******ENSIKOIDEN Marraskuu******

Kaipa tässä voi jo vähitellen huokaista helpotuksesta ja uskoa, että meille tulee kuin tuleekin vauva. Eihän sitä toki unohtaa voi, että aina voi sattua jotain ikävää, mutta pahimmasta/epävarmimmasta ajasta on jo selvitty.



Ultrassa kaikki oli juuri niin kuin näillä viikoilla pitää ollakin. Sydän sykki vimmatusti, kaikki elimet löytyivät eikä sitä jännittämääni turvotustakaan ollut. Onni vanheni hetkessä muutamalla päivällä - omaksi suureksi ihmetyksekseni. Mittojen mukaan ja menkoista laskettuna tänään on jo 12+0, mikä on muutaman päivän enemmän kuin ovistestauksen perusteella voisi kuvitella. No, samapa tuo. Kunhan vaan kaikki on kunnossa. Tiedä sitten, mikä adhd-tapaus meille on tulossa, kun ei malttanut olla hetkeäkään paikallaan. Sairaalan täti sai oikeasti tehdä töitä, jotta sai Onnin pysymään ultravekottimen alla. Mistään nukkumisesta ei siis ollut tietoakaan, kuten muutamalla muulla enskavauvan alulla. Kuvia saimme mukaan peräti kolme kappaletta. Ehkäpä niistä pitää valita se " edustavin" otos sukulaisvisiittejä varten. Täytyy kyllä myöntää, että muutamassa kuvassa Onni muistuttaa enemmän alienia kuin ihmislapsen alkua. Mutta kaipa sekin on normaalia.... =D



Mukavaa viikonloppua kaikille! Nautitaan olostamme ja kasvavista masuistamme.

~dese ja Onni rv12+0

Ajattelinpa minäkin nyt vihdoin ja viimein rohkaistua ja ilmoittautua palstailemaan tänne plussanneiden Enskojen kanssa. Jotenkin on ollut niin mielettömän epätodellinen olo plussan jälkeen, että halusin varmistautua että masussa tosiaankin jotain näkyy ennenkuin pelmahdan tänne.



Mutta, ultrassa ollaan siis käyty ja ilokseni voin kertoa, että tein " Vannikset" , eli ruudulla näkyi kaksi pientä vauvanalkua ja sydäntä :) Tällä hetkellä mennään tilanteessa 8+2, eli eihän siellä mitään kovin suurta vielä näkynyt, mutta olihan se silti aika mahtava hetki! Oltiin miehen kanssa ihan suut messingillä ja tuntu ettei oikein mitään fiksua saatu kysyttyä. Nyt seuraavana olisi ekan neuvola-ajan varaamisen paikka, piti itse asiassa soittaa jo eilen mutten työkiireiltäni ehtinyt, joten pitää heti maanantaina tarttua luuriin. Toivottavasti ei vaan se pirun lakko sotke kuvioita...



Oma olo on ollut viime viikon aika äklö, sellaista inhottavaa on-off ällötystä ja aika mahtavasti on väsyttänyt, myös rintoja aristaa yhä edelleenkin - mutta eipä pidä valittaa ;-)



Sorry omanapaisuus, mutta palaan paremmalla ajalla ja yritän päästä perille kuulumisistanne! Oikein ihanaa lauantaita kaikille tasapuolisesti!!



-Buumi

Tulinkin tänne puolelle piipahtamaan kun täällähän te kaikki vanhat kamut jo olette! :) Onnittelut teille jokaikiselle ja turvallista odotusta!!!



Täällä on ollut kuulkaas niin mahdottoman kova yritys päästä teidän seuraanne, turhaan... Viime kierrossa tehtiin pas, siitä nega. Tähän kiertoon suunniteltiin pas ja tänään olisi ollut siirtopäivä. Hoitajalle soittaessani sain kuitenkin kuulla, että yksikään meidän kolmesta pakkasvauvasta ei ollut selvinnyt sulatuksesta, joten tappion karvasta lientä täällä nieleskellään... Niin kun sitä toivoi vielä saavansa sen ihanimman joululahjan - raskauden! Nyt tulee siis väkisinkin reilun parin kuukauden pituinen tauko, kunnes taas katsotaan, kuinka käy. Seuraava ivf on siis suunnitteilla helmikuulle. Nyt ajattelin, että on pakko ottaa etäisyyttä koko asiaan (jos vaan onnistun) ja yritän saada elämältä irti muutakin, on vaan pakko! Voimavarat alkavat olla niin vähissä jo tässä tilanteessa... Mutta toivottavasti vielä jonain päivänä pääsisin seuraanne onnelliseen odotukseen, sitä toivon enemmän kuin mitään tässä maailmassa!



Hyvää jatkoa teille kaikille ja muistakaa helliä masujanne - tuskin tarvitsee edes käskeä! ;) Niin kallisarvoiset aarteet olette saaneet elämäänne että sitä on vaikea pienen ihmismielen edes ymmärtää! Mukavaa joulunalusaikaa ja joulua ja sitä myötä myös hauskaa talvea!! Toivottavasti tavataan vielä!!!



Naksu

Niin se viikonloppu taas vierähti ja nyt on uusi viikko ja uudet kujeet. Mitenkähän sitä taas tästäkin selviää?



Buumi: Tervetuloa joukkoon mukavaan ja suuren suuret onnittelut tuplaplussasta! Kiva, että saamme lisää " tuttuja kasvoja" mukaan kirjoittelemaan. Kyllä ne hyvät ultrauutiset saavat ilon kasvoille pitkäksi aikaa. Nautihan olostasi -kaikesta ällötyksestä huolimatta. =D



Naksu: Ihanaa, että kävit kirjoittelemassa. Vaikka tietysti olisin toivonut koko sydämestäni, että uutiset olisivat olleet erilaisia. Suuret pahoittelut ja lohtuhalit pieleen menneestä siirtoyrityksestä. Miten elämä voikin olla näin epäreilua??? Yleensä en ole kovinkaan tunteellinen tyyppi, mutta nyt täytyy myöntää, että kirjoituksesi Naksu sai kyyneleet nousemaan silmäkulmiin. Kirjoitit niin kauniisti meille muille toivotuksia ja tervehdyksiä, vaikka oma sydämesi on särkynyt jo ihan liian moneen otteeseen. Usko pois, että toivon niiiiiiin kovasti pääseväni kanssasi vielä samoille linjoille rupattelemaan. Voimia sinulle ja miehellesi jokaiseen päivään!



ON: Viikonloppuna kerroimme sitten sekä omalle että mieheni perheelle. Kaikki olivat erittäin iloisia ja onnellisia puolestamme. Anoppi oli kuulemma samana iltana alkanut jo miettiä sopivia nimiä tulevalle vauvalle. Saas nähdä, mitä kaikkea muuta hän ehtii näiden kuukausien aikana miettiä saati sitten tehdä. Pahaa pelkään, että seuraavalla visiitillä saamme jo ensimmäiset villanutut mukaamme. =D Ei vais, onhan se ihanaa, kun ihmiset ovat iloisia. Veljeni, joka tietää tästä pitkästä ja kivisestä taipaleestamme, ei meinannut saada sanaa suustaan. Kysyi vaan hieman hölmösti, että mitenkäs ja koskas tässä nyt sitten näin pääsi käymään.

Oma olo on kohentunut huimasti. Väsymys on toki edelleen jokapäiväinen tuttavuus, mutta ällötykset ja huimaukset ovat ainakin tällä hetkellä kadoksissa. Ja toivottavasti pysyvät. Jospa nyt sitten alkaisi se energinen ja ihana odotusaika, vaikka en kyllä valita niistä menneistä viikoistakaan. Helpollahan olen päässyt moneen muuhun verrattuna.



Vilkutukset kaikille enskaystäville! Kirjoitelkaahan kuulumisianne.

~dese ja Onni rv 12+3

Johan on taas aikaa vierähtäny kun olen kerenny kirjoittelemaan, lukemassa olen jonkin verran kerenny käymään. Tai itse asiassa en nyt ole kovinkaan koneella ollut kun meillä ei tällä hetkellä ole tietokoneella mitään pöytää ja lattialla istuen pitää naputella, näyttö ja näppikset tuolin päällä. Selkä tässä kipeytyy, mutta pikaisesti jos omaa napaa valottas ja jättää kommentoinnit suosiolla väliin..anteeks!!



Neuvolassa tänää tuli vähän noottia kun paino oli noussu aika reippaasti..mutta ruokahalu on silti tasoittunu ja ruokailujen väli pidentyny.

Kohdun reuna oli jo korkeella, sormen leveyden verran navan alapuolella ja hyvin pitkulainen. Alkanu kallistumaan jo etuviistoon ja sen vuoksi massu pullahtanu kunnolla esiin. Kohdun koko oli jo lähempänä rv19 vaikka vauvan koko ultran mukaan on vasta 15+6 ja menkoista 15+2 ja tätä menkoista laskettuja viikkoja seurataan.

Verenpaine tippunu normaaliin ja pissa puhdas. Verikokeita otettiin ja synnytyssairaalaan lappu täytettäväks saatiin.

Sydän sykki vahvasti, mutta sykettä en tiedä mitä oli enkä muistanu kysyä.

Kaikki siis hyvin, painon nousua lukuunottamatta.



Äippähousuihin on täälä ihan vallan siirrytty ku ei tuo massu mahu enää vanhoihin ja kaikki töissä jo tietää kun ei sitä saa piiloon ku säkin alle, onnitteluja on kovasti saanu.

Liikkeitä tässä kovasti odotellaan tuntuvaksi..



Mutta nyt ei pysty enempää, on pakko nousta ja mentävä sohvalle loikoon.



Oikein hyvää joulun odotusta kaikille ja kasvatelkaahan massujanne oikein urakalla!!



Naksulle pitää kuitenkin heittää suuren suuret halit ja kiitokset todella ihanista sanoista! Toivottavasti törmätään täälä pikimmiten!



käärö ja masutoukka rv15+2

miksi olen elänyt täällä hiljaisuudessa. Meidän ihana vauvelimme päättikin tulla maailmaan jo nyt 4 viikkoa etuajassa.



Meidän poikamme syntyi siis 16.11 viime perjantaina klo 5.31 ja rv oli just 36. Strategiset mitat 49 cm ja paino 2650 g. Kaikki on hyvin sekä vauvalla minulla että miehellä. Eilen kotiuduttiin sairaalasta viikon siellä olon jälkeen.



Kävin siis neuvolassa 15.11. ja kaikki oli kunnossa ja mullahan ei koko raskauden aikana ole ollut mitään ongelmia. Illalla oltiin sitten kavereillea pizzalla ja iltaa istumassa. Yöllä kotona heräsin mennäkseni vessaan ja kun nousin ylös sängystä niin lapsivedet holahti housuihin. Ensimmäinen ajatus oli paniikki, eihän tämä voi nyt alkaa!



Menin vessaan ja huusin miehen tuomaan puhelimen ja neuvolakortin mulle. Soitin naistenklinikan päivystykseen, käskivät seuraamaan tilannetta, jos tulee lisää, niin sitten soitto uudestaan. Puhelun lopetettuani lapsivettä lorisi lisää ja hieman verta. Soitto takaisin ja lähtö Naistenklinikalle. Mies ei uskaltanut ajaa, kun oli juonut viiniä, joten minä sitten ajoin. Eihän mulla ollut supistuksia, ainoastaan lapsivettä lorahteli kiitettävästi housuihin.



Naistenklinikalla laittoivat sitten sydänääni- ja supistusvyöt ja ottivat käyrää jonkin aikaa. Sen jälkeen lääkäri tutki ja ultrasi. Kaikki oli hyvin, paitsi tietty, että lapsivesi oli mennyt. Kohdunkaulaa jäljellä ja kohdunsuu kiinni. Lääkärin ja kätilönkin mukaan viikkoja oli kuitenkin sen verran hyvin (tuolloin 35+6), että synnytystä ei enää estellä. Odotellaan, että se alkaisi itsellään tai sitten pe aamuna käynnistetään, koska lapsiveden menon jälkeen on olemassa tulehdusriski. Minut siirrettiin vuodeosastolle ja mies lähti kotiin. Sairaalaan päästyä mulle iski huoli ja itkuisuudesta ei meinannut tulla loppua. Eihän tässä ihan näin kuulunut käydä!



