~*~ KULTAINEN 60-LUKU, viikko 44 ~*~

ja kiitokset taas jälleen kerran myötätunnosta. Pojan tilanteesta sen verran, että just hänen voivottelemisensa tuntuu niin kurjalta, kun pojan asiat ovat niin hyvin kuin ero/uusperheen lapsella olla voi. Hän on aina ollut herkkä reagoimaan millon mihinkin jo sinä aikana, kun asuin exän kanssa yhdessä. Exän kanssa ollaan hyvissä väleissä ja tehdään kaikkemme pojan eteen. Äiti puhuu koko ajan " tämän tilanteen" ja " turkkilaisasian" vaikutuksesta poikaan. Suosikkiaiheita ovat myös se miltä tuntuu, kun " osuu omalle kohdalle" ja lasteni kohtalon sureminen. Olen tullut siihen tulokseen, että hän tosiaankin miettii vaan omaa napaansa ja sitä, minkälaiseen häpeään olen hänet saattanut. Lapsia hän ei ajattele, vaikka niin väittääkin. Vaikea käsittää sitäkään, miksi uskonto nyt näyttelee niin isoa roolia, kun ei se ole koskaan mun lapsuudessa mikään juttu ollut. Joulukirkossa on käyty ja that´s it.



Kyllähän se on tiedossa, että näissä monimutkaisissa uusperhe/monikultturisissa kuvioissa ei koskaan pääse täysin omaa elämää elämään, mutta joku tolkku ja rauha sais pikkuhiljaa tulla.



Mukavaa, että Tiinu on alkanut taas nukkua, vaikka aamut taitaakin olla aika aikasia. Kyllä se siitä jossain vaiheessa tasottuu, muistan vastaavat aamukukkujaiset pojan vauva-ajoilta. Meillä on aloitettu jo soseitten maistelut ja ihmeen hyvin Meral on hokannut, mistä on kyse. Osaa siis avata suuta ja niellä. Varsinaisesta syömisestä ei kuitenkaan vielä puhuta, mutta hyvällä alulla ollaan. Tissimaito riittää myös vielä ihan hyvin ja toivon, ettei korvikkeisiin tartteis tarttuakaan. Tuolla kesäheinissä kovasti jo vauvat kääntyilee, mutta Meral ei vielä sitä harrasta. Mahaltaan tosin kupsahtaa selälleen.



Olis kyllä mukavaa, että nyt vauvautuvat jäisivät tänne jutustelemaan. Joillakinhan taitaa olla ajatuksena, että viimestä viedään ja voihan se olla, että niin on meilläkin. Kuume on kuitenkin ikuinen ja siksi notkun täällä varmaan hamaan hautaan asti:-) Esittelyt ovat pudonneet jonnekin kauas enkä ole ihan kärryillä, kuinka moni kokonaan vailla lapsukaisia tai kuumeiluvaiheessa muuten. Angeliqilla ainakin piinapäivät menossa ja peukutukset sinne!!



No nyt heräsi neiti pikkutirsoiltaan, mentävä mun on..

Kiitos kysymästä, olo on vaihteleva, pientä kuvotusta on päivittäin jossain vaiheessa, toisina päivinä enemmän toisina vähemmän, ei onneksi koskaan aamulla, niin että käyntiin pääsee ja lepo onneksi auttaa aina. Nuhasta kun vielä pääsisi eroon. Maha on aika iso, naapurin rouvakin eilen ihmetteli, että ei sulla voi olla jo noin iso maha.



Wemppa niin tosiaan ajat muuttuu, lääkärikin sanoi mulle kun iästä jotain puhuin, että synnytyssairaalathan on täynnä sun ikäsiä nykyään.



Mikäs se on Anqeligin tilanne tänään, toivottavasti eiliset olot eivät ennustaneetkaan tätiä vaan olivat keltarauhasen aiheuttamia.



Ankkis rv13+4

Moikka siskot!



Olen tässä pitkin päivää lueskellut kirjoituksianne ja nyt on sellainen väli että itsekin jotain kerkee naputella. Alkuviikon olinkin koulutuksessa pois kotoa, rankat ja pitkät päivät, meinasi oikein väsymys iskeä. Ja mieli on jostain syystä muutenkin ollut maassa, itkeä tirauttelen tämän tästä ihan mitättömistäkin asioista, tv-ohjelmista jne.



Paljon en nyt ehdi kommentoida, mutta omalta osaltanikin hartaasti toivon ja pyydän, että te vauvan jo saaneet/pian saavat pysyisitte täällä seuranamme, ilonamme ja lohtunamme!



Senniina; jaksuhalaus sinne! Mitä itse voin kirjoittamastasi päätellä " turkkilaisasia" on vaikuttanut poikaanne myönteisesti tarjoamalla rakastavan ja ehjän perheen! Surullista että äidillesi oma häpeäntunne on merkitykseltään suurempi kuin sinun ja lastesi onni.



Emmi; sait mulle tipan linssiin puhumalla tiinun mukanaantuomasta uudesta lapsuudesta ja joulusta.. Ei kun kynttilät palamaan vaan ja tunnelmoimaan!



