Akateemisille äideille hoitovapaat ovat sudenkuoppa

Asiasta on kyllä puhuttu ja olen useammankin kerran sanonut, että jää vaan, tässä on sulle nyt tilaisuus jos haluat. Mutta siihen puheeseen se jää. En minä voi toista pakottaa, jos ei kerran halua.

Monesti on kyllä myös kyse siitä, että kuinka paljon myös itseänsä arvostaa ja sitä kautta paljonko työnantaja arvostaa. Jos työnantaja sanoo, että olet niin ja näin tärkeä eikä olisi varaa olla pois, niin sitten pitää työnantajan järjestää asiat niin, että voit tehdä työtäsi ja samalla elää normaalia elämää, johon kuuluvat myös lapset. Silloin vaihtoehdot ovat maksaa niin paljon palkkaa, että on mahdollista ostaa hoiva- ja kotipalveluja kotiin tai sitten työnantajan on tarjottava työsuhde-etuja.



Me ollaan varmastikin ainoa sukupolvi, jossa on ihanteena, että ihan kaikki tehdään itse. 1960- ja 1970-luvuilla kotiapulaiset olivat vielä melko yleisiä. Kannattaa jokaisen haastatella naisjohtajia omilla työpaikoillaan ja verkostoissaan. Esimerkiksi Sinikka Salo (Suomen Pankin johtaja) on sanonut, että hän ei pese pyykkiä lainkaan. Hänelle oli tärkeintä olla lasten kanssa ja tehdä niitä töitä, joista hänelle maksettiin palkkaa. Pyykkiä voi pestä pesulassakin. Jotta tämä on mahdollista, niin on oltava töissä paikoissa, joissa maksetaan palkkaa ja sitä on uskallettava myös pyytää.



Vastuullinen ja vaativa työ, perhe ja pieni palkka on vain sellainen yhdistelmä, johon ei kannata suostua.



t: 34

Ei ole minusta mikään vaiva tai häiritse työntekoa kyllä mitenkään.



Sen sijaan lapsen sairastelu alkaa jo tuntuakin!

tuollaisen " miehen" kanssa. Viisas tekee viisaammat valinnat.

Oikein hyvä kirjoitus! Jos naiset eivät sankoin joukoin hakeutuisi matalapalkkaisille aloille ja kaikenmaailman muihin avustaviin tehtäviin, niissä nousisi palkka kohisemalla pakostakin. En usko, että joka paikkaan löytyisi kovallakaan hakemisella ulkomaista halpaa työvoimaa.



Mutta siitä ole erimieltä, että tämä on ainut sukupolvi, jolloin ihanteena on että kaikki tehdään itse.



Suurin osa suomalaisista on näihin päiviin asti tehnyt aivan kaiken itse, oletko kuullut omavaraistaloudesta? Ehkä kartanoissa ja myöhemmin keskiluokka on ostanut palveluita ja pitänyt piikoja ja renkejä, mutta väkilukúun suhteutettuna poikkeus.

En tarkoita, että kenenkään pitäisi tyytyä mihinkään mitä ei halua. Mutta mitä yhteiskunta voi tehdä naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi? Nythän jo vanhempainvapaasta 7kk on puolisoiden keskenään sovittavissa olevaa vapaata ja hoitovapaakin täysin vapaasti myös isän käytettävissä. Mikään ei siis estä isiä jäämästä vanhempain- tai hoitovapaalle, paitsi perheen omat asenteet. Vai pitääkö miehet pakottaa kotiin korvamerkitsemällä osan vanhempainvapaasta vain isille?



On naiivia kuvitella ettei johtavassa asemassa oleminen merkitsisi uhrauksia. Jos haluaa sen megatärkeän sisältörikkaan työn liike-elämässä, niin sitten ei voi jäädä pitkälle hoitovapaalle. On yksinkertaisesti valittava. Eikä se tarkoita etteikö nainen voisi ja saisi edetä urallaan, silloin pitää vaan olla uraa tukeva mies tai hyvä tukiverkosto. Kaikkea ei voi saada.



-35-

Vierailija:

Toiset kestää virkamiehen hömpänpömppä-työn, jossa ei ole mitään järkeä, toiset kaipaa työhön sisältöä.

virkamiehenä näkisin, että juuri mm. minun työlläni on tärkeää periaatteellista ja sisällöllistä merkitystä, ja vaikka liike-elämä onkin mielestäni pitkälti rahan määräämää marssia, annan oman asenteeni vaikuttaa vaan alavalintaani. Virkamiesuralla kuten liike-elämässä on mahdollisuus hyviin urapolkuihin, tosin ensimmäisessä suurin uhka esim hoitovapaan takia on vain jäädä polkemaan paikalleen kun liike-elämässä voi pudota kelkasta ihan kokonaan.

On selvää, että poissaolo syystä tai toisesta aiheuttaa riskin kelkasta putoamiselle tai ainakin sen, että kollegat ajavat urakehityksessä ohi. Tämä ei periaatteessa ole sukupuolikysymys, eikä ole mitään juridisia esteitä miesten kotiinjäämiselle lapsen synnyttyä. Ainoastaan asenteellisia.

mutta ei suojatyöpaikka silti ole mikään ura.

Nykynaisille (ainakin hyvin koulutetuille) on liian kova pala se fakta, että kaikkea ei voi saada. Et voi samalla olla kolmen lapsen omistautunut äiti ja ilmiömäinen uraohjus. Hoidan lapsiani kotona, ja en todellakaan murehdi työuraani. Aikansa kutakin. Mulla on aika pienet tavoitteet. En haaveile urakehityksestä, vaan siitä että joskus saisin mielenkiintoisen työpaikan.



T. fm, museotyöläinen

Ajatelkaa nyt perinteisiä urallaan menestyneitä bisnesmiehiä ym miespuolisia johtajia. Ei he jää kotiin hoitovapaille tai sairastuneita lapsiaan hoitamaan. Jos ovat perheellisiä, niin silloin vaimo on mahdollistanut uran luomisen. Hyvä jos lapsiaan ehtivät arkisin nähdä ennenkuin menevät yöunille.



Sama pätee ura-äiteihin, heidän on tehtävä uhrauksia siinä missä ura-isienkin. Onneksi nykyään naisten uranluonti on ok, ja löytyy miehiä, jotka ihan mielellään tukevat vaimonsa uraa.

suunnilleen samalla työkokemuksella. Eipä tällä alalla palkat kai päätä huimaa, mutta itsepä tälle alalle halusin. ;)

Ja olen itse asiassa ihan tyytyväinen tuohon 3500:een, ja etenkin kun miettii, mitä lähtöpalkkani oli... Sitä paitsi olen jo lähes kirinyt palkassa aviomieheni kiinni, joka on myös esimiesasemassa, mutta eri ala (miesvaltainen) ja työkokemusta 10+ vuotta, vain pari isyyslomaa välissä.



t. 26