Lihava äiti/isä, oletko huolissasi, että lapsestasi tulee lihava?
Aiotko jollain kasvatusperiaatteilla yrittää ohjata tilannetta niin, että lapsestasi ei tulisi lihavaa? Vai onko asia sinulle yhdentekevä?
Itselläni oli lihavat vanhemmat ja olen koko elämäni (35v) ollut normaalipainoinen, lapsena tosin laihanpuoleinen. Vanhemmat olivat enemmän tai vähemmän dieetillä aina, mutta tuloksetta. Vanhemmat eivät oikeastaan mitenkään säännöstelleet sitä, mitä minä tai veljeni söimme.
Siksi kyselen, kun mulla on yksi ylipainoinen kaveri, joka on todella huolissaan siitä, että lapsesta tulee myös ylipainoinen. Ja on toisaalta tosi tarkkana siitä, että lapsi ei syö liikaa. Mutta toisaalta ihan selvästi siirtää omaa napostelutaipumustaan eteenpäin.
Kommentit (12)
Olenkohan minä se napostelua opettava äiti? Lapseni on hoikka, mutta niin minäkin olen ollut lapsena.
helposti siirtävät epänormaalia suhtautautumista ruokaan eteenpäin. Ruoka tulee ihan väärällä tavalla huomion keskipisteeksi, jos aktiivisesti yritetään välttää sitä, että lapsesta tulee lihava. Siis vaikka ei sanottaisi yhtään mitään, niin kyllä se heijastuu koko syömiseen, jos vanhemmat kovasti vahtivat, mitä lapsi syö lihomispelko takaraivossa.
ja kaikista suurimmat tappelut käydään ruokapöydässä. En usko, että on sattumaa.
Oma ylipainoni on tullut vasta aikuisena lasten saannin jälkeen. Meillä on kuitenkin perusterveellinen ruokavalio (napostelen lapsilta salaa) ja lapset harrastavat liikuntaa.
En mässää lasten edessä. Syömme terveellisesti ja liikumme päivittäin. Annan mielestäni lapsille hyvin mallin. Perusruokaa ja kasviksia. Karkkipäivä kerran viikossa. Liikuntaa ja liikunnallisia harrastuksia. Jos heistä silti tulee lihavia ei se ole minusta kiinni vaan geeneistä tai sitten he syövät salaa.
mies syöttää kyllä lapselel herkkuja, mutta minä yritän pitää herkut minimissä.
Ruoka on meillä lähes aina terveellistä, jos ei kaikilla niin ainakin lapsilla.
Liikuntaa ollaan lisätty. Toistaiseksi lapset ovat hoikkia, jopa reilusti alle suositusten. Syö paljon, mutta kuluttaa enemmän.
Itse olen ollut paksu lapsesta saakka, äiti syötti lohdutukseksi ja muutenkin. Kotoa pois muutettuani oli joitain vuosia lähes normaalipainoinen mutta lasten saanti romautti taas kaiken ja kiloja on tullut kymmeniä. Olen muuten menestyvä ja haluaisin myös näyttää menestyvältä. Mutta ei se satakiloisena vaan onnistu. Harmittaa vietävästi ja pelkään, että lapseni päätyvät samaan, vaikka teenkin kaikkeni, että syövät mahdollisimman terveellisesti.
Luulivat, ettei me lapset tiedetty niiden mässäilevän salaa, mutta lapset on pirun tarkkanäköisiä ja kun samassa huushollissa asutaan, niin vaikea mitään salaisuuksia on pitää. Ja kyllähän lapset jossain vaiheessa osaa laskea 1+1 eli alkavat miettiä, miten vanhemmat vaan pysyy läskeinä vaikka muka syövät vain terveellisesti.
Tässä just tultiin vanhemman pojan turnauksesta jossa teki hienot tehot ja oli auttamassa hiensoti joukkueen voittoon.
Joten no hätä! Itse olen lihava, mutta huippukunnossa (cooperin mukaan) ja kaikki arvot on täydelliset. Kaikki ei ole laihoja tai edes hoikkia ja silti voivat hyvin.
joukkueurheilut lattean kielenkäytön.
ps. itsekin joukkuelajeja harrastaneena ihmettelen!
t. 12
Oma lihavuuteni johtuu (varhais)lapsuuden traumoista: ruokaa oli todella harvoin tarjolla ja sitä oli syötävä kaksin käsin silloin, kun sitä sai. Jotenkin tuo " sääntö" on jäänyt takaraivoon. Nykyisin pystyn pitämään kontrollin melko hyvin kotona, mutta kun kylässä on herkkuja tarjolla, pääsee syöppö irti.
Lapsestani ei tule lihavaa (syömishäiriöistä) ainakaan samasta syystä kuin minusta. En kuitenkaan halua tulevaisuudessa hössöttää liikaa painosta lapseni kuullen, etten itse siten aiheuta jonkinlaista ongelmaa.