Yritin sitten nukkua, jonkin verran tuli melko kivuttomia supistuksia. Mies tuli aamulla mun seuraksi osastolle. Tuolloin supistuksia tuli noin 10 min välein, ei kovin kipeitä. Pyysin kuitenkin parasetamolia iltapäivällä ja kävin kuumassa suihkussa ja pidin lämpötyynyä selässä. Auttoivat jonkin verran. Joskus 15.11. klo 17 tienoilla otettiin taas käyriä, joissa näkyi jo supistuksia. Yhden voimakkaan supistuksen aikana vauvan sydänäänet laskivat reilusti ja hälytettiin hoitaja, joka hälytti toisenkin hoitajan. Sydänäänet saatiin nousemaan muutaman minuutin jälkeen, kun olin ollut kontillani sängyllä. Tämän jälkeen lääkäri tuli paikalle ja tutki kohdunkaulan tilanteen, parille sormelle auki.



Sydänäänien laskun takia lääkäri lähetti minut synnytysosastolle, jossa otettiin käyrää koko ajan sekä hoitajat pystyvät seuraamaan käyriä kansliasta käsin. Supistuksia ei tullut juuri ollenkaan. Olin muutaman tunnin siellä ja lähettivät sitten takaisin osastolle odottelemaan noin kello 21 ja mies lähti kotiin. Osastolla pyysin saada jotain kipulääkettä, jotta saisin nukuttua. Sainkin lihakseen jonkin lääkkeen, joka ei auttanut yhtään mitään.



15.11. kerroin yöhoitajalle, että lääke ei auttanut ja supistuksia tulee edelleen 10 min välein ja melko kipeitä. Hoitaja näki mut yhden supistuksen aikana ja sanoikin, että niin näyttää. Sanoi, että otetaan sydän- ja supistuskäyrää ensin hetki ja sitten antaa mulle kipulääkettä. No sydänäänet tippuivat taas kerran yhden supistuken aikana, hoitaja ei voinut antaa kipulääkettä konsultoimatta lääkäriä ensin. Lääkäri oli leikkauksessa, joten ei saanut häntä kiinni. Tämän jälkeen sydänäänet tasaantuivat kunnes yhtäkkiä olivatkin 180 tietämillä ja pysyivät siellä yli 30 minuuttia. Taas tarvittiin lääkärin neuvoja, mutta nyt lääkäri oli uudessa leikkauksessa..... ja supistuksia tuli 10 minsan välein ja tosi kipeinä. Jaksoin vain, kun ajattelin, että tämän loputtua ehdin hetken levähtää ja ollaan aina lähempänä synnytystä.



16.11. klo 1 aikaan sanoin, että nyt tartteen ihan oikeesti jotain. Lääkäriä ei saatu edelleenkään kiinni, mutta nyt hoitaja siirsi minut synnytysosastolle. Soitin miehelle, että voi lähteä tulemaan. Synnärillä hengittelin ensin ilokaasua, joka ei mielestäni auttanut yhtään, ei vienyt kipua pois, pää vaan meni sekasin. Sydänäänet laski taas muutaman kerran parin supistuksen aikana. Kätilön ja lääkärin mukaan tilanne ei vielä ollut huolestuttava, mutta tilanetta piti seurata tarkemmin. Samalla lääkäri kiinnitti vauvan päähän anturin, joka antoi tarkemman ja luotettavammat sydänäänet.



Epiduraali laitettiin josku klo 3 aikaan. Vauvasta otettiin päästä verikokeita hapetusarvoista ja ne olivat hyvät, joten alatiesynnytystä voitiin jatkaa turvallisin mielin. Epiduraali auttoi tosi paljon, samalla alettiin antaa supistuksia lisäävää oksitogeeniä (?), joka saikin kunnon supistuksia aikaiseksi, mutta vauva ei niitä kestänyt vaan sydänäänet laskivat tosi alas. Hormooni lopetettiin ja lääkäri tuli kertomaan, että nyt turvallisinta on tehdä sektio, koska vauva ei kestä supistuksia. Syytä ei tiedetä, ehkä napanuora kaulan ympärillä tms.



Siirryttiin sitten 16.11. klo 5 aikaan leikkaussaliin ja ihana suloinen poikamme syntyi klo 5.31. Ja pojalla oli kaikki hyvin!!! Oltiin onnesta sekaisin miehen kanssa.



Mies lähti vauvan kanssa leikkaussalista, minut kursittiin kasaan ja vietiin heräämöön. Olin heräämössä pari tuntia ja mies tuli jossain vaiheessa seurakseni. Siitä sitten päästiin vuodeosastolle, jossa vauva jo meitä odotteli. Vauvan vointi oli siis niin hyvä, että ei tarvinnut mitään erityisvalvontaa tms.



Päivän ajan vauva oli kanssamme: vaihdettiin vaippoja, minä imetin (vauvalla oli heti oikea imemisote ja -halu!!!!, vaikka oli saanut pullostakin), syötettiin pullosta. Tai siis minä makasin sängyssä vain ja mies hoiti, koska ekana päivänä en saanut nousta sängystä ylös. Loppuiltapäivästä poikamme piti kuitenkin siirtää vastasyntyneiden valvontaosastolle, koska sokeriarvot olivat liian alhaalla ja hänelle piti laittaa sokeritippa.



Valvontaosastolla vauva oli pari vuorokautta ja me kävimme häntä siellä päivisin hoitamassa ja syöttämässä. Parin vuorokauden jälkeen sokerit oli hyvällä tasolla ja sain hänet sitten huoneeseeni. Imetin ja annoin pullosta ensin luovutettua maitoa ja sitten pumppaamaani maitoa kunnes lopulta ainoastaan imetin.



Meidän piti päästä kotiin jo tiistaina, mutta sitten keltaisuusarvo olikin hiukan liian koholla ja hänet laitettiin tiistai-illaksi sinivalon alle. Keskiviikkona eli eilen päästiin sitten kotiin.



Nyt ollaan oltu eka yö kotona ja kaikki tuntuu olevan ihan hyvin. 3 tunnin välein poikaa pitää syöttää. Mun leikkausarpi on vielä hiukan arka, mutta ei suuremmin haittaa elämää paitsi en saa kuukauteen nostaa mitään vauvaa painavempaa.



