Mikä on ensireaktiosi, jos kuulet tutun pariskunnan odottavan vauvaa seurusteltuaan puoli vuotta?

Kurja ketju.

ja toinenkin ollaan tehty. Yhdessä nyt 4v. Menimme naimisiin äskettäin. Toisaaltaan hyvä tietää että arki kestää toisen kanssa. Miutta kyllä minäkin ajattelisin että onpa nopeeta toimintaa:) Mutta en arvostelisi.

Kyllä se ero voi tulla ihan 10 vuoden yhdessä olon jälkeenkin, vaikkei lapsia olisikaan..

Ollaan aika nuoria, joten ikäämme nähden seurusteltu hyvän aikaa.

Toisaalta, tunnen pariskunnan jonka lapsi syntyi tasan 9kk siitä päivästä kun he näkivät ensimmäisen kerran. Ei tarvi miettiä tyhmemmänkään, että onko sitä annettu jo ekana iltana.

Oltiin aika nuoria, hikiseen 20v molemmat. Mutta se rakkaus mitä tunsimme toisiamme kohtaan oli, ja on edelleen niin vahva, ettei sitä muuta mikään - näin ainakin haluan uskoa. Tähän päivään mennessä emme ole katuneet nopeaa toimintaamme, päinvastoin. Yhteisiä vuosia on nyt 11 takana.

Kun tapasin nykyisen mieheni oli lapsien hankinta itsestään selvää. Koska en halua olla riskisynnyttäjä eikä lapsia niin vain tehdä päätimme yhdessä jättää ehkäisyn pois 4 kk:n jälkeen. No, kahden kuukauden " yrityksen" jälkeen olin raskaana.



Kävihän tämä nopeasti, jopa nopeammin kuin uskoimme. Olen kuitenkin myös tavallaan valmis kantamaan vastuun lapsesta yksin - tosin en usko, että minun tarvitsee.



Riippuu paljon ihmisestä mitä ajattelen. Enenmmän olen järkyttynyt esim. pareista jotka usean huonon (väkivalta, pettäminen, alkoholismi, isän äidin täydellinen keskenkasvuisuus) yhteisen vuoden jälkeen hankkii lapsia " pelastaakseen" parisuhteensa.

Me oltiin oltu yhdessä 1 kk. Ja nythän näitä on kertyny kolme ja naimisissa ollaaan. Miksei kestäisi?

olen ollut mieheni kanssa 5,5 vuotta eikä meillä ole lapsia juuri siksi, että me halutaan nauttia yhteisestä, kahdenkeskisestä ja rauhallisesta ajasta. Voi olla, ettei meille lapsia koskaan tulekaan. Eli kai se on suhteellista, minkä verran " yhteistä ja kahdenkeskeistä" aikaa riittää kenellekin. Toiset kaipaa lasta heti onnea täydentämään.

Olin sinkku 4 vuotta. Tapasin miehen, menimme kihloihin puoli vuotta tapaamisesta, tulin raskaaksi 10 kk tapaamisesta, menimme naimisiin, kun olin rv 20.



Kun kaksi tasapainoista ihmistä kohtaa, on turha jäädä hidastelemaan. Antaa mennä vaan. Olin siis viisastunut 11 v avioliitostani, enkä enää jahkaillut. Eka liittokin olisi ollut elinvoimaisempi, jos olisin saanut lapsia heti 20 vuotiaana, kun liiton solmin ja ehkä eroa ei silloin olisi tullutkaan, mutta hyvä näinkin. Sinkkuvuodet kahden aviosuhteen välissä olivat tärkeitä itsetuntemuksen kasvattajia.

Miksi puhut kenenkään lapsen vanhemmista, tai etenkään lapsen alkuun saattamisesta noin rumalla kielellä?

Vierailija:

Toisaalta, tunnen pariskunnan jonka lapsi syntyi tasan 9kk siitä päivästä kun he näkivät ensimmäisen kerran. Ei tarvi miettiä tyhmemmänkään, että onko sitä annettu jo ekana iltana.

Me oltiin armaan aviomieheni kanssa niin tehokkaita, että viimein kuin päätimme alkaa ihan oikeasti seurustelemaan, niin ei mennyt montakaan kuukautta kun olin ihan tahallaan raskaana. Oltiin kyllä tunnettu jo monta vuotta sitä ennen ja säädetty, mutta kun alettiin olemaan tosissaan yhdessä niin sitten oltiin. Ja hyvin on mennyt jo yli viisi vuotta.

Meillä sai ensimmäinen lapsi ( meni tosin kesken ) alkunsa kuukauden taapaamisemme jälkeen. 14kk ehdittiin olla yhdessä ennen kuin esikoinen syntyi. Nyt ollaan oltu 9v yhdessä ja lapsia on kolme. Parempi vaan hankkia heti lapset. Jos tulee ero niin se yhdessä vietetty aika on sitten aikaa joka on heitetty hukkaan jos ei niitä lapsia ole tehty.