Mitä joululahjaksi pilalle hemmotellulle kummipojalle?
Eli taustaa hieman:
Nuoriherra 4,5v on kieputtanut yh-äitinsä ja leskimummonsa täysin pikkusormensa ympärille, saa käytännössä läpi kaiken, mitä haluaa. Eli kamaa riittää.. Kaupassa äiti kurvaa heti leluhyllylle, kun lapsi kiukuttelee, jne. Mummo paapoo ja syöttää pullaa, komentaa muita lastenlapsia niiden tietojen perusteella, mitä poika syöttää. Oikein oppikirjaesimerkki siitä, miten lasta ei pitäisi kasvattaa..
Noh, anyway. Pojalla siis on tavaraa niin, ettei itse sekaan sovi. Ei arvosta saamiaan leluja, rikkoo niitä mielin määrin. Kirjoja (joita itse pidän korkeassa arvossa) käyttää lähinnä ramppeina, että pääsee ajamaan polkutraktorilla kynnysten yli.. *kummitäti huokaa syvään*
Mä en todella aio ostaa tuolle lapselle leluja tai kirjoja.. Mutta mitä sitten jouluna? Yhdet villasukat mä olen kutonut, jämälangoista nekin, ei oikein kehtaisi ainoana lahjana antaa.. Poika kuitenkin on miehen siskonpoika, eikä miehelle varmasti menisi läpi se, ettei poika saisi muuta lahjaa meiltä..
Miten sinä toimisit?
Kommentit (14)
kummilapsia läjäpäin ja omiakin 3- kaikki kummilapsen niin jotenkin lellittyjä, etten tiedä mikä olis hyvä. Ajatuksena se että viettäis jotain laatuaikaa niiden kaa, olis hieno, mut kun ei riitä aika omienkaan kanssa henkilökohtaiseen " laatuaikaan" .
KUITENKIN jos lapsi on ainokainen perheessään, ja jos teillä on tai ei ole lapsia, ota se teille yökylään ja teette jotain kivaa teidän ja lapsen/lasten mielestä ja muidenkin puitteiden salliessa.
Turha krääsän osto jääköön niille, jotka ei muuhun pysty tai halua.
vaan sukkia, vaatteita ja hammasharjan ja tahnaa lahjoiks. Niitä kaikkia käytetään eikä mene huikkaan...
Jos ei oo tyytyväinen, niin se on sitten vaan " voivoi" .
pikkusisaruksen ehdottomasti lahjaksi, raukka. Sääliksi käy nuo lellityt lapset. Heidän elämä on käytännössä pilalla.:(
Vierailija:
Eli taustaa hieman:Nuoriherra 4,5v on kieputtanut yh-äitinsä ja leskimummonsa täysin pikkusormensa ympärille, saa käytännössä läpi kaiken, mitä haluaa. Eli kamaa riittää.. Kaupassa äiti kurvaa heti leluhyllylle, kun lapsi kiukuttelee, jne. Mummo paapoo ja syöttää pullaa, komentaa muita lastenlapsia niiden tietojen perusteella, mitä poika syöttää. Oikein oppikirjaesimerkki siitä, miten lasta ei pitäisi kasvattaa..
Noh, anyway. Pojalla siis on tavaraa niin, ettei itse sekaan sovi. Ei arvosta saamiaan leluja, rikkoo niitä mielin määrin. Kirjoja (joita itse pidän korkeassa arvossa) käyttää lähinnä ramppeina, että pääsee ajamaan polkutraktorilla kynnysten yli.. *kummitäti huokaa syvään*
Mä en todella aio ostaa tuolle lapselle leluja tai kirjoja.. Mutta mitä sitten jouluna? Yhdet villasukat mä olen kutonut, jämälangoista nekin, ei oikein kehtaisi ainoana lahjana antaa.. Poika kuitenkin on miehen siskonpoika, eikä miehelle varmasti menisi läpi se, ettei poika saisi muuta lahjaa meiltä..
Miten sinä toimisit?
Itsellä lyö tyhjää, kun tiedän lapsen haluavan vain tavaraa ja toisaalta sitä nimenomaan en hänelle halua kantaa.
hammasharja, tahnaa, oma kiva saippuapullo, shampoo, muumipurkkaa.
äläkä suutu, jos se on äitinsä mielestä liian vähän
(meilläkin on yksi kummilapsen ÄITI, jota on vaikea miellyttää...)
Niitäkin tod. näk. pursuaa kaapeista, mutta joku uusi voisi toimia?
varsinkin kun sinulta tulee jo sukat.
Ehkä yhteistä tekemistä? Miesten juttuja? Kalareissu, käynti rautakaupassa, lasten rokkikonsertissa, hiihtämässä, uimahallissa miesten puolella?
Eikä mulla kyllä ole mitään sitä vastaan, että hoidan kortit, lahjat jne, kun olen meistä se, jolla on asiaan mitään kiinnostusta / intoa..
Mutta sullakin oli ihan hyviä ajatuksia, kiitän!
-ap-
siitä tykkää tytöt ja etenkin pojat
tai johonkin muuhun teatteriin esim
tai sit hoplop paikkaan vantaalla jossa voi leikkiä, liