Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä minä joka kertoi kesällä miehensä pahoinpidelleen..
28.10.2007 |
Olen päässyt asiantuntevan ja luotettavan tahon kanssa asiasta (ja muista asioista keskustelemaan, suomeksi saan terapiaa).
Parisude on sellaisessa " välitilassa" , hoidetaan arkea yhdessä, mutta oikein muuta ei tällä hetkellä ole.
Mies ei edelleen tiedä syytä brutaaliin tekoonsa ja se ahdistaa minua eniten.
Olen kuntoutunut jo niin, että voin vesiurheilla meilkein laijissa kuin lajissa, vaikka murtumat vieläkin vihoittelvat (ja sen takia tänääkin jumpassa itkin kyyneleitä). Lihonut olen viikkojen vuodelevosta ja ahdistuksesta ja itsesäälisyömisestä, mutta asia kerrallaan. Nyt on tärkeintä voittaa itseni takaisin.
Jos jollain on tarinoita " mitä pahoinpitelyn jälkeen" niin olisin todella kiitollinen kaikista!
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Kommentit (46)
potki minua maassa pitkään ja näin useita kylkiluita meni.. Ne sattuvat olemaan aika hitaasti paranevia.
En tiedä jatkanko parisuhteessa, mutta samassa osoitteessa. Lapsia tässä hoidetaan, ei meillä oikein muuta ole, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaan.
Tätä pimahdusta lääkärit ovat selittäneet burn outilla.
9 vuotta kohta yhdessä, ajatukset ovat ja menevät, nyt tärkeintä on saada oma itsetunto ja kunto takaisin. Jotta voin tehdä mitään suuria päätöksiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtumasta muutama vuosi jo ja elämä sujuu nyt hyvin, pieniä vaurioita jäi jotka seuraavat lopun elämän. Juu ja avioero kyllä tuli, en jäänyt ottamaan riskiä uudesta pahoinpitelystä, vaikka vuosien liitto oli takana. Ottihan se koville, mutta ei niin koville kuin joutua pahoinpidellyksi. Kun tuppaa olemaan niin että vain hyvin pieni prosentti väkivaltaisista ihmisistä lopettaa pahoinpitelyt.
Tsemppiä sulle ja toivon todellakin ettet enää koskaan joudu samaan tilanteeseen uudelleen !
jos ei mitään, niin miten ihmeessä voit edes ajatella elämistä hänen kanssaan? Vai hoidetaanko tässä nyt sinua kuntoon, jotta sinä olet hyvässä kunnossa hakata taas, kun miehelle tulee taas " jokin" ?
Kamalalta kuulostaa elämäsi ja tilanteesi, toivottavasti saat siihen jäkrevää apua. Ja toivottavasti teillä ei ole lapsia, jotka näkevät mitä isä voi tehdä äidille, ja kuinka äiti sen vaan nielee.
PS. Se äiti, joka täällä on kertonut 16-v poikansa tekemästä puukotuksesta mm. sanoi, että älkää ikinä antako lapsen nähdä perheväkivaltaa... Se jää lapsen mieleen, eikä sitä korvaa se, että isä on NIIIIIN hyvä isä. Hyvä isä ei hakkaa lapsen rakkainta, äitiä.
ja eihän kenenkään pitäisi kokea tuollaista, mutta ota nyt jumalauta se järki käteen...ei se sua rakasta.
jossa mies oli väkivaltainen, mies pimahti, ensin hyökkäsi kimppuun, kuristi, hakkasi nyrkillä, kun putosin tajuttomana maahan potki minua ympäri kehoa ja kiskoi kaikki sormet sijoiltaan.
Pääsin seuraavana aamuna lääkäriin, sain lääkärin todistuksen, menin samalla reissulla oikeusavustajan luo ja pistin avioeron vetämään. enkä ole päivääkään asunut kyseisen henkilön kanssa saman katon alla.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta, enkä jäänyt odottaan seuraavaa pimahdusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä ei ole siis toistuva väkivalta vaan brutaalimpi teko, toki se kertoo suuresta vihasta joka purkautui minuun.
Minusta on tärkeää nyt, että molemmat saamme terapiaa (kesälllähän kävi niin, että mieheni sai heti terapiaa kun minä sain vasta tuossa syyskuussa.)
