkia lapsiani.
Se tapa miten n. 12 viikkoinen sikiö tapetaan on karmea. Videossa kuvattiin sitä miten 12viikkoinen sikiö menee paniikkiin kun se tapetaan julmasti kohtuun. :( En ikinä olisi uskonut että jo sen ikäinen sikiö voi tuntea kärsiä noin paljon. Videossa siis näytettiin miten aborttia tehdään ja samalla kuvattiin ultralla sikiön reaktioita. RAAKAA, TODELLA RAAKAA. :((
Kommentit (26)
Vierailija:
Miten se määritellään lääketieteellisesti, mistä elämä alkaa? Oliko joltain viikoilta 19 - 20 vai 15?
Mihin saakka keskenmeno esim. on vain keskenmeno ja mistä lähtien vietetään hautajaisia?
Ja kun jokaisen tilanne on yksilöllinen, ei kenenkään kannata antaa täällä ohjeita, miten ei-toivottuun raskauteen tulisi suhtautua. Jokaisen on itse tehtävä omat ratkaisunsa ja sitä ratkaisua on toisten kunnioitettava!
Silti siihen äitiyteen on kypsynyt pikku hiljaa ja lapset olivat jo hyvin toivottuja ensimmäisten ultrien jälkeen ja viimeistään siinä vaiheessa kun he syntyivät. ap
Nyt kun mulla on nykyisen mieheni kanssa 3 kuinen ihana vauva, niin mietin vaan jatkuvasti tuota tehtyä aborttia, enkä meinaa päästä siitä yli. Koko raskauden ajattelin sitä päivittäin ja vieläkin ajattelen.
Onko kellään samanlaista tilannetta? Pääsenkö tästä ikinä yli vai ajattelenko tätä lopun elämääni.
En todellakaan voisi katsoa aborttivideoita. Aihe ahdistaa ihan hirveästi.
ihanaa. Missä olisinkaan jos olisin valinnut toisin!? ap
Han on viela kuitenkin nuori (ja lapseton), joten uskallan lyoda vetoa, etta viela joskus han haluaa omia lapsia. Han ei ole koskaan surenut tai katunut tekemiaan abortteja. Mitenkaan kasitellyt asiaa. Han vain teki abortit ja asia oli hoidettu pois paivajarjestyksesta, kuin joku roskien vienti. Luulen, etta joskus, jos han saa omia lapsia, niin nuo tehdyt abortit tulevat vastaan ja kovaa!!
Kolmelle ystävälleni tehty abortteja, yhdelle jopa 3kpl. En ole heitä koskaan tuominnut, se on ollut heidän valintansa. Toki olisin toivonut että he olisivat ottaneet vastuun ja sen riskin että olisivat pitäneet vauvansa ja kaikki olisikin mennyt hyvin. Kaikki kumminkin täysi ikäisiä ja kaikki mahdollisuudet kasvattaa lapsensa. Onneksi jokainen heistä tehnyt abortin kumminkin hyvin varhaisessa vaiheessa eli alle rv. 6. ap
Uskon, että tulee katumaan?
Onko täällä sellaisia äitejä, jotka ovat joskus elämässään tehneet abortin ja miten olette siitä päässeet yli vai oletteko mitenkään?
t. 6
meillä oli sellanen tilanne että mies sano että tarvii tehdä abortti. ei oikeastaan paljoo edes keskusteltu siitä asiasta, sairaalaankin jouduin meneen yksin kun meillä oli sillon jo 1 ja puoli vuotias tyttö ja miehen piti sitten tottakai jäädä muksun kans kotiin. olin sillon jo viikolla 12 ja mua mietityttää se asia vieläkin. kadun sitä ihan hirveesti ja mulla on tosi huono olo koska en oo pystyny puhuun siitä kellekään. mies vaan välttelee asiaa. muutenkin se operaatio ei menny niinkun piti. sairaalasta piti päästä pois iltapäivällä mut jouduinkin jäämään yöks ja jouduin yöks vielä samalle osastolle missä oli synnyttäneet... Mun kohdalla abortti oli elämäni suurin virhe koska sille ei ollu mitään kunnollista syytä eikä edes keskusteltu asiasta..
Ja olen kyllä päässyt siitä yli. Kun sain sitten toivotun lapsen, 15 vuotta myöhemmin, en todellakaan jossitellut sitä aborttia. Asia on käsitelty silloin, sitä ei tarvitse enää vatvoa.
Muistatko mikä oli kyseisen videon nimi?
Alkoi kiinnostamaan...
Ymmärrän sua täysin. Mullakin tuolloin tilanne, että mies oli ehdottomasti abortin kannalla. Aikaa tästä jo vuosia, mutta silti vaivaa mieltä.
Nyt varsinkin, kun toivottu vauva nukkuu sylissä, niin sitä miettii, että mitä onkaan tehnyt.
t. 6
Olin jo sairaan lapsen yh ilman tukiverkkoa, joten lapsen pitäminen olisi ollut todella rankkaa, ja kuten tein valinnan, mahdotonta.
En ole katunut jälkeenpäin, mutta kauan surin.
Ja taas toisaalta taas RAIVOSTUTTAA, kuinka kevyesti han suhtautui niihin! Ei sitten ensinmaisesta kerrasta oppinut varomaan, vaan toisen kerran sama vahinko sattui saman poikaystavan kanssa. Ei helvetti. Mua ahdistaa nama abortit ilmeisesti paljon enemman kuin siskoani...
http: //www. youtube. com/watch?v=qJzSiAPXTiQ
Olen todella pahoillani...=( tuli paha olo!
Niin, jotenkin mua on ehkä kuitenkin jossain määrin helpottanut ajatus, että jos olisin silloin aikoinaan valinnut toisin, niin nyt mulla ei varmaan olisi tätä maailman täydellisintä pientä vauvaa.
t. kutonen edelleen
Lopussa näytetään miten sikiön syke nousee kauhusta ja sikiö " huutaa ääneti" .
Surettaa tuo asia toki. Mutta tietäen henkisen vahvuuteni (tai heikkouteni) yritän hoitaa tämän yhden lapsen mahdollisimman hyvin. Siinäkin välillä tekemistä. Lapsilla olisi ollut eri isät; eriarvoinen asema siis jo lähtökohtaisest. Nykyisen lapsen isä (exä) huolehtii hyvin lapsestaan, toinen olisi jäänyt paitsioon.