Ovatko nämä vähän päälle 20-vuotiaat " heikompaa tekoa" ?

Olen itse syntynyt vuonna 1980, mutta olen maalla kasvanut siten, että vanhemmillani oli päivätyöt sekä oma firma, jossa me kaikki autoimme. Laiskuutta paheksuttiin. Minulla on liikuntavamma (synnynnäinen), mutta kuntoutuksen avulla olen taistellut itseni lähes normaaliin tilaan liikkumiseni kanssa.



Eivät pelkästään parikymppiset, vaan myös monet vanhemmat ihmiset ovat todella haperoa ainesta.

että, et muista millaista oli kun oli vielä nuori ja hehkeä. Silloin päässä liikkui muutakin kuin päivän pyykit.

Olet oikeassa,jos ei työpaikka ole mieluinen sen voi vaihtaa =)

Ehdin käydä töissä, huolehtia kolmesta lapsestani vapaa-ajalla, viettä aikaa mieheni kanssa ja pitää itsestäni huolta sekä käydä töissä. Elämä on usein kiireistä, mutta en valita aiheesta jatkuvasti.



Tuntuu, että lapsettomat kaksvitoset eivät jaksa mitään nykyään. On NIIN rankkaa käydä töissä viitenä päivänä viikossa, miten sitä voisi jaksaakaan...



Mielestäni teen työni paremmin kuin nämä kymmenen vuotta nuoremmat nurisijat. Ketjussa aiemmin irvailleelle tiedoksi, että olen kyllä hehkeämpi ja hoikempi kuin läskimahaiset kakskymppiset huonosti leikattuine hiusmalleineen ja h&m:n halpoine lumppuineen meidän töissä :).

Huvittavaa itsetunnon pönkitystä. Ota huomioon, että on olemassa niitä hoikkia, energisiä ja kauniitakin kaksvitosia, jotka hakkaavat sut mennen tullen missä asiassa tahansa.

Mutta yleistäen vaikuttaa siltä, että asenne työntekoon on löperömpi nuoremmilla.

Ovat ihan pumpulissa kasvatettuja.

Ja on niitä niska-hartia seudun kipuja, migreeniä ja luoja ties mitä. Nuorilla ihmisillä! Mitenköhän ne pärjää kun on 40v lasissa?

ovat ihan pulassa itsensä ja lastensa kanssa. Saikulle jäädään suurinpiirtein heti, kun raskaustesti näyttää plussaa. Lapsien kanssa on hurjan rankkaa, koska juuri heille sattuu se vaativin vauva, leikki-ikäinen lapsi ja teini.



Palkkakin on liian pieni, töissä on kiire ym. Yllättävän moni ehtii kuitenkin surffata netissä töissäkin.

" Mulla on nyt sellainen fiilis, että työ ei oikein anna mulle mitään ja mulla on ollut kauheasti stressiä viime aikoina" Ihmetellään, " miksi aina minä" ja oletetaan, että vain niillä on ongelmia, jotka niitä suureen ääneen mainostavat. Mihinkään ei ole kiire, kun halutaan elää nuoruutta, eli naida, juoda ja nähdä maailmaa (= matkustetaan jonnekin naimaan ja juomaan) Toisaalta olis ihana löytää joku tosi ihqu mies, vaikka rahkeita ei oikeaan parisuhteeseen ole lainkaan.



t. 25-v : avioliitossa 6 vuotta, kaksi lasta, tutkinto yliopistosta ja oma yritys.

Itse en valita turhista mutta monet ystäväni ovat juuri näitä " on niin rankkaa kun saa vain nukkun 8 tuntia yössä" tyyppejä..

minä olen 26v. perhepäivähoitaja ja kahden lapsen äiti. Ei tässä ole varaa vaihdella duunia ja valitella arjen tylsyyttä ja kiireisyyttä. Se nyt vaan on tätä tämä elämä. Ja olen tyytyväinen kuitenkin!

Onko se nyt sitten hyvä/huono asia, siitä voidaan olla monta mieltä. Useissa tapauksissa kyllä työnantajakin voisi katsoa peiliin ja miettiä saavatko nuoret (ja toki myös vanhemmatkin :)) järkeviä hommia ja siedettävää palkkaa.

Aina on ruoho vihreämpää toisaalla - parempi palkka ja kevyempi työ, ihanampi puoliso ym. Sitoutuneisuus ja vanha kunnon moraali ovat monesty syystä hyvä asia. Eikä tämä tarkoita yhtä kuin kynnysmattomana oleminen.

Myös itse olen töissä törmännyt liian moneen parikymppiseen harjoittelijaan tai uuteen työntekijään, jolla riittää kyllä loputtomasti aikaa ja energiaa " kaikkeen kivaan kavereiden kanssa" , mutta työpäivästä hyvä osa kullu netissä surffailessa ja sairaslomalle todella jäädään vähän väliä.



Mutta on myös tosi reippaita ja järkeviä parikymppisiä!

lapset on kasvattaneet mua henkisesti niin paljon, että koen olevani lähempänä kolmeakymmentä. Ja juuri vaihdan torstaina työpaikkaa, kun kävi entinen vituttamaan, ei sellasta työtä tarvi kestää, jonne joka aamu lähtee itku kurkussa.



Mulla on ollut ihan normaaleja lapsia, molemmilla tosin koliikkia eikä vanhempi nuku vieläkään kokonaisia öitä.



Mä en valita niin kuin vanhemmat kollegat. Pidän mölyt mahassa, ja teen sitten isoja ratkaisuja.

Onko työpaikka niin kamala, esimiehet hirveitä, työ rankkaa ja kaverit ankeita? Vai ovatko omat odotukset realistisia? Onko tylsää, kun ei ehdi av:lle töissä? Jääkö Iltalehtikin lukematta? Jäisikö mieluummin kotiin nukkumaan ja katsomaan tekstitv:n chattiä?

Kaikki minun tuntemani 20+ nuoret naiset opiskelevat sekä käyvät töissä. Nukkuvat hädintuskin 4h yössä kun joskus täytyy päästä viihteellekin. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi kitua ikänsä samassa kurjassa työpaikassa, jossa ei viihdy.



Niin ja minä olen 40v ja en todella jaksa jos en saa nukkua 8h yössä.

Kyllä laiskoja marisijoita on kaiken ikäisissä. Enempi luonnekysymys tämä homma.

Eipä voi vaatia mitään, jos potkitaan ihmisiä, miten sun sattuu. Hyvä vaan, että nuoret osaa pedata oman etunsa ja tuijottaa omaan napaan. Sitähän tämä työnantajien täysin kylmä ja vastuuton toiminta on viime vuosina ollut!



Minä olen 34-vuotias ja töissä 23-vuotiaasta lukuunottamatta yhtä äitiyslomaa. Ja olen vasta nyt laiskistunut. Olen tajunnut, että vain minä voin ajatella omaa parastani ja joskus voi relata ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Nuorena en pitänyt edes lomia ja olin kiltti ja tunnollinen. Nyt pikemminkin mietin, mistä saisi pisimmät lomat...