Koti-ikävä vaivaa! Muita, jotka asuvat kaukana kotikaupungistaan tai kodistaan.
Oikein sydäntä särkee ja vihloo, kun tänä aamuna taas koti-ikävä jysähti tajuntaani. Asutaan tällä hetkellä pk-seudulla ja kotoisin olen Pohjois-Suomesta. Eli välimatkaa ei ole kuin alle 700 km ja pääsen joka kuukausi lentämällä käymään kotona, mutta tämä kaipuu sinne on ihan hirveä!!!
En kotiudu pk-seudulle, en sitten millään. Varmaan johtuu siitä, että kaikki ihanat ystäväni, lapsuuden aikaset kaverit, sisarukset, vanhemmat yms. asuvat kotikaupungissani ja kaipaan heitä koko ajan.
Jos vain saadaan vakinaiset työpaikat kotipaikkakunnaltani, niin muutetaan sinne jo ensi vuonna. Olisi kiva kuulla myötätuntoisia kirjoituksia joltain, jolla sama tilanne ja tietää mitä tämä kamala kaipuu voi olla...
se vaikuttaa, että elämä Suomen ulkopuolella on usein välittömämpää kuin täällä, vieraassa suomalaisessa kaupungissa? Minä asuin Espanjassa 3 vuotta ja muutin sitten Turkuun. Espanjassa oli vähemmän masentavaa asua, vaikka sukulaisiin oli paljon pidempi matka. Se johtui siitä, että espanjalaiset kauppiaat höpöttävät, naapurit tervehtivät ja tuttuja tuli helposti. Ei tosin hyviä ystäviä, mutta mies riitti siltä osin. Suomessa kassat eivät juttele, naapurit tervehdi ja ulospäinsuuntautunutta ihmistä pidetään avohoitopotilaana.