Nyt akateemiset rehellisesti: hävettäisikö jos

Täällähän on jatkuvasti aloituksia, " tapan itseni jos lapsestani tulee amis" .

Uskon rehellisesti, että lapsen tulee saada jokin kunnollinen koulutus. Myönnän pettyväni, jos lapset jäävät peruskoulun jälkeen löhöilemään työttömyyskorvauksella tai elättävät itsensä nettipokerilla ilman koulutusta. Mutta jos ammatti on vaikka levyseppähitsaaja, niin se on minusta ok.

Vierailija:

tai elättävät itsensä nettipokerilla ilman koulutusta.

Kuule, pokerinpelaamisesta ei (toistaiseksi ainakaan) voi suorittaa mitään tutkintoa, mutta jos ne lapsukaisesi todella

elättävät

itsensä sillä nettipokerilla, niin kyllä ne sitä ovat opiskelleet ja harjoitelleet ja ovat siinä hyviä.

Hävettäisikö, jos lapsesi olisivat huippu-urheilijoita ilman koulutusta? Elättäisivät itsensä kuvataiteilijoina, laulajina, muusikoina tai kirjailijoina ilman koulutusta? Ei mua ainakaan hävettäisi. Eikä hävettäisi siis se nettipokerikaan.

T. Akateeminen osa-aikapokerinpelaaja, jonka mielestä koulutuksen hankkiminen ja työssäkäynti on paljon helpompaa ja onnistuu huomattavasti useammalta kuin itsensä elättäminen pokerilla - siis todella elättäminen, ei parinkympin tai edes satasen ansaitseminen kuussa.

Mieheni ei ole akateeminen ja olen kymmenen vuoden ajan katsellut pahoilla mielin hänen vaikeuksiaan työelämässä, kun eteneminen työpaikalla tyssää koulutuksen puutteeseen. Tiettyyn pisteeseen saakka voi päästä, mutta sen jälkeen vaaditaan jo enemmän koulutusta ja pitkä työkokemus ja älykkyys ei enää auta. Tätä en toivoisi lapselleni.

Eri asia on myös, hakeeko tyttö, jolleTkin " tyttöalale" , joka ei ole yhtä hyväksyttävää kuin palava halu joksinkin levyseppähitsaajaksi.





Tai sanotaan, että ok, että menee amikseen, jos todistus on kuitenkin hyvä. Häpeäisin sitä, että lapseni ei pääse lukioon.



T: Äiti, jonka lasta ei koulunkäynti kiinnosta ja amislainen hänestä varmaan tulee.

Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita ja olisin tyytyväinen, jos lapseni tietäisi siinä iässä, mitä elämältään haluaa ja uskaltaisi tehdä omien toiveidensa ja halujensa mukaisesti. Kurjempaa olisi, jos lapsi velvollisuudesta menisi lukioon ja yliopistoon ja olisi onneton.

Pääasia, että kouluttautuu johonkin ammattiin ja se on se, mitä itse haluaa.

Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että lukio on käytävä, JOS sitä varmaa mielipidettä tulevaisuudesta ei ole.

Vierailija:

akateemiset ystäväsi kyselisivät lapsesi päästyä peruskoulusta että lukioonhan se teidän lapsenne menee tietenkin vai mitä? Ja kertoisivat omien lastensa hyvin menneistä lukio- ja yliopisto-opinnoista.

Ja oma lapsesi olisi tahtonut ehdottomasti ammattikoulun metalli-linjalle joka kestää 2 vuotta. Sen jälkeen tahtoo töihin ehdottomasti.

Hävettäisikö kun kysyttäisiin lapsesi opinnoista? Edes vähän? Rehellisesti!

opistotason koulutukseen, vaikka tiesin, että se on vain " välivaihe" .



Eli ap:n kuvaamassa tapauksessa en häpeäisi, mutta ehdottaisin lukio-ammattikouluyhdistelmätutkintoa, koska se avaisi enemmän mahdollisuuksia, jos kuitenkin tulevaisuudessa haluaakin tehdä muuta kuin tuota metallimiehen työtä.