Onko kenelläkään ollut "paineita" vauvan sukupuolesta?

Meillä on kaksi ihanaa tytärtä, 8v ja 2v. Nyt taidan odottaa kolmatta, menkat on myöhässä ja merkit selvät. Tosin testin teen vasta ensviikolla, kun mieskin on kotona.



Olen todella onnellinen kolmannesta lapsesta, olemme aina mieheni kanssa halunneet 2-3 lasta ja tuo kaksi tuntui kuitenkin liian vähältä. Olen kyllä 100% varma, että kolme sitten riittää, eli enempää emme missään tapauksessa tee.



Nyt on kuitenki alkanu stressaamaan mahdollisen vauvan sukupuoli. Niin tymältä kun se kuulostaakin. Mutta kun tiedän, että miehen puolelta (ja mies itsekin) odottas kovasti poikaa. Heillä mies on ainoa poika viidestä lapsesta ja näin ollen, vanhankansan mukaan, suku jatkuis vaan mieheni pojan kautta. Itselleni asia on yhdentekevä, vain itseäni ajatellen toivoisin kolmatta tyttöä jo ihan vaatetuksen yms vuoksi. Mutta kuitenkin, tavallaan haluaisin "antaa" appivanhemmilleni sen pojankin.



OIKEASTIHAN asialla ei ole merkitystä, pääasia on elävä lapsi.



Mutta.. ymmärtääkö kukaan näitä ajatuksiani, tai jopa pientä stressiä asian vuoksi? Onko kenelläkään muulla ollut samanlainen tilanne?