Koen kuitenkin nyt tärkeimpänä sen, että lapset kokevat olevansa turvassa ja rakastettuja ja heillä on molemmat vanhemmat tässä lähellä.
En kaipaa sääliä, mutten myös hätiköityä eropäätöstä.
ap
Noin 10 vuotta suhteen alusta oli silloin tällöin toistuvia pahoinpitelyä (mustelmia), sitten rauhalliset 10 vuotta ja sen jälkeen mies pimahti uudestaan ja hakkasi vaimonsa sairaalakuntoon aivan yllättäin. Nainen oli nukkumassa, kun tämä tapahtui. Leukakirurgi sai töitä, toinen silmä menetti näkökykyään ym. Erosivat pian tapahtuneen jälkeen, silloin jo aikuisten lastensa " painostuksesta" . Hyvä lapset! Paljon näitte ja kärsitte...:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näkivät, mitä terapiaa he saivat? Tai miten selitit heille sen, että olet yhtäkkiä kipeä?
Aika pelottavaa olisi elää ihmisen kanssa, joka burn outin saadessaan voi pimahtaa noin pahasti.
Lapset varmasti vaistoavat, että tilanne kotona ei ole normaali. Huomaavat, että äiti jännittää isän seurassa tms. Monesti eroa lykätään muka lasten parhaaksi, vaikka lopulta ero voisi olla parempi lasten kannalta.
Avioero on vaikea prosessi, siitä ei mihinkään pääse.
Voimia sinulle.
Tämäkin perhe kävi terapiassa ja seuraavat 10 vuotta olivat rauhalliset, jopa niin että lapset iloitsivat vanhempiensa suhteen puolesta. Pimahdus tuli kuitenkin ja se oli vakavampi kuin kukaan kuvitella saattoi. Henki säästyi vain tuurilla.
Tuosta miehestä saa päällisin puolin hyvin hillityn kuvan. Kukaan ei olisi hänestä uskonut tulollaista. Hänen täytyi nähtävästi hillitä todellista sairasta iteseään. Ei nähtävästikään parannettavissa tuollainen sairas mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistui vielä mieleeni, että mies selitti pimahdustaan työperäisellä stressillä, eikä halunnut ottaa vastuuta teostaan. Aikaisempia lievempiä pahoinpitelyjään hän katui jopa terapiassa asti...
Isompi ei. Vaistoavat varmasti ettei meillä ole asiat enää niin hyvin. En puolusta miestäni vaan päätöstäni nyt hieman harkita. Syy on se, ettei hän ole missään vaiheessa 9 vuoden aikana ollut väkivaltainen missään muodossa. Se on hieman eri asia jos suhde alkaakin jo väkivaltaisesti jne.
Toki tiedostan riskit mitä otan jos jään. Nyt on vain liian aikaista tehdä sitä päätöstä. Nyt on aika kuntoutua ja antaa kaikkeni lapsilleni ja entisestään syventää suhdetta heihin.
Kiitos voimista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä asia. Älä käännä selkääsi tai nuku kun hän on kotona (ks toisen kirjoittajan viesti). Voisitteko olla lastenne yhteishuoltajia ja asua eri osoitteissa lähellä toisianne? Olisikohan parempi niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- naista saa lyödä, on olemassa ääritilanteita jolloin miehen väkivalta naista kohtaan on ok
- lapsesi imevät huonon itsetuntosi sinulta. On oltava toisen rinnalla vaikka itse kärsisi. Lapsi omaksuu ajattelutavan jolloin aina toisten tarpeet menevät omien ohi
- lapset oppivat että isän, miehen tarpeet menevät ohi jopa heidän oman turvallisuuden. Takeita ei ole voisiko isä esim heitä kohtaan olla väkivaltainen. Lasten luotto omaan äitiin menee. Tämä saattaa toki tapahtua vasta myöhemmin, esim teini-iässä kun lapset alkavat ymmärtää omassa kodissa tapahtuvia asioita
- jos sinulla on tyttöjä he menettävät pahimmassa tapauksessa koko loppuiäkseen naisellisen itsevarmuutensa ja kyvyn suojella itseään ja seksuaalisuuttaan terveellä tavalla. Vasta jos he ovat kyllin onnekkaita ja ymmärtävät esim pitkän terapian avulla hakea aupa, kykenevät he ehkä rakentamaan luottaivaisen ja tasapainoisen suhteen mieheen. Yleensä tällainen terapia aloitetaan valitettavasti vasta kun itselle tapahtuu jotakin vastaavaa
- väkivaltaisessa kodissa kasvanut lapsi rakentaa AINA ihmissuhteen väkivaltaisen/alkoholistin tms addiktoituneen ihmisen kanssa. Lukuunottamatta siis jos hän jostakin syystä havahtuu ja rakentaa itsetuntonsa kuntoon
Kyse ei siis ole ap SINUN toipumisesta ja itsetunnosta vaan siitä että riskeeraat lapsiesi tulevaisuuden. Tiedän tämän koska itse kasvoin väkivaltaisessa kodissa. En edes kovinkaan monta vuotta mutta silti se jätti minuun vuosien ajaksi jäljet ja vei minut teille jotka mielummin olisin jättänyt kokematta.
