Lue keskustelun säännöt.
Olen kotiaiti ja sain tanaan diagnoosi: stressiperainen vuotava vatsahaava, ja kohonnut verenpaine. Sain laakityksen, mutta laakari kaski puuttua itse tilanteeseen ja jarjesta elam
30.10.2007 |
vähemmän stressaavaksi. Mä tiedän stressaantuvani ainakin lasten kokopäiväisestä kovasta metelistä ja jatkuvista uhmakohtauksista, tappelemisesta ja omista tunteistani, kun joudun pinnistelemään pysyäkseni rauhallisena ja tuntiessani itseni koko ajan riittämättömäksi, myös kaaos kotona ahdistaa. Lääkäri ehdotti myös mielialalääkistystä, jota en vielä halunnut. Kertokaa miten saa elämän stressittömämmäksi? Töihin en voi, palata kuin vasta kuopuksen ollessa 3v, koska näin on sovittu. Lapset 1v ja 3v.
Kommentit (64)
vähän perusteellisemmin, miksi jonkin - kuitenkin suht normaalin elämän suht normaalin - asian kokee noin stressaavana. Sellaiseen voi oikeasti olla fiksu hakea terapia-apua!
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta työhönpaluu sitä stressiä vasta lisäisi.
Pelkkä oman työn kuormitus ei välttämättä stressiä lisää, mutta lasten hoitoonvienti ja -järjestelyt, lasten sairastelut ja siitä seuraavat omat työpoissaolot saavat todennäköisesti olon vain pahenemaan.
Vierailija:
En kyllä alkaisi tekemään mitään lukujärjestystä, jos on yhtään tunnollinen ja stressiin taipuvainen, luo vaan lisää paineta ja suorittamista!Vierailija:
Onhan siinä täysi homma vilkkaiden lasten kotiäitinä, mutta rutiinit ja rajat on oltava jotta homma pyörii. Tee lukujärjestys, jossa ulkoilut, ruokailut, unet ja muut sekä kotityöt jaettuna eri päiville.
Sitten hommaatte ulkopuolista apua yhdeksi iltapäiväksi viikossa ellei mies ehdi riittävästi jakaa töitä.
Nimenomaan siksi, että noin pienillä lapsilla rutiinit luovat turvallisuutta, kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi äidin ei tarvitse tuskailla mitäs nyt tehdään ja minne mennään = lapset kun tuppaa riehumaan väsyneinä jne.
onneksi palaan töihin, isä jää isäkuukaudelle ja sitten on hoitopaikka yksityisellä. Tiedän että en itse selviäsi kotona täysjärkisenä kovin montaa vuotta tai edes kuukauttakaan. En ymmärrä miksi täällä sanotaan että ap ei voisi palata töihin, hae uusi paikka jos et saa omaasi sijaisen vuoksi. Lapset sitäpaitsi yleensä käyttäytyvät paremmin hoidossa. Minun supervilli poikalapseni tuli oikein hyvin kasvatettua yksityisen perhepäivähoitajan hoteissa.
Epäilen itsellänikin jotakin samaa...
ja lukujärjestyksestä, meillä se auttoi jonkun verran, esikoinen oli tosi hankala... olin 3 vuotta kotona kolmen pienen lapsen kanssa ja neuvot oli välillä tiukassa :/
Tilanne on hieman parempi kun olen nyt töissä (kodin ulkopuolellakin on todella elämää ;)
mutta stressi ja väsymys painavat armotta päälle... ja lasten sairastelu... ja oma sairastelu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset saattavat romuttaa sen täysin ja huonolla tuurillä minä olen yöpaidassa vielä puolen päivän aikaan. Esikoinen käy pienemmän päälle kuin yleinen syyttäjä ja kohtaukseen saattaa mennä tuntikin.
Jokin hengähdys kuten matka olisi ihanaa, mutta ei taloudellisesti mahdollista.
Taidan pyytää sen mielialalääkityksen kuitenkin.
