Lue keskustelun säännöt.
G: Onko Sinulla ollut 30-kriisi? Miten se ilmeni?
31.10.2007 |
Täytin eilen 29 vuotta, ja jo useamman viikon ollut yleisesti paha ja ahdistava olo, syytä siihen en tiedä. Olen onnellisesti naimisissa, meillä on 2 ihanaa ja tervettä lasta ja itselläni on 2 tutkintoa suoritettuna. Kaikki on siis kai hyvin. Mikä ihme mua risoo? Onko tämä nyt sitä kuuluisaa kolmenkympin kriisiä?
Kommentit (18)
Kaikki alkoi siitä, että halusin miettiä ammattivalintaani uudelleen. Sitten piti miettiä onko meidän kämppä se oikea. Sitten aloin laihduttamaan. Sitten oon ollu töissä vittuuntunut jo vuoden ja ootan vaan koko ajan perjantaita. Aloin polttamaan tupakkaa monen vuoden paussin jälkeen...!!!
No nyt iski vauvakuume, ja kolmas lapsi voisi olla harkinnassa, mutta kun poltan tupakkaa ja se pitäis lopettaa, auto pitäis vaihtaa ja talokin on liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen " vasta" 27 mutta noin puoli vuotta ollut " kriisiolo" . Mies on, kaksi ihanaa lasta ja jonkunnäköinen tutkinto (tosin en ole siihen tyytyväinen).
Ahdistaa kun ei ole työpaikkaa (nyt vielä hoitovapaalla), ei oel työkokemusta kun oon opiskellut ja tehnyt pari lasta. Mies ja kaikki kaverit vaan ylenee ja tekee uraa ja itse olen vaan kotiäiti. Naamassa on jo juonteita (mä oikeasti itkin tätä).
Tuntuu että elämä oli nyt tässä ja musta ei ikinä tullut mitään.
nyt kun on 40 v kriisi, niin haluaisi olla taas nuorempi...
Kun tuo oma kihlattu ei tuntunut oikealta lainkaan. Onneksi jäi flirtin asteelle ja en lähtenyt vaihtamaan.
Kesti 29 vuotiaasta 31 vuotiaaksi.
Ihme että selvisin siitä hengissä! Tein kaikkea vaarallista,pistin oman henkeni usein alttiiksi.
Parisuhde meni ja myös työ... En sen kummemmin ala tässä kertomaan,mutta oli elämäni kauheinta aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kaikki alkoi siitä, että halusin miettiä ammattivalintaani uudelleen. Sitten piti miettiä onko meidän kämppä se oikea.
Lisäksi mietin onko mies sittenkään se oikea.
Olen hoitovapaalla ja mietin myös olenko menettänyt järkeni : (
Mutta kaipa tämä on sitä kriisiä..
Vierailija:
Tuntuu että elämä oli nyt tässä ja musta ei ikinä tullut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen ollut 25-vuotiaasta lähtien tosi tietoinen kuolevaisuudestani ja olen ollut ahdistunut milloin mistäkin. Sitäköhän tämä on, vai tuleekohan mulle vielä pahempi kriisi sitten myöhemmin. HUI!
Olin masentunut ja mietin:
- onko mies se oikea
- onko ammatti se oikea
- elänkö yleensäkään elämääni kuten tahdon vai olenko vaan ajautunut (vääriin) suuntiin
- koin pakottavaa ja ahdistavaa tarvetta päästä sinuiksi sisimmän itseni kanssa ja tehdä valintoja jotka ovat minulle itselleni hyväksi, pahinta että en tiennyt mikä olisi hyväksi
- alakuloa ja elämäntuskaa
Kesti vuoden-pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen aikuisempi ja selväjärkisempi kuin koskaan ennen. Ja tiedän nyt mitä elämältäni tahdon jne. Kovin paljoa ei ulkoisesti muuttunut asiat, no vapaaehtoistyötä teen nyt jonkin verran oman työni lisäksi ja alaa vaihdoin vähän mutta muuten kaikki ulkoisesti ennallaan. Sisäisesti tapahtui suuri muutos positiiviseen suuntaan kunhan siitä kriisistä ensin pääsi eroon.
terveisin se 27v kriiseillyt
ps. kannatta paneutua ja keskittyä kriisin aikana omaan itseen ja käydä läpi mieleen tulevia asioita
Oltiin oltu miehen kanssa naimisissa jo 6 vuotta, eletty ihanaa elämää kaksin, matkusteltu, luotu uraa yms. Sitten kun 30 lähestyi, aloimme miettiä, puuttuuko elämästä jotakin. Päätettiin antaa lapsille mahdollisuus ja esikoinen syntyikin hieman sen jälkeen, kun olin täyttänyt 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä aikana mietin olenko valinnut oikean ammatin, onko mies " se oikea" , tässäkö tämä kaikki on, ehtisinkö vielä vaihtaa ammattia jne. Parisuhde oli aika pahassa kriisissä.
Nyt on paljon levollisempi olo.
pysähdyin miettimään, että oliskohan aika siirtyä nuoruudesta aikuiseksi, itsestään vastuun ottavaksi ihmiseksi. Pohdintojen kautta löysin itseni, opin tietämään kuka olen ja mitä elämältäni haluan. Opin myös katsomaan tulevaisuuteen sen sijaan, että murehtisin vain sitä mitä minulla ei ole. Tein tulevaisuudensuunnitelmia aivan uudesta, aikuisesta näkökulmasta, ja todellakin tajusin, että eihän tämä elämä voi sillä nuoruusvaihteella jatkua ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
exän mukaan se oli sitä. Nyt ei ole mitään menossa kun olen 38 v.
Ei siis tarvitse erota, vaihtaa ammattia tms. Kyselee siipi maassa oleva ap
jos olet mennyt ja rellestänyt tarpeeksi nuoruudessasi niin selviät ilman suurempia kriisejä. Ja parempi 30v kriisi kuin sitten vasta 50v kriisi. Sen valtaan joutuvat naiset vasta villejä ovat =)
- todella paha elämänahdistus
- kuolemanpelko
- katumus ammatinvalinnasta
- vaikeus päätää tulevaisuudesta, mitä tehdä ja missä, montako lasta jne.
- menneen pohdintaa ja mietintää onko tultu tehtyä oikeita ratkaisuja
Ylipäänsä siis kamala ahdistus kaikesta muusta paitsi parisuhteesta.
Kesti noin puoli vuotta kunnes helpotti yhtäkkiä. En tiedä helpottiko asiaa sen, että päätimme tehdä vielä yhden lapsen :)
joku on sanonut, että kolmenkympin kriisi on sitä, että tajuaa oman kuolevaisuutensa.