Tulipas nyt pitkä sepustus ja en tiedä tuliko siitä yhtään järkevä, mutta synnytyksen kulku oli jotakuinkin kuvatunlainen. Hiukan oltiin sekavissa tunnelmissa, kun eihän me tähän oltu osattu vielä varautua, mutta nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja meillä on suloinen, terve poikavauva, joka nukkuu tuhisee tuossa äitin vieressä.



Palailen taas, kun kerkiän! Vilkutuksia kaikille ihanille enskoille!

rakkain terkuin Kille

Vitsi kun on nyt teknisiä ongelmia. Viestit karkailee ja selain kaatuilee jne.



Ensinnäkin onnea Biancolle pienestä pojasta!



Ja heti perään onnittelut Killen perheelle! Ihanaa, että poika saatiin turvallisesti maailmaan. Varmasti tuli yllätyksenä synnärille lähtö, mutta hyvän kokoinenhan teidän pieni kuitenkin oli.



Vautsi vau, Buumi! Kaksi vauvaa on ihana juttu! Lapsettomuuden jälkeen vaikeakaan kaksosraskaus ei tunnu missään, mun mielestä ;) Toivottavasti olet sen enemmistön joukossa, jolla kaikki menee ihan ongelmitta.



Aftis kyselit mielihaluista, ei ole ollut minkäänlaisia alussa eikä sen jälkeenkään. Mitään raskasta en voi syödä edelleenkään, muuten normaalisti.



Dese, olipa kivoja ultrakuulumisia! Kyllä nyt voit jo hyvinkin huokaista, siellä se pieni kasvaa ja voi hyvin.



Naksu, olipa kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Voimia kaikkeen, mitä edessä on!



Yksis, onnea poikauutisista! Aiemmin puhuit siitä sektiosta, ja nyt on muakin alkanut se mietityttää. Lähinnä tokana syntyvän vauvan turvallisuuden kannalta. Ja se on vielä perätilassa, tosin saattaahan se vielä pyörähtää. Lääkäri ei vielä ottanut mitään kantaa koko asiaan! Täytynee ottaa neuvolassa esille, kun niin paljon siitä huolehdin.



Marge, harmi että sait ikävää kohtelua. Kaikenlaista tässä raskauden aikana kyllä olen minäkin joutunut kuulemaan. Se pistää vihaksi, mutta onneksi on paljon niitä ihaniakin hoitajia.



Häpön talvivaategallupiin: sukulaisen varastosta löytyi siisti musta a-linjainen talvitakki, joka taatusti mahtuu loppuun saakka, on se sen verran teltta! Aluksi järkytyin, kun näytän siinä niin mammalta... Ulkoiluhousuissa turvaan niin ikään vanhaan, jostain vintiltä löytyi Fakta Homman Hansu-malliset toppahousut. Jätän niistä vaan vetskarin auki :)



ON: Viime päivinä on ollut menkkamaista maha- ja selkäkipua. Toivottavasti ei ennakoi lähestyvää synnytystä! Vielä saisi vauvat viihtyä mahassa monta viikkoa. Oma olo on kohentunut näin loppuraskautta kohti, varsinkin henkisesti alkaa helpottaa, kun vauvat on viimeisen arvion mukaan noin 1600g painoisia jo.



Kaikille mukavaa viikonloppua!

Vannis (31+2)

Kille: Onnittelut pienestä pojasta koko teidän perheelle! Kyllä tuo teidän pojan syntymä on hyvä muistutus siitä, että kaikki ei aina mene samalla tavalla kuin kirjoissa sanotaan. Mutta samapa tuo millä tavalla tai missä aikataulussa asiat etenevät, kunhan kaikki on hyvin. Mukavaa vauva-arkea teille koko poppoolle ja kirjoittelethan kuulumisia välillä!



Kääröllekin huiskaus. Vai on vauvamaha jo pullahtanut esiin. Tuntuu varmasti uskomattoman ihanalta, kun voi omin silmin nähdä oman pienokaisen olemassaolon, vaikka se ihanuus vielä mahanahkan alla asusteleekin.



Vannis: Pitäisiköhän munkin penkoa muiden vaatekaappeja. Itseäni mietityttää juuri tuo toppahousujen ja -takin mahtuminen. Ja nämä varusteet kun ovat talvipakkasilla ihan välttämättömiä esim. liikuntatuntien takia. No, ehkäpä sitä voi vielä toivoa, että oma maha pysyisi pienenä ja sievänä - ja että kylmä talvi ajoittuisi heti tammikuun alkuun ja olisi mahdollisimman lyhyt. :D Jaksamista ja rutkasti tsemppiä loppurutistukseen vilperttien kanssa! On se vaan ihanaa ajatella, että jollain " ystävällä" kasvaa masussa KAKSI ihanuutta.



Vilkutukset muillekin! Mitäs teille kaikille kuuluu? Onhan kaikki ok? Joulukiireetkö jo pukkaa päälle, kun mitään ei ole kuulunut...



ON: Kiirettä tosiaan pitää, vaikka joulua en ole edes ehtinyt vielä ajatella. Onneksi oma olo on pysynyt tämän viikon jo ihan hyvänä, niin on paremmin jaksanut kaiken kiireen ja hössötyksen. Ja niinhän siinä kävi, mitä edellisessä viestissä ennustelin. Anoppi on laittanut tuulemaan. Nyt on jonkinlaiset tossut jo hankittuna ja jonkinlaista " perintökehtoa" metsästetty takaisin kierrätyskierrokselta. Mies yritti kyllä eilen puhelimitse hieman toppuutella, mutta minkäs teet. Parin viikon päästä pitäisi mennä heilläkin taas käymään, joten saa nähdä pitääkö vuokrata peräkärry tavaroiden roudaamiseen. Onhan se toki ihan ok, että ihmiset ovat innoissaan, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi. Ja ollaanhan me itsekin onnesta sekaisin. Mutta ehkäpä on ihan hyvä asia, että anoppi ei asu ihan naapurissa. Luultavasti se olisi jo muuttanut meille. =D

Ensi viikon torstaina on lääkärineuvola ja se sattuu olemaan keskellä päivää, plääh. Luultavasti mun pitää nyt sitten töissä Onnista kertoa, jotta esimies ei ihmettele, miksi häippäsen kesken koulupäivän omille teilleni. Ja onhan meillä viikon päästä pikkujoulutkin, jotka vietän nyt sitten holittomina. Silloin se salaisuus viimestään paljastuisi. Ehkäpä se on viisasta kertoa ihan kasvotusten, ainakin siis esimiehelle. Kerron sitten, miten uutinen otettiin vastaan. Satun kuitenkin olemaan se kolmas, joka jää kesken tämän lukuvuoden äippälomalle (ja koulussamme on opettajia peräti 13). Sijaisia siis kaivataan. Onko halukkaita?