Wemppa; pelit on luonnollisista syistä jääneet aika vähälle, joten kovin toiveikkaasti en ensi viikon piinaa odottele.. Mutta on se piina silti omalla tavallaan kihelmöivää :)



Angelique, peukutan täällä täysiä että nyt sulle se plussa tärähtää, josko siitä sitten alkais se uusi plussa-aalto kultaisissa!



Aurinkoista viikonloppua kaikille!



walo

Tämä kultainen pinomme on kyllä sellainen paikka, josta en aio luopua vauvan syntymän jälkeenkään. (Vaikka tämä kuumepuolen pino onkin ja tiedän, että enää en palaa kuumeilemaan.) Mutta silti, te kaikki olette tulleet niin tutuiksi, ettei täältä pois osaa jäädä. Ja minä kun en ole edes odotuspuolen pinoihin liittynyt, niin täällähän sitä tulee sitten pyörittyä.



Piti vaan tulla nopeesti toivottelemaan kaikille hyvää viikonloppua. Muutama homma kesken, joten lisää kirjoituksia myöhemmin,



wemppa

Täti porhalsi paikalle :( en oikein nyt tiedä, mitä sanoa. ei jaksa oikein tsemppaillakaan. *syvä huokaisu* kiitti kaikille plussatuulista ja peukutuksista. ei me taideta saada sitä vauvaa millään... yks kuukausi vielä yritystä jäljellä...



täytyy syödä vitamiineja ja ja... pöllyttää peittoja :) Hassua ett nyt kun näyttää tilanne tältä, niin ei voi käsittää, miks oli niin kauhean jännittynyt kun oli oikeasti täti myöhässä monta päivää ja sitten helpottuneen ja pettyneen välimaastossa ihmetteli ett kumpaa on enemmän?!? nyt haluaisi oikeasti pienen nyytin syliin... nuuhkia sen vauvan tuoksua, katsella kuin on hellyttävän näköinen syödessään ja ihastella pieniä varpaita ja sormia... itkettää nyt vähän...



hmmm... toivottavasti en sitten tukahduta esikoista ja ainokaista " rakastamalla sitä liikaa" , jos tosiaan jää ainokaiseksi. no joo. sen verran täytyy olla järkeä itselläni sentään.



eli kuten jo eilen uhkasin, niin täällä sitä nyt valitetaan :/ mutta en nyt sitten enempää synkistele tässä. karkkia ja sipsiä on jo syöty. hömppäkirja luettu (jossa se nainen tietty tuli siitä yhdestä ainoasta kerrasta raskaaksi, kun eivät käyttäneet ehkäisyä) ja onnellinen loppu siinä saatu. jee.

Elikkä kaipaan kaikenlaisia vinkkejä, miten olette onnistuneet tai kuulleet jonkun onnistuneen raskautumaan?! ei vaan... on vaan niin toivoton olo tavallaan, kun miettii ett mitäs nyt. Mulla on sen endometrioosin takia välillä kovastikin kipuja ja jopa joskus rakastelu käy kipeetä... tädin visiitin aikana kivut saattaa olla aivan hirveät ja välillä taas ei tunnu missään.



ja kun endon hoitona on raskautuminen tai hormonit, niin kauheasti ei jää vaihtoehtoja, kun ei kerran raskautumista ole tapahtunut. Poika on syntynyt -01 ja sen jälkeen en ole ollut millään ehkäisyllä kuin ehkä alussa (kondomi ja keskeytetty) jokusen kerran. hmmm...



no, nyt on kp 2/28, joten 26pv aikaa yrittää! :) bd

..ehtinyt sitten edes piinaviikkoon asti. Täti lehahti paikalle eilen ja niissä tunnelmissa sitten möyrinkin koko päivän. Kierto näyttää palaavan mulle normaaliin kestoonsa, nyt oli 21 pvää..



Angeliq; olen tosi pahoillani puolestasi, hyvä että jaksat kuitenkin jo olla positiivisellakin mielellä. Ainahan sitä sanotaan että stressaamisen lopettaminen auttaa ja ettei sais ottaa paineita (käytännössä toimivaksi todettu meilläkin esikoista yritettäessä), mutta sekin neuvo on käytännössä niiiin vaikea toteuttaa.. Jotenkin itsellä on sellanen tunne, että aika käy vähiin ja loppuu. Tunnistan minäkin tuon tunteen että miten ihmeessä sitä vielä vähän aikaa sitten huojuin epävarmana haluanko sitä vauvaa vielä vai en. Nyt ainakin se asia on kirkastunut totaalisesti; HALUAN ja piste. Ja kun en ikinä mikään yltiöpositiivinen ole ollut, ajattelen, että nyt sitten ei ainakaan tärppää kun sitä niin kovasti haluan.



Mutta eipä auta, näistä matalapaineista kun selviää, kohti uutta viikkoa ja uusia tuulia. Toivottavasti plussasellaisia -meille kaikille jotka niitä hartaasti odotamme!



Hyviä oloja myös äideille ja vauvoille -masussa tai jo ulkopuolella!



walo

Pahoittelut menkkojen alkamisesta!!



wemppa