Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa, itkettää. Säälin lastani. :(
02.11.2007 |
En tiedä mitä tehdä. Mulla on tullut hirveä säälintunne lastani kohtaan. Toivoisin hänelle parempaa kuin mitä nyt on.
Opiskelen, olemme siis aika köyhiä. Ruokaa jne kuitenkin on, ja hyvä asunto. Opiskelut vievät paljon aikaa, siis sekä fyysisesti että henkisesti. Olen tietyssä stressissä koko ajan, kun mietin että sekin pitäisi tehdä ja tämä ja tuokin.. Tuntuu etten osaa enää rentoutua.
Erosimme jo vuosia sitten lapsen isän kanssa. Olen siis yh. Eromme jälkeen lapsi ja isä näkivät kuitenkin usein toisiaan, koska asuimme lähekkäin. Sitten minä muutin lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle asumaan opiskelujeni takia ja nyt kesällä lapsen isä muutti opiskelemaan ulkomaille. He ovat (tai olivat.. :( ) todella läheisiä ja myös minun ja ex mieheni välit ovat hyvät. Nyt kuitenkin eivät näe enää toisiaan niin usein, kesällä viimeksi. Lapsi kasvaa, ja ymmärtää asioita enemmän ja enemmän. Nyt on ruvennut kiukuttelemaan jne, tietysti ikäkin tekee mutta uskon myös vaikuttavan se, ettei ole nähnyt isäänsä pitkään aikaan. Minulla ei ole rahaa lähteä käymään lapsen kanssa isän kotona eikä isällä ole rahaa tulla tänne (vielä, yrittää etsiä töitä). Opintolainankin olen nostanut ja se menee täysin meidän elämiseen.
Minulle ei ole väliä kuka matkan maksaa, maksaisin mielelläni itse jos olisi rahaa, vaikka se ehkä olisikin etävanhemman kustannettava. Lapsen etuhan tässä on kyseessä.
Tuntuu vain niin pahalta, lapsi kiukuttelee ja itkee ja sanoo lopuksi että ikävä isiä. Melkein purskahdan itsekin itkemään. Niin on minullakin ikävä, tosin ei miehenä vaan juuri lapseni isänä, ystävänä. :( Ennen olimme niin paljon tekemisissä ja nyt tavallaan yhtäkkiä ei voi enää soittaakaan (ulkomaanpuhelut kalliita). Tänään sitten lupasin että illalla soitamme isälle.
Lapsi on ennenkin kiukutellut ja itkenyt isää, esim jos olen kieltänyt jotain niin sanonut että rakastaa vain isiä ja haluaa muuttaa sinne, mutta tänään mitä tapahtui, oli niin erilaista. Huomasin, että lapsi todella " kärsii" isän puutteesta. Olemme molemmat todella läheisiä lapselle, uskon että melkein yhtä läheisiä, lapsen isä osallistui kaikkeen ihan lapsen syntymästä alkaen. Sama jos minä " häipyisin" ja lapsi ja isä jäisivät kahdestaan. Ex mieheni ei tietenkään vain " häipynyt" mutta kuitenkin ns katosi lapsen elämästä.
Toivon, että hän saisi nopeasti työpaikan ja pääsisi katsomaan lastaan. Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta.
Kiitos, tämä helpotti.
Kommentit (9)
Silloin ei tarvii maksaa niistä itse puheluista mitään ja näkee kuvankin samalla. Lohduttaisi varmaan lapsen ikävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se toki elävää ihmistä korvaa, mutta sitten voisi vaikka joka ilta soitella ja " nähdä" toisen.
hänellä oli syynsä. Myös muita syitä kuin se opiskelu. En halua siitä sen enempää ruotia täällä. Ei mitään rikollista!
Tiedän, että tapaaminen on miehen vastuulla, mutta olemme aina tukeneet toisiamme (ja myös riidelleet pahasti varsinkin erovaiheessa..), ja en ajattele kenen vastuu on mikäkin, yhdessä lapsen teimme ja yhdessä vastuun jaamme lasta ajatellen.