Ja kuten joku jo sanoikin, ihmiset stressaantuu eri asioista. Minulla on todela haastava työ, jonka moni saattaa kokea tressaavaksi ja työympäristö kovaksi ja kylmäksi. Minä en stressaa töistä, suhtaudun niihin ammattimaisesti. Kotiasiat ovat kuitenkin aiva eri asia, paljon henkilökohtaisempia, haluan selviytyä niistä todella hyvin ellen täydellisesti.
Se että haluat selviytyä täydellisesti. Mistä se johtuu? Opitko kotoa mallin?
Enkä ihan ymmärrä tuotakaan, että esikoinen on tunnin jotenkin kuopuksen kimpussa. Miksi?
Enkä sitäkään miksi ne koirat pitää ulkoiluttaa kellontarkasti. Meillä koira joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. se saman kokenut ja mielialalääkettä kokeillut joka auttoikin.
Vierailija:
Se että haluat selviytyä täydellisesti. Mistä se johtuu? Opitko kotoa mallin?Enkä ihan ymmärrä tuotakaan, että esikoinen on tunnin jotenkin kuopuksen kimpussa. Miksi?
Enkä sitäkään miksi ne koirat pitää ulkoiluttaa kellontarkasti. Meillä koira joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
t. se saman kokenut ja mielialalääkettä kokeillut joka auttoikin.
Saa vähän muuta ajateltavaa päivisin. Eikä se paljoa kuormita se että lapset alkaa sairastelemaan kun päivähoito alkaa. Se kestää aikansa ja sen pari päivää kuukaudessa sitten ollaan lasten kanssa kotona sairastamassa. Mutta kuitenkin elämässä olisi muutakin kuin se lasten tappelu ym. kotityöt.
Ap, hanki kodin ulkopuolinen elämä. Takaan että sinä itse, lapsesi ja miehesi alatte voida paremmin! Sanon tämän kokemuksella ja 100 % varmuudella.
Tämä ratkaisu olisi siksikin parempi ettei tarvitse alkaa turruttamaan itseään lääkkeillä.
Työssäkäyvä, oman elämän omaava äiti on paljon parempi äiti lapsilleen kuin lääkkeillä mielensä turruttanut huumattu äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Saa vähän muuta ajateltavaa päivisin. Eikä se paljoa kuormita se että lapset alkaa sairastelemaan kun päivähoito alkaa. Se kestää aikansa ja sen pari päivää kuukaudessa sitten ollaan lasten kanssa kotona sairastamassa.
Pari päivää kuukaudessa kotona kun 1- ja 3-vuotiaat sairastaa... Herran haltuun, jos joku pääsee noin helpolla :)
Vierailija:
Vierailija:
Saa vähän muuta ajateltavaa päivisin. Eikä se paljoa kuormita se että lapset alkaa sairastelemaan kun päivähoito alkaa. Se kestää aikansa ja sen pari päivää kuukaudessa sitten ollaan lasten kanssa kotona sairastamassa.Pari päivää kuukaudessa kotona kun 1- ja 3-vuotiaat sairastaa... Herran haltuun, jos joku pääsee noin helpolla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten helpottaa.
Sinä ilmeisesti ratkaisisit asian lääkepurkilla. Siitä vaan nappia naamaan ja oot onnellinen koko päivän. No, jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa.
Vierailija:
sitten helpottaa.
Sinä ilmeisesti ratkaisisit asian lääkepurkilla. Siitä vaan nappia naamaan ja oot onnellinen koko päivän. No, jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa.
Lapset vaan ovat erilaisia: meidän esikoinen oli 1.5-vuotiaana sairastelujen takia poissa hoidosta 2-3 päivää joka toinen viikko, välillä kokonaisia viikkoja kun korvatulehdusta toisensa perään. Ei kyllä ollut helpompaa kuin kotonaolo. VOIN KERTOA.
Kolmas viikko putkeen lapsi kipeänä, tänään taas astmakohtaus, samaten löytyi uusi korvatulehdus...
Kumma kun lääkäri niin nopeasti on mielialalääkkeitä tarjoamassa.
Asta voi olla oire jostain ruoka-allergisuudesta/herkkyydestä.
