G: Pettyisitkö jos poikasi aikuisiän pituus olisi 169,7 cm?

Meillä kaksi tyttöä joiden pituus ennuste noin 158cm... itse olen 168cm. Ekaluokkaisemme tyttö siis on kaikkein pienin koulussaan mutta sitäkin pippurisempi;) t. 17

Itse olen pitkien ihmisten suvusta. Mieskin on ihan kohtuullisen pitkä, mutta samalla vähän friikki omassa, pienikokoisten suvussaan. Molemmat tenavat ovat menneet kasvukäyrillä miinuksilla tähän asti, mutta nyt nelivuotiaana poika on alkanut kiriä ikäisiään kiinni. Saa sitten nähdä, kumpaan sukuun tulee enemmän. Sinänsä tiedän, ettei tuo pituus nyt niin hirveän ihmeellinen asia ole. Kyllä appikin on ihan miehekäs ja elämässään pärjännyt mies, vaikkei varmaan juuri ap:n esimerkkiä pidempi.

oon itse 158 cm lyhyt ja jos olisin itse voinut valita olisin 178 cm vähintään :). Harmi, että tuli valittua noin lyhyt mieskin (173cm)



olen 24v enkä vieläkään ole sinut lyhyyteni kanssa :)

Mietipä tuota Napoleon-kompeksia. Mm. Stalin, Mussolini ja Hitler olivat miehiksi lyhyitä ja mitä he tekivätkään...

Paljon miehekkäämpi on esim. harteikas 170-senttinen kuin pidempi laiha kuikelo. Pahimpia on sellaiset yli 180-senttiset langanlaihat nörtit maitonaamat, joilla ei edes karva kunnolla kasva.

eiköhän se oo luonne kysymys että häiritseekö että on lyhyt vai ei... Mun mies ei ainakaan kärsi ko asiasta vaikka siitä joskus huumorilla rutiseekin. Eikä pituus ole ollut menestymisen este hänelle millään tavalla kuten jo kirjoitin. Tietty jos pienestä asti kaikki surkuttelee että voi kun sä olet lyhyt niin kai siitä voi itsetunto heiketä... ja mieheni on supi suomalainen lisäsään vielä...

Poikani sairastaa harvinaista sairautta jonka yksi oire on lyhytkasvuisuus, ennustepituus tällä hetkellä on n. 162cm. Mutta sitä asiaa en todella välitä surra sen rinnalla että sairaus voi ajan myötä esim. viedä liikuntakyvyn. Joten olen hyvin onnellinen jos poikani on aikuisena lyhyt ja liikuntakykyinen.

Joten te jotka oikeasti sanotte olevanne pettyneitä jos poika jää lyhyeksi, olkaa onnellisia jos on muuten terve. Se että jos jää alle 170cm ei ole mikään pettymyksen aihe.

Ja kun joku pelkäsi että ei saa vaimoa jos jää alle 169,5cm pitkäksi niin eiköhän siihen vaikuta ihan muut asiat.



Vähän suhteellisuudentajua toivoisi taas kerran tämän palstan mammoille...

Siiiiiis toooodella pettynyt. Siiis.

Olisin pettynyt, jos pojalleni fyysinen pituus oli ratkaisevaa onnellisuuden kannalta. Jotain olisi kasvatuksessa mennyt pieleen.

Itse olen suvusta jossa kaikki miehet ovat +180cm, ja nasetki järjestäen +170cm, joten siinä mielessä tuo 170cm on " lyhyt" .



...Mutta jos taas mietin tuttuja miehiä, eli esim. kavereiden miehiä, työkavereita, vanhoja koulukavereita, jne. niin huomaan, että moni on juurikin noin 170cm (olen itse 175cm ja tosiaan monesti esim. kavereiden juhlissa jne. huomaan olevani pidempi kun moni mies)



Eli 170v lienee hyvin liki keskipituutta ja ihan ok mitta. Mutta 160cm mies on aika lyhyt. Töissä on yksi mies joka on minua kainaloon, se on jotekin koomista. Huomaa myös että häntä kiusaa oma lyhyys, sitä on vaikea selittää, mutta sen huomaa. Ja vaikka hän on treenannut itseään, niin kuitenkin hiukan " lapsenomainen" . Siis ei ole mikään babyface, vaan nimenomaan kroppa on vähän kun 12-vuotiaan, vaikka lihaksia löytyykin.

Mutta en muuten. Oudolta se kyllä tuntuisi, kun ollaan miehen kanssa molemmat selvästi pidempiä.

Mieheni on Mies isolla ämmällä, vastuuntuntoinen ja kaikin puolin miljoonasti ihanampi kuin aikaisemmat avomieheni. Ikinä en vaihtaisi!



Jos saamme pojan ja hänestä tulee kaikessa, myös pituudessa, samankaltainen kuin isänsä olen vain onnellinen!

Itse olen aina tykännyt eniten sellaisista 170-180 pituisista (olen itse 165), se on sopiva pituusero monessakin mielessä ;) Minunkin mielestäni lyhyt mutta miehekäs vartalo on parempi kuin laiha lipputanko.



Henkilökohtaisesti en pidä esim. Russel Croweta (n. 173 cm), Ewan McGregoria (n. 174 cm) tai Matthew McConaugheya (n. 168 cm) kovin epämiehekkäinä ;)

Minä olen 170cm pitkä ja mies 188 eli jäis meidän perheessä lyhyimmäksi.



Huolestuttaa ihan pikkusen kun tyttö oli 2v:nä 90cm ja aikuisena siis 180cm (?) ja jos poika tulee vielä pidemmäksi niin minähän jään niiden jalkoihin kun ovat teini-iässä, apua!:)

Eihän pituudelle mitään voi, mutta oma asenne ja suhtautuminen omaan pituuteen voi olla a)positiivinen b)negatiivinen.....

Meillä mies on 170cm ja itse 167cm. Mies on ihan riittävän pitkä, mutta toki saisi muutaman sentin pidempi olla, koska olisihan se kivempi, että mies olisi vähän reilummin pidempi kuin minä. Mutta kyllä tuo 170 senttiäkin kelpaa. Meillä siis miehen suku on lyhyempää (ovat ulkomaalaisia) ja minun suvussani kaikki naiset on vähän alle 170-senttisiä ja miehet noin 180-senttisiä. Meidän tulevien lasten pituus voi vaihdella aika paljon riippuen ihan siitä kumman suvusta perivät pituuskasvun.

Eli esim (P=n. 5 cm lisää pituuskasvua HUOM! ei siis mene tasan näin, mutta periaate on tämä)



Isä

PPPPPppp



Äiti

PPPPPppp



Lapsi 1

PPPPPPPP



Lapsi 2

PPpppppp



Lapsi 3

PPPPpppp



Pituus ei siis sinänsä periydy esim. isoisältä, vaan ihan siitä mikä kombinaatio vanhemmilta sattuu tulemaan.

En nyt tiedä olenko pettynyt - minkäs sille voi. Olishan se kiva, jos pojasta tulis pitkä ja komea. Mutta riittäähän se, jos tulee komea. Onneksi hänellä on kuitenkin ihanat ruskeat silmät ja paksu, tumma tukka - kyllä sillä hurmaa tytöt jos on tarvis =)

jos kerran aikuiset(?) äiditkin ovat sitä mieltä että se on pettymyksen aihe.

No, toivottavasti poikani ei tule törmäämään tämän kaltaisiin naisihmisiin montaa kertaa elämänsä aikana.

ei ole poikia ja muutenkin olen itse 166cm ja mies 185 cm, joten tuskin mitään pätkiä tyttäristäkään tulee.