Mukavaa viikonloppua!

~dese ja Onni 13+1

dese ¿ olipas mukavia ultrakuulumisia. Eikö olekin aivan uskomatonta nähdä se pieni vauvan-alku siellä ultrassa =) Teillä oli vilkas vauveli ¿ sitten se möykkää mahassa myöhemminkin toivottavasti niin ei tarvitse etsiskellä liikkeitä =) Eikös olekin hauskaa kun voi noi tulevat isovanhemmat saada ihan sekopäisiksi pienen pienillä ultrakuvilla !!



Tervetuloa joukkoon Buumi ja onnea vielä kerran. Ultrassa sielläkin mukavia uutisia ja vielä TUPLAuutisia!! Mahtavaa.



Huiskutus Naksulle! Kiva, että piipahdit. Kovasti jaksamista sinne sinulle ja miehellesi. Ei mene päivää ohitse ettenkö teillekin tätä onnea toivoisi! Toivon, että pian pääsette tälle puolen meidän kanssa.



käärö ¿ äippähousut on ollu täälläkin jo käytössä tovin, ei puhettakaan että mahtuis enää normaaleihin vaatteisiin. Mietin vain, että jos tämä paisuminen jatkuu tähän tahtiin niin millä ihme vaatteilla kuljen sitten helmikuussa kun on pakkasia =)



killelle ja koko perheelle hurjasti onnea pienen pojan johdosta!! Ihanaa, että kaikki meni hyvin ja kotiinkin olette jo päässeet. Taisi tulla tosiaan vähän yllätyksenä pikku mies noin etuajassa =) Kiva kun jaksoit kirjoitella koko synnytystarinan ¿ sitä kohtihan tässä kaikki mennään =)



Omaan napaan ei mitään uutta ja sehän tässä vähän kalvaakin. Voiko kaikki olla näin oireetonta. Yritin saada neuvolaan aikaa eilen sydänäänien kuuntelua varten, mutta eivät olleet tätit paikalla. Ehkäpä sitten ensi viikolla yritän uudestaan. Jotenkin niin haluaisin varmistuksen siitä, että joku tuolla masussa edelleen on ja sillä kaikki hyvin. Kiirettä on ollut töissä ja harrastuksissa, joten siksi tämä kirjoittelukin on jäänyt vähän vähemmälle (taas). Milloinkahan osaisin sen kiireen oikein lopettaa.



No mutta. Tänään on vapaapäivä, joten jään nauttimaan pikku pakkasesta ja auringosta.



Terkuin

Afternoon ja mcbaby 15+4 (tai 15+1)

Onnea Killelle ja miehelle pikkuherrasta! Olipa aikamoinen synnytyskertomus, mutta onneksi kaikki päättyi hienosti. Nopeaa toipumista ja oikein ihanaa vauva-aikaa.



Buumille tulaonnittelut yllätystuplista -ihanaa! Paljon onnea ja hyvää vointia odotusajalle.



Yksikselle kans vilkutukset. Kiva kuulla, että olo ja mieli on rauhoittunut. Mulle jäi vielä epäselväksi, että joko papusen sukupuoli selvisi? Poikatunnehan sulla oli entuudestaan.



Hapö ja dese ovat tässä viikon sisään ehtineet np-ultraan -ja molemmilla aivan ihania kuulumisia kerrottavanaan, onnea!



Käärö puolestaan kasvattelee masua :) Osa terkkareista on kyllä tosiaan aika tiukkaa porukkaa mitä painoon tulee. Ymmärrän toki, että vauvan ja äidin parasta ajatellaan, mutta tosiasia on, ettei kaikkien paino nouse keskivertoisesti. Luulen itse kuuluvani siihen porukkaan, jolla painoa tulee kertymään ruokailu- ja liikuntatottumuksista huolimatta reilusti toistakymmentä kiloa ja vielä etupainoisesti eli alkuun erityisen nopsalla tahdilla.



Mulla menee kyllä vielä suurinosa tavallisista housuista päälle, mutta farkuissa olen jo viikko pari sitten siirtynyt mammamallisiin. Kohtu ei ole vielä pullahtanut näkyviin, vaan ennemminkin täällä kärsitään kadonneesta vyötäröstä; ilmeisesti kasvava kohtu painaa kaikkea muuta tavaraa ylöspäin, joten musta on tullut sellainen tasapaksu tantta.



Hapö kyseli talvitakeista. Työvaatteiden osalta löysin ratkaisun ongelmaan ostamalla Zarasta lyhyen a-mallisen villakangastakin, jossa on lisäksi laskokset takana ja tosiaan reilusti mahalle kasvunvaraa, vaikka ei edes äitiysmallistosta ole. Hintaakaan ei ollut pahasti, joten tuolla meinaan työmatkat pärjätä koko talven. Takki ei tosin ole erityisen paksu, mutta se ei haittaa, sillä kuljen työmatkat omalla autolla " tallista talliin" . Ulkoiluvaatteiden kanssa ajattelin odotella ja katsella, koska vanhat ei enää mahdu. Ulkoilen päivittäin koiran kanssa, joten isomman takin joudun varmasti hankkimaan myöhemmin talvella, mutta belly-beltin kanssa yritän pärjätä vanhoilla toppahousuilla. Deselle muuten tiedoksi, että ainakin Missy-momilla on myynnissä parikin mallia äitiystoppahousuja.



