Elämä on ihanaa!

itse taas haukuin vauvan idiootiksi aamupäivällä kun päiväunista ei tahdo tulla ikinä muuta kun show, taistelee aina.

noh kaikki on ah niin tuttua esikoisen ajalta etten helposta hermostu ja aikansa kutakin vaikka kuinka ottaisi aivoon.

ovat nämä kaksi kullannuppua ne ihanimmat asiat maailmassa ja minä paras äiti heille.

täällä kyllä pinnaa kiristelee joka päivä ihan tarpeeksi paljon... =D

Ihanaa, että tuollaisia vauvoja todella on!! Meillä on kokemusta ihan muusta;=)

Onnea sinulle ja jaksamista meille kaikille!



-k

Tuolla aihe vapaalla sulle tosin naureskellaan. Älä välitä :) Hyvää ja vauvantuoksuista jatkoa teidän perheelle !

En ymmärrä mitä naureskeltavaa edes on kun joku kertoo KERRANKIN täällä jotain ihanaa, iloitsemisen arvoista. oispa meilläkin lapset samanlaisia, vaikka kyllä meilläkin on monia ihania hetkiä.:)



Onnea teille!!



Marikki, poika 1v8kk ja tyttö 5kk

Meidän vauva oli ihan samanlainen. Nyt tytöllä on ikää 11 kuukautta ja helppona lapsena on pysynyt edelleen. Touhuilee pitkiä aikoja itsekseen ja tutkii asioita... Ei vaadi kummosia tekemisiä viihtyäkseen. On ollut niin helppo lapsi, ettemme taida uskaltaa edes ajatella toisen tekemistä ettei tä " idylli" särkyisi.



Nauttikaahan tekin pienokaisestanne ja vauva-ajasta täysillä, kun siihen on kerta mahdollisuus=)

Minulla on kolme ihanaa tyttöä ja hyvä mies, joista olen kovin onnellinen, vaikka ihan helpolla en aina trioni kanssa pääsekkään; meillä heräillään öisin, kinastellaan, tapellaan kun kahden isomman tahdot törmäävät, mutta silti tämä perhe-elämä on ihanaa. :0)



Onnittelut sinulle helppohoitosesta vauvasta! Sen verran pitää takertua, anteeksi en voi itselleni mitään, että minusta vauvasta ei voi käyttää sanaa " kiltti" ; vauva kun ei ole tuhma, vaikka olisi vaativampikin tapaus.

Minulla täysin samoja mietteitä näin toisen lapsen jälkeen. Vauvamme oli varmaan 4 kuukauden ikäinen, kun ensi kerran edes kunnolla itki. Oli ja on aina yhtä hymyä :). Vieläkin on super tyytyväinen vauva, mutta ymmärtää jo sen verran paljon tästä maailmasta, että osaa ilmaista jos haluaa äidin sylkkyyn. Mutta sylissä aina tyytyväinen, nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn, nukahtaa päikkäreille vaunuihin ihan omia aikoja, nukkui ekat 5kk kaikki yöt heräämättä, ei ole tarvinnut tuttia ja viihtyy mahdottoman hyvin itsekseen. Esikoinen 3 vee on ottanut pikkusiskon ihanasti, eikä ole mustasukkainen hänestä.



Odotin toisen lapsen jälkeen kaiken olevan rankempaa ja vaikempaa, mutta niin ei ole ollut. Esikoinen miehistynyt puolen vuoden aikana mahdottomasti ja uusi tulokas olikin hyvin tyytyväinen vauva. Musta tuntuu että voin lähteä mihin vaan lasten kanssa (ainakin nyt kun esikollakin helppo kausi meneillään) kolmisin, vaikka luulin että liikkuminen kolmisin olisi todella hankalaa. Illat ovat ihanaa koko perheen touhumisaikaa ja lasten mentyä nukkumaan alkaa qualitytime miehen kanssa.

Nautin tällä hetkellä suunnattomasti elämästä :). Tiedän, että avioliitto ja perhe-elämä on kuin vuoristorata, mutta minusta kun tulee sellainen olo että voi kuinka tämä on ihanaa, niin se kuuluu sanoa ääneen niinkuin ap teki. Meillä ihmisillä on tapana valittaa kun on aihetta (tai vaikka ei olisikaan) mutta olla hiljaa kun kaikki on hyvin.