Lämmin kiitos teille kaikille vastauksistanne!! :)
Nousi kyyneleet silmiin. Oma isänkaipuuni ei ole oikein vieläkään hellittänyt ja olen jo liki 40!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tteko sopia aina tietyt ajat, jolloin lapsi ja isä saisivat puhua mesen kautta mielin määrin. Tuo kamerakaan ei ole huono idea, silloin näkisi myös naaman (tosin tämä jo vähän kalliimpi investointi). Puhu asiasta vakavasti lapsesi isän kanssa; keksikää yhdessä keinoja helpottaa ikävää.
Ja sitten suuntaa katseesi tulevaan: Olette molemmat kuitenkin yritteliäitä ja rakennatte " parempaa" tulevaisuutta. Opiskelette, mies etsii töitä. Itsekin olen ollut opiskeleva yh, ja tunnistan hyvin nuo itsesyytökset ja myötätunnon lasta kohtaan, kun ei voi tarjota tälle kaikkea mitä haluaisi: korkeampaa elintasoa, vanhempia saman katon alla, äitiä, jolla olisi säännölliset työajat eikä koko ajan stressi jostain projektista...Ole onnellinen siitä, että sinulla ja lapsellasi on kuitenkin hyvät välit lapsen isään. Nykymaailman eroissa se harvemmin on itsestäänselvyys! Muista, että opinnoistakin on vain välillä PAKKO ottaa sitä etäisyyttä. Päätät vaikka, että tiettyinä päivinä (vkonloppu) et vain kertakaikkiaan tee tai edes ajattele mitään kouluun liittyvää. Ne ovat sinun ja lapsesi yhteistä aikaa. Ja ajattele asiaa myös niin, että tämä on vain tilapäistä. Tulevaisuudessa sinulla ja ex-miehelläsi on sitten koulutuksen ansiosta tarjota enemmän lapselle, ihan jo siis materialistisesti. Isommilla lapsilla se materian tarve vasta alkaa muutenkin vaikuttaa, ei pieni lapsi niin piittaa siitä. Ja tällä siis en tarkoita, että isompia lapsiakaan kannattaa totuttaa tai opettaa siihen, että matreialla on merkitystä, mutta ihan jo harrastukset ja harrastusvälineet alkavat maksaa eri tavalla isommilla lapsilla.
Jos lapsesi isä saa töitä, pääsee hän sitten paremmin matkustamaan lasta katsomaan, ja opinnotkin loppuvat jossain vaiheessa.
Ikövä tilanne, että lapsi joutuu ikävöimään isäänsä, ja äidin sydän särkyy aina lapsen mielipahaa katsellessa, mutta yritä asennoitua positiivisesti...
Pala kurkussa luin aloituksen En kyllä osaa auttaa mitenkään. Todella vaikea ja myötätuntoa herättävä tilanne.
Toivotan vain voimia ap:lle ja lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehelläni ei ole netti tällä hetkellä käytössä, kun muutti uuteen asuntoon ja tekevät remppaa, mutta kamera häneltä löytyy ja pitää se minunkin hankkia, isä monesti sitä pyytänytkin. Pitää vain nyt olla kärsivällinen ja tukea lasta ja viimeistään joulupukin konttiin hankkia se web-kamera.
Luulin, että saan vastauksiksi vain " lapsesi isä on kuitenkin elossa" -tyyppisiä. Mutta kyllä av:llakin voi saada tukea ja ymmärrystä, se todistettiin juuri. Vielä kerran kiitos, ja hyvää jatkoa kaikille!
Ap
Alue: Aihe vapaa
ja kyllä, olen onnellinen että lapsen isä on elossa ja he voivat pitää yhteyttä ja nähdä jne.
Tämä vain tiedoksi niille, jotka aikovat vastata että minunpa lasten isä on kuollut eivätkä lapset enää ikinä näe isäänsä tms. Ymmärrän, että tilanne on aivan toinen, ja meillä on paljon helpompaa jne..