Vaunuista ja kaukaloistakin on ollut puhetta. Molemmat meinattiin ostaa uutena, sillä tulevat olemaan kovassa käytössä. Mitään suosikkeja ei vielä ole, mutta tiettyjä kriteereitä molemmille hankinnoille kyllä löytyy. Koska tosiaan liikun koiran kanssa, haluan ehdottomasti nelipyöräiset tukevuutensa takia. Kun asutaan omakotitalossa, niin haluaisin yhdistelmärattaat, joissa voi nukuttaa vauvaa ulkona. Ja lisäksi rattaiden pitää mahtua auton takakonttiin koiran kanssa. Värillä ei sitten olekaan väliä :) Kaukalon pitää taasen olla turvallisuutensa puolesta " eliittiä" , kun reissataan autolla paljon ympäri vuoden (mökkimatkat, sukuloinnit jne.). Molemmissa autoissa on isofix-kiinnikkeet, joten niihin telakalla sovitettava olisi toiveissa. Muiden hankintojen (pinnasänky, vauvanvaatteet, syöttötuoli jne.) osalta kannatankin sitten kierrätystä, sillä mielenlaatuuni ei luonnistu ostaa kaikkea uutena.



Aftis, siellä selvästi " kohtalotoveri" vaivattoman odotuksen suhteen. Ei pitäisi valittaa, tiedän kyllä, mutta on tämä vähän tylsä vaihe odotuksessa, kun vointi vaan jatkuu hyvänä, mutta vauva ei anna vielä kuulua itsestään paitsi ultrassa tai nauvolassa. Kaikki on varmasti hyvin, joten nautitaanhan tästä ihanasta ajasta.



Vilkutus myös Naksulle; kiva, että kävit morjestamassa. Toivottavasti pian pääset siirtymään tälle puollelle vakituisesti.



Omaa napaa vielä. Maanantaina oli neuvola ja oli kyllä ihana kuulla taas sydänäänet. Verenpaine on ok, mutta hemppa tullut rytinällä alas, joten rautakuurille jouduin. Mulla tosin on aika alhainen hemoglobiini muutenkin, joten en ollut asiasta niinkään huolissani kuin terkkari. Painoa oli tullut kaksi kiloa edellisestä käynnistä eli puoli kiloa viikossa... saas nähdä mille kymmenluvuille täällä päädytään. Töissä kuulemma liki kaikki tietävät raskaudestani, mutta virallisesti asiasta ei ole vielä ilmoitettu. Mulle tämä sopii hyvin; ei tarvitse vetää mahaa sisään, mutta eipä tarvitse kuunnella hössötystä ja liiallisia uteluita tai päivittelyjä.



Lasketun ajan kanssa on ollut vähän arpomista, mutta nyt neuvolan tädin kanssa päätettiin laittaa korttiin se 16.5.2008, mikä sopii mulle hyvin.



Huh, tulipas sepostus. Tämän siitä saa, kun laiskottelee palstailun kanssa :) Yritän aktivoitua jatkossa. Innostuin vaan aloittamaan mammajumpan ja hydrobicin viime viikolla, niin saas nähdä, mihin aika riittää.



Vilkutukset ja hyvät voinnit kaikille! Ja mars lenkille kaikki, siellä on aivan ihana ilma.



helli rv 15+1

Täällä taas¿Sellaista hulinaa ja menoa, ettei tosikaan! Päivät kun jaksaa ahertaa, niin illalla ulkoilua ja sitten sohva kutsuukin jo kovaa. Vieraitakin saimme parjantaina ja lähtivät la, niin täytyi kyllä voimia kerätä¿Mutta ennen kuin jatkan lisää, niin¿



Onneksi olkoon Kille ihanasta pikku prinssistä! Oli ihana lukea synnytyskertomusta, vaikka se hurjalta paikoin kuulostikin. Onneksi pikku miehellä kaikki kunnossa ja toivotaan äidille pikaista paranemista¿On oman vauvantuoksu varmaan aika huumaavaa <3



Jatkan tuota omaanapaa, kun se lähinnä on ja nyt mulla on jopa jotain kerrottavaa! Torstaina (10+6) käytiin sitten ultrassa, kun mun hermo oli pettää! Niin, tiedätte varmaan tunteen ;) Varasin ajan sille samaiselle yksityiselle lääkärille, joka meitä hoiti, kun tätä lapsettomuutta alettiin tutkia. Ja kyllä kannatti! Noh, mikä tärkeintä, siellä se meidän Aarre köllötteli! Voi mieletön sitä tunnetta ja hymyä! Sydän jyskytti ja jalat ja kädet jumppaili¿Oli se vaan ihana näky. Lääkäri selitti kaikki tosi tarkasti ja näytti siis muutakin kuin vain Aarteen. Niskaturvotuksenkin katto ja kaikki oli kunnossa, ainakin näiltä osin. Saatiin ultraus mukaan dvd:lle ja tietty ihana kuva. Kyllä me miehen kanssa oltiin yhtä hymyä ja musta oli ihana, kun näki, että mieskin taisi nyt vihdoin oikein ymmärtää, että masussa kasvaa jotain!



Dese, täällä välillä joo hiljaiseloa, kun tosiaan tuntuu että kaikki voimat vähissä. Kerrottiin miehen vanhemmille ja siskolle, kun kotona oltiin. Minun vanhemmat tiesivät jo aika alkuvaiheesta lähtien, kun on muutenkin kerrottu tästä lapsettomuudesta. Ihana kuulla ultra-kuulumisia sieltä! Ja anoppi on pistänyt tuulemaan! Täällä myös eka lapsenlapsi omille vanhemmille ja taitaa siellä kans tuleva mummo olla aika sekaisin, hassua! Noh, antaa niiden iloita! odotettujahan nämä pallerot ovat ;D



Buumille isot moikat ja tervetuloa mukaan! Ihana saada väkeä tuolta toiselta puolelta, lisää vain porukkaa remmiin¿Niin ja oikein paljon onnea tuplista teille molemmille <3



Naksuliini oli käynyt moikkaamassa. Kyllä nuo ihanat sanat sai kyyneleet silmiin täällä! Kyllä tämä ihme on suuri ja täytyy olla kiitollinen kaikesta¿Teille sen suuren ihmeellisen joululahjan olisi toivonut niin valtavasti. Toivon hyvää joulun odotusta ja paljon voimia.