Hieno aloitus ja onnellista perhe-elämää kaikille :)

Omat lapseni (2v3kk ja 4 kk) ovat olleet tuossa iässä melko työläitä eli heräilleet yöllä usein, syöneet tiheästi ja itkeskelleet paljon, mutta siitä se on pikku hiljaa helpommaksi muuttunut. Ja on se elämä ihanaa, vaikka lapset välillä olisivat tyytymättömiä ja valvottaviakin, kyllä niitä plussia on huomattavasti enemmän: iloista jokellusta, uusia taitoja, hampaattomia hymyjä, kevyt tuhina, kun vauva yösyönnin jälkeen nukahtaa rinnalle...



Vauva-ajan ihanuus on osittain juuri sen ristiriitaisuudessa: toisaalta on raskasta ja tauotonta, toisaalta ihanan läheistä ja ainutkertaista : )

Hienoa kun joku " uskaltaa" kertoa omasta onnestaan. Itsestäni tuntui ihan samalta esikoisen vauva-aikana. Vaikka jonkinlaista iltaitkua oli, olin NIIIN onnellinen ja ihastunut vauvaan. Ja jotenkin yllätyin, kun en ollut aiemmin kuullut kenenkään hehkuttavan vauva-ajan ihanuutta täydestä sydämestä. Tosin täytyy tietysti olla varovainen, missä seurassa paistattelee onneaan, sillä omasta tahdostaan lapsettomille se voi olla tosi raakaa.



Nyt meillä on toinen vauva, jo reilu puolivuotias, ja yhä olen onnellinen (huonosti nukutuista öistä ym. huolimatta). Mutta ei mikään voita, ainakaan minulla, sitä ensimmäisen lapsen ensi kuukausien hurmaa. Sen kun aina osaisi pitää muistissa.

nauti tästä hetkestä ja jos joku sanoo et kylllä se karu totuus lapsen kans eteen tulee, niin se tullee jos on tullakseen. ja todennäköisesti olet oivaltanut, että mitä sitä niitä miettii vaan nauttii mitä nyt on ja mitä saa, ja kun vauva on iloinen ja hyväntuulinen, on se ilon aihe, ja mikä minusta hienointa, jaoit sen muiden kanssa. kun tulee niitäkin päiviä että aina ei pääse helpolla, ei siihen romahda, kun ilon hetket on päällimäisenä.



yksi syy siihen miksi en käy enää perhekahviloissa tai vauva piireissä, missä alun innon jälkeen lopetin käymisen, on se, että ne pienet ihmiset mitä kasvatetaan on äideillä aina valittamista, ei meillä nukuta, ei meillä syödä, kakka vaippaa vaihdetaan monesti, rahat on loppu, ei pääse tuulettuu, kukaan ei ota hoitoon, jne... sitä samaa valitusta.

en lähde päivääni pilaamaan sillä että jokaisen arkeen kuluu rutiinit mitä lapsen kanssa käydään läpi, ja siitä valittelu ja voivottelu saa mut pahalle päälle, joskus sanoinkin vauva piirissä, et kuunnelkaapa mitä te puhutte miehestänne ja lapsestanne, aivan kuin ois paska sakkia vaan teillä kotona. mut näin, kaikkihan me ollaan erilaisia, mutta turha valitus on jo liikaa.



aion kyllä yrittää uudestaan päästä näihin tapahtumiin, jos vaikka mielet ois muuttuneet ihmisillä, olen parille kaupassa käydessäni sanonu syyn miksi en heidän kanssaan enää käy vauva piireissä. ilmeet ollu aika oudot. en mä lähde arvostelee lapsia ja vertailee toisten äitiyttä, ei se ole reilua.



mutta hienoa ehmo että osaat iloita, jatka samaan malliin.

meillä myös ollut hyvin " helppohoitoinen" vauva (nyt 8kk) - nukkunut pienestä asti hyvin ja viihtyy yksikseenkin jne...mitään takapakkeja ei ole tullut esim. liikkumisen oppimisen tai muiden aikana. No, vielä ehtii (tästä minua säännöllisesti muistutetaan, etten vaan pääsisi liikaa iloitsemaan vauvastani...) :)



Mutta sitä tulin oikein kommentoimaan, että apilattaren ajatukset tuntuivat niiiin tutuilta - oli hauska huomata, että joku muukin ajattelee noin! (olen itse ihmetellyt ajatustapaani ko. asiassa) Myös minulla on jonkinlaista rimakauhua perheenlisäystä ajatellen! Ehkä se on sitä, että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu ajatella, että itku pitkästä ilosta ym. Että " helpon" vauvan jälkeen on PAKKO tulla joku tod vaativa vuosikaudet yöt huutava lapsi :) Jännä juttu, en oikein itse tajua, miksi noin ajattelen...



Anyway - ihania hetkiä ihan kaikenlaisten vauvojen äideille!



SS