Kamomilla tee on hyvä. Se auttaa nukkumaan ja jos annat lapsille sitä iltaisin niin he menevät kiltisti nukkumaan.
tai uupumisesta johtava masennus ole mitenkään ihmeellistä eikä mikään HÄPEÄ. Ei se ole tyhmä joka hakee apua vaan se joka ei sitä ota vastaan. Mielialalääkkeitä kokeilemalla ei häviä mitään, mutta on kaikki mahdollisuudet voittaa: jaksaa paremmin, saada nukahdettua, sietää lapsia. Se on vain se millä negatiivinen spiraali saadaan katkaistua ja toipuminen ja jaksaminen, itseään ruokkiva positiivinen kehä saadaan alkuun. Tutustu Äimän sivuihin www. äimä. fi tai tee esim www. tohtori. fi masennustesti ja mieti sitä lääkitystä uudelleen.
On ihan mahdollista että sinulla on kahden lähekkäin saadun lapsen peruja lievä synnytyksen jälkeinen masennus, josta paranee, kun itseään hoitaa.
Ota omaa aikaa kun mies tulee kotiin ja lähde ulos lenkille tai hanki endorfiineja muuten esim rentoutus CD:tä kuuntelmalla. Jos talous suinkin joustaa ota siivooja 1 krt/kk se ei verojen jälkeen paljoa maksa ja oma motivaatio siivota paranee kun joku osallistuu talkoisiin. Mies hoitaa toisen viikonlopun öistä, sulle apteekin pyöreäpäiset S-kokoiset korvatulpat ja sellainen nukkumapaikka jossa ei lapset pääse käsiksi.
Kun saat vähän elinvoimaa takaisin, jaksat miettiä paremmin miten ja milloin takaisin työelämään: elämään tulee enemmän vaihtoehtoja kun ei katso sitä harmaan verhon läpi tai nurkkaan ahdistettuna.
Kaikkea hyvää Sinulle ja voimia uskaltaa hoitaa itseäsi!
Nimim. vaikeuksien kautta myös voittoon
Itselläni diagnosoitiin esikoisen synnyttyä synnytyksen jälkeinen masennus, jota paranneltiin terapialla vuoden verran. Toisen lapsen täyttäessä kaksi vuotta totesin olevani jälleen masentunut. Jos masennus olisi iskenyt siinä vaiheessa ensimmäisen kerran, olisin ollut todella heikoilla. Nyt minulla oli riittävästi kokemusta lähteä hakemaan ja vaatimaan itselleni hoitoa, joten olen jälleen tolpillani. Silti uskallan kertoa todella harvalle ihmiselle masennuskausistani ja niiden hoidosta, koska asenteet tuntuvat olevan järjestään sellaisia, että ei kahden lapsen kotiäiti kertakaikkiaan voi rasittua kotona olosta. Vielä kun " lisärasitteena" on täydellinen aviomies, joka osallistuu paljon kotitöihin. Ulkoa päin katsellen elämämme on todella täydellistä.
Henkiseltä rakenteeltani olen hyvin samanlainen kuin ap. Työelämässä haasteisiin tottunut, kotona(kin) täydellisyyttä tavoitteleva. Ei ollut todellakaan helppoa tunnustaa, että nyt ei jaksa, apua on saatava. Ap:tä kehoittaisin pyytämään siltä omalääkäriltään lähetettä mielenterveystoimistoon. Psyykelääkkeet voivat olla ok, mutta jos niitä ei halua syödä, niin niitä ei ole pakko suostua ottamaan.
Mun keinot on lukeminen (parisuhdekirjat, lastenkasvatuskirjat, itsensä kehittäminen). Saan uutta voimaa tällaisesta kirjallisuudesta. Välillä luen romaaneja.
Liikunta ja paljon kasviksia.
Elämän järjestely uudestaan. Esim uniasiat täytyy saada kuntoon jollain konstilla.
Tärkein konsti kaikista on negatiivisesta ajattelusta poisoppiminen. Ei tarvitse ajatella positiivisesti, kunhan ei manaa piruja seinille kaiken aikaa. Hyvän ajatteleminen omista lapsista ja miehestä on aika ratkaiseva juttu.