Aftiksen kyselyyn mielihaluista vastailen, että täällä tekee mieli normaalia perusruokaa. Tänään jauhelihapihvejä ja perunamuusia, riisipuuro tuo vedenkielellä ja vkloppuna täytyi pihvinälkää taltuttaa oikein ihanalla pippuripihvillä.



Mikäs Vanniksen vointi on? Ihan ¿säikähin¿ sun viikkoja, kun tuntu, että niitähän on tullut ihan mahottomasti lisää. Pitäisköhän palstailla hiukan aktiivisemmin?



Täällä vaatehankinnat on ollut myös mielessä¿Housuista omat menee vielä suht hyvin. Iltapäivällä tosin olen joutunut farkuista napin avaamaan. Olenkin pitänyt sitten muita väljempiä. Mulla on sellainen tilanne, että jonkin verran omia isoja vaatteita on kaapissa, kun tässä on tullut juoksuharrastuksen myötä laihduttua aika rutkasti. Toppa- ja villakangastakit on myös aika telttoja ja ostoslistalla on ollut uuden hankinta. Tosin taidan jättää sen välistä, kun ei se kuitenkaan kauaan mahtuisi.



Kaikille oikein hyviä vointeja ja voimia tulevaan viikkoon!

Syökää ja nauttikaa!



-marge ja aarre 11+2-

Taas on livahtanut luvattoman kauan aikaa viimekerrasta, sorry kamut! Tuntuu ettei aika riitä muuhun kuin koulu hommiin. Raportteja saa väännetään joka aiheesta, vaikka väkisin ;O.



Voi Kille oikein kovasti onnea pikku miehestä koko perheelle!! Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin tuli oikein kyynelsilmään kertomusta lukiessa =)



Buumi: Oikein kovasti onnea tupla odotuksesta =). Toivottavasti sinulle ei ällötystä pahempaa oloa tulekaan. Kiva saada tuttuja lisää tälle puolelle!



Naksu: Kiva kun kävit kuulumiset kertomassa, tuli niin suru että piti oikein vetistellä viestiäsi lukiessa. Tietenkin olisi toivonut parempia uutisia, joten pahoittelut pieleen menneistä hoidoista =(. Kovasti voimia ja tsemppiä eteenpäin sekä sinulle että miehellesi. Lämmintä joulunodotusta!



Dese: Hienoja uutisia, siellä on Onnia käyty ultrassa kurkkimassa, olo kohentunut ja uutisiakin kerrottu =). Meidän piti saada anoppi ennen ¿salaisuuden¿ kertomista lupaamaan ettei vielä ostele mitään. Hyväähän ne tietysti vain tarkoittavat =)



Marge: Ihania uutisia siellä on aarretta käyty katselemassa =). On se vain niin ihana kokemus ja olitte oikein dvd:n mukaan saanut.



Käärö: täällä myös äippähousut käytössä ja masu sen kun paisuu¿ välillä ihan hirvittää.



Vannis: Toivottavasti maha- ja selkäkivut ovat helpottaneet ja pikkuiset viihtyisivät vielä pitkään masussa. Täällä on myös Fakta homma toppahousut odottamassa pakkasia =). Takin taidan joutua kaupasta ostamaan.



Helli: Kivan oloisen takin olit löytänyt! Tuo tasapaksu tantta sopii meikäläisenkin kuvaukseen oikein loistavasti =D



Sitten vielä omaa napaa. Olo on kohentunut huomattavasti ja pytyn haliminen on toivottavasti taaksejäänyttä aikaa. Väsymys vaivaa mutta liikuntaakin olen taas päässyt kevyesti harrastamaan =). Viimeviikolla oli neuvola lääkäri, ärsyttävän vähäpuheine nainen. Kovasti yritin kyllä kysellä mutta ei siitä paljon irronnut. Kaikki siis tuntuu ja näyttää hyvältä sekä napakalta eli normaalisti etenee! Sydän äänet kuunneltiin, olipas ihana kuulloista. Paino oli tullut hieman alas. Seuraavaa käynti onkin sitten vasta kolmen viikon päästä, tuntuu niin pitkältä odottaa.

Molempien perheille ja sisaruksille on kerrottu sekä muutamalle ystävälle. Hyvin asian ottivat ja oikein onnellisia olivat kaikki. Mummoja ja toista vaari piti hieman toppuutella =). Appiukko oli ainoa joka ei kauheasti innostunut, toisaalta sitä kyllä osattiin odottaakin (on melkoisen jyyrä tapaus omine mielipiteineen). Sitä taisi hieman ottaa päähän kun ei tajunnut ¿vaari korttia¿ ennen kuin kysyttiin. Sen piti sitten ruveta kritisoimaan sitä, ettei me olla naimisissa. Onneksi oli itsellä hyvä päivä, joten antoi jutun mennä toisesta sisään ja toisesta ulos.



Vilkutusta vielä kaikille muillekin sekä hyviä vointeja.



-hapö- rv 13+5

Tervehdys taas piiiiiiiitkän tauon jälkeen... äiti on nyt saatu pakattua lentokoneeseen ja on matkalla Suomeen ja näin ollen siis palstailu aikaa on taas... viimeiset pari viikkoa olen hätäisesti saanut sähköpostit luettua... Ihanan aktiivista täällä on ollut ja hauskaa lueskella kaikkien kuulumisia!



Ihan alkuun lämpimät onnittelut Killelle ja koko perheelle pojan syntymästä! Nauttikaa nyt koko rahalla lapsiperheen arjesta...



Naksulle myös vilkutukset ja erityishalaus *halaa*, toivottavasti olet taas pian, pian, pian tällä puolella meidän kanssa!