Kuvittelitko että itsetuntosi jotenkin kasvaa eläessäsi itse kylmässä kodissa miehen rinnalla joka likimain vei henkesi?
Me emme nuku samassa huoneessa jne.
Nyt en kyllä jaksa ottaa enää vastaan näitä (vuosia sain elää väkivaltaisessa kodissa) Me emme ole törmänneet väkivaltaan tässä suhteessa kuin kerran ja kyllä silloin erittäin julmasti mutta ero on silti valtava jos vertaa vuosia jatkuvaan. Meillä ei käytetä päihteitä jne.
Ymmärrän ja arvostan huoltanne meistä mutta koitetaan pysyä näissä faktoissa.
ap
Miten onnistuit naimaan (piilo)väkivaltaisen miehen? Useinhan käy juuri noin. Olet ehkä miettinyt tätä terapiassakin...
kenelle ap viestisi 21 oli osoitettu?
Voit yrittää sulkea silmäsi todellisuudelta mutta valitettavasti lapsesi TULEVAT kärsimään jos jäät miehesi kanssa yhteen.
Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Oma äitini ei vieläkään käsitä miten perheväkivalta vaikutti meihin lapsiin. Äidit eivät sitä todellisuutta koskaan täysin ymmärrä missä pieni lapsi joutuu kasvamaan vaikka ei koskaan joutuisi todistamaan yhden yhtä lyöntiä.
Onnea valinnallesi. Sinulla on paljon selitettävää lapsillesi kun he tuosta aikuistuvat.
Kun kerran itsekin olet kasvanut väkivallan keskellä se kertoo siitä ettet vieläkään ole käsitellyt asiaa vaan toimit kuten omat vanhempasi; painat villasella.
että mies hakkasi minut...
Jos et kuitenkaan halua kuulla kun sinua varoitetaan, olen tuo jonka mies pimahti kerran hakkasi, potki, kuristi, kiskoi sormet sijoiltaan yms.
Minun jälkeen ex-mies avioitui hyvin pian uudelleen ja siinäkin suhteessa hän pimahti stressin takia, potki ja hakkasi naisen sairaala kuntoon, nainen sai mm. keskenmenon ja hänen kasvoihin tuli suuria murtumia.
Pian tämän jälkeen ex-mieheni joutui 3 kuukaudeksi mielisairaalaan, koska ei osannut käsitellä stressiä kuin hyökkäämällä jonkun kimppuun, eikä edes muistanut kuin pätkiä tapahtumista.
Kimppuun käyminen ei ole hyväksyttävää vaikka olisi kuinka suuri stressi.
Ja siis viestini oli sinulle 20. On aivan eri asia elää väkivaltaisessa suhteessa kun sulattaa yksi pimahdus.
Meillä on jo eropaperit valmiina jos toinen tulee ja avioehto on tehty niin, että jos toiste minua pahoinpitelee, ei korjaa yhteisten vuosien pääomista mitään vaan ne jää minulle ja lapsille ja voin sanoa, että se on aika iso raha. Kyllä mies on vastuunsa tapauksesta kantanut ja itkenyt tätä enemmän kuin minä.
Eikähän mies ihan tosissaan tee kaikkensa että kerta oli eka ja vika.
ap
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa uskomattomalta, jos olet edelleen noin kipeä, että jatkat väkivaltaisessa parisuhteessa.....