Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi paras " kosto" miehelle?
03.11.2007 |
Mies on pettänyt luottamukseni useaan otteeseen. Seurustelemme, emme asu yhdessä, vaikka mies täällä viettää aikaansa enemmän kuin omassa kämpässään.
Olen vuodattanut sen paskiaisen takia niin monet kyyneleet, ja sydämeni on pakahtunut tuskasta jne, että nyt päätin riuhtaista itseni lopullisesti irti suhteestamme.
Haluaisin " kostaa" , sillä tavalla " hyväntahtoisesti" , kun mies tulee seuraavan kerran soittamaan ovikelloa. Tai en ehkä kostaa, vaan näyttää hänelle kuinka hyvin menee ilman häntä. Hän kun kuvittelee itsekkäästi, että minä vain odottelen häntä kiltisti kotona ja hän tekee mitä huvittaa, ja kyllä se akka siellä on ja leppyy kun tuon sitä ja tätä ja pyydän anteeksi taas ja sanon etten ikinä enää ja plaa plaa.. Tällaista kierrettä ollut koko suhteemme, no, alkuhuuman jälkeen.
Neuvoja, millä näyttää miehelle että en todellakaan suo hänelle enää ajatustakaan tai energiaani tai aikaani. Että se todellakin on loppu nyt. Tähän asti olen yrittänyt jättää ja aina se perhana on osannut luikerrella takaisin elämääni. :(
Kommentit (6)
älä vastaa aina puheluihin ja viesteihin. Vastaat sitten vähän myöhemmin ku " sulla on aikaa" . Jos tulee pimpotteleen oven taa sanot vaan että heippa, tuu vaan sisemmäs mut oot ihan kohta lähössä kylään, ei oo kauheesti aikaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisessa suhteessa on turha olla. Eihän teillä ole edes lainkaan kunnioitusta toisianne kohtaan.
mulla ei valitettavasti ole yhtään miespuolista tuttavaa ketä pyytää tänne.. Tuossa puhelinjutussa on vaan se, että hän tietää että olen loukkaantunut ja sen takia en aina vastaa puhelimeen, vaan vain silloin tällöin. Haluaisin tehdä jotain sellaista, mitä mies ei uskoisi minun tekevän, jos ymmärrätte.
Ja 4, olet aivan oikeassa. Olen yrittänyt lopettaa suhteemme monia kertoja. Nyt toivon olevani niin vahva, ettei mies pääse takaisin vaikka toisi kuun taivaalta. Se on nähty, ettei hän miksikään muutu, samaa rataa mennään joka ikinen viikko.
t. ap
olen eri mieltä nelosen kanssa. Itselläni oli samanlainen tilanne, mies oli hyvin välinpitämätön enkä koskaan aikomuksistani huolimatta voinut olla hänelle tyly tai laittaa poikki koko juttua. Väsyin todella pahasti tilanteeseen. Soitin itkuisena äidilleni (olin 20, äiti yli 50) ja hän rohkaisi minua sanomalla ' älä ole liian helppo nakki' poikaystävällesi. Sitten päätin että nyt teen jotakin. Kasvanut itsevarmuus sai minut todellakin tuntemaan etten enää tarvi häntä ja kun hän tapansa mukaan tuli koulusta kolkuttelemaan asuntoni ovea, päästin hänet sisään mutta olin hänelle jääkylmä. Hän yritti halata ja sanoa mukavia asioita mutta en lämmennyt, sanoin että olen saanut tarpeekseni. Ja kysyin voisiko hän poistua sillä olen juuri lähdössä uimahalliin (en koskaan ennen ollut kehdannut lähteä yksin mihinkään). POikaraukka oli aivan kauhuissaan , pelkäsi että minulla on joku uusi tai muuta vastaavaa.
Muutaman päivän kylmyyteni vaikutti niin paljon että poikaystäväni tuli pyytämään anteeksi tylyyttään, ja selitti sen johtuneen lievästä syysmasennuksesta. Sen jälkeen kaikki on ollut hyvin, olemme nyt onnellisesti naimissa ja ei ole miehen entisestä välinpitämättömyydestä jälkeäkään.
Eli pienikin muutos omassa käytöksessäsi voi muuttaa koko suhteen. Toivon teille kaikkea hyvää. Ole rohkea!
koitappa miettiä se juttu toisinpäin.
Nythän on niin että mies ei ole kiinnostunut, mutta tapailee sinua jos ei parempaakaan tekemistä ole. Jos sinulla olisi ihailija joka palvoisi maata jalkojesi alla mutta itse et olisi kiinnostunut hänestä, miten kiusallista se olisikaan.
Haluatko rakastaa vai että sinua rakastetaan, kumpi on tärkeämpää.
Vai tuleeko se auervaara ovellesi milloin sattuu ilmoittamatta?