Deselle onnitteluyt iloisista ultrakuulumisista... kyllä siitä aina saa mielenrauhan pitkäksi aikaa kun kuulee ja näkee kaiken olevan hyvin :) Mullakin on ehkä ollut vähän saman suuntaisia tunteita tuosta vauvasta puhumisesta, tai siis ihan mielellään ollaan kaikille kerrottu, mutta jotenkin häiritsee se ajatus siitä, että mun raskaus on jotenkin julkinen asia ja kuuluu kaikille... enkä siis nyt tarkota meidän lähisukulaisia vaan ihmisiä yleensä. Anna muuten anopin riehua... munkin äiti on ihan täpinöissään ja on ostellut meidän vaaville kaupat tyhjäksi :)



Hapöllä oli myös ihania ultrakuulumisia... onnittelut hyvin menneestä ultrasta! Talvitakki kysymykseen joudun vastaamaan, etten minkäänlaista... täällä talvi on niin lyhyt ja rajoittuu noihin muutamiin vähän kylmempiin päiviin, ettei takkia tarvitse hankkia... Hienoa, että olo on vihdoin parantunut ja pääset nauttimaan odotuksestasi!



Aftikselle vilkutuksia! Mieliteoista kyselit ja täytyy todeta, että ensimmäisellä kolmanneksella söin tavallista enemmän perunaa... muuten on lähinnä tavallinen kotiruoka maistunut hyvin, eikä sen kummempia mielitekoja ole ollut. Älä turhaan huolehdi oireettomasta raskaudesta, vaikka kokemuksesta tiedän että helpommin sanottu kuin tehty... kyllä se vaikeeta oli odotella juuri nuo viikot 12-17, kun liikkeitä ei vielä tuntunut eikä ollut mitään keinoa tietää onko kaikki kunnossa...



Buumille lämpimästi tervetuloa tälle puolelle! Kyllä me sua jo vähän kaipailtiinkin... Lämpimät onnittelut kaksosista!!! Onpa hieno homma!!! ...laitako mulle päivityksen tai siis mitä haluat esittelylistaan...



Käärölläkin on pitkulainen kohtu... mullakin on kohtu jo kolmisen sormenleveyttä navan yläpuolella... mulla kohtu kallistuu taaksepäin ja siksi vatsa on pienempi kuin monella muulla vaikka omiin silmiin jo ihan kunnon masu onkin... meidän naapurin rouvalla on laskettuaika kuukautta ennen mua ja sillä on kyllä toooosi iso masu muhun verrattuna...



Vannikselle vilkutuksia... toivottavasti siellä on kaikki hyvin, eikä tuo kipuilu tarkoita mitään kummempaa... kyllä se oli muuten ihan vaan poikaolo, sillä meille on kyllä eilisen rakenneultran mukaan tulossa pieni tyttö :)



Hellikillekin tervehdykset ja vilkutukset... oikeassa olit kyllä se oli vaan poikatunne ja tyttöhän meille on ultran perusteella tulossa :) Kyllä on tuleva isä innoissaan ja hyvä ettei heti lähtenyt tilaamaan pesismailaa oven pieleen kosijoita odottelemaan... Hienoa, että neuvolassa oli kaikki hyvin ja saat taas mielenrauhan itsellesi :)



Margellekin onnittelut ihanista ultrakuulumisista... hienoa, että kaikki on hyvin :)



Vilkutuksia vielä yleisesti, jos joku ihana Enska unohtui...



Ja sitten omaan napaan... eilen oli siis rakenneultra ja kaikki kunnossa. Kohtu on kovin pitkulainen ja ylettyy jo kolmisen sormenleveyttä navan yläpuolelle, joka taas aiheuttaa sen että vatsa täyttyy todella nopeasti ja lääkäri muistuttikin syömisestä ja proteiinien tarpeesta... Kuten jo edellä mainitsinkin on meille siis tällä tietoa tulossa pieni prinsessa. Tuleva isä on haltioissaan ja mun äiti säntäs heti mekkokauppaan ostoksille... se on kyllä muutenkin halvalla taalalla ostellut meille liki kaiken mitä pieni tarvitsee eli nyt on vaatteet ja vaunut ja kaikki tarvikkeet ja enää puuttuu turvakaukalo ja sitteri... Vunuiksi tilattin nyt sitten ne UppaBaby Vistat ja onhan ne aika ihanat ja toimivat ajatellen koiran kanssa liikumista ja autoilua ja muutenkin... Liikkeetkin alkoivat vihdoin tuntumaan viikon 17 loppupuolella ja tuntuu, että ne tuntuvat parhaiten illalla sänkyyn mentyä ja öisin, kai se on niin että silloin huomaa jotenkin paremmin kuunnella... Seuraava ultra on heti joulun jälkeen 17.12.



Meillä on jo kovasti laitettu joulua, kun täällä on tapana kuusikin ottaa jo heti Thanksgivingin jälkeen... nyt on muutama päivä aikaa lepäillä ja palautua vieraista, kunnes lauantaina meillä onkin sitten pikkujoulut ystäville ja tuttaville...



Hyvää joulunalusaikaa kaikille Enskoille!



T. Yksis ja papu (nimeä kun ei vielä paljasteta) rv18+1

Yksikselle onnea tytöstä! Saas nähdä, minkä lopputuloksen oma vahva tyttötunne sitten lopulta tuokaan. Voih, teillä alkaa olla jo vermeet vauvaa varten hankittuina, onpa ihanaa. Tällä menolla meillä kaikki jää tietysti viime tippaan. Kiva kuulla myös, että rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja ne kauan kaivatut ekat liikkeetkin tuntui.



Hapöllä vointi paranee, kiva kuulla. Aika ikävää tuo appiukkosi nihkeä suhtautuminen, mutta onneksi osasit itse asettua sen yläpuolelle etkä päästänyt pahoittamaan mieltäsi. Sydänäänetkin olit päässyt kuulemaan, hieno juttu.



Margelle kans terkut -viikkoja kertyy ja aarre kasvaa :) Ihania ultrauutisia sullakin. Ja pääsette uusimaan kokemuksen vaikka aamuin illoin, kun noin edistyksellisesti dvd:nkin saitte mukaan.



Monella tulevat isovanhemmat, erityisesti mummot, ovat pistäneet tuulemaan :) Täällä sama juttu ja vaikka toisaalta yritän välillä toppuutella, niin eihän noilta oikeasti haluaisi tätä iloa kieltääkään. Kunhan vaan kohtuudessa pysyisivät, ainakin vähän aikaa vielä.



Lähdetään viikonlopuksi maalle, joten palailen sitten ensi viikolla. Oikein hyvää vointia kaikille enskakamuille o/



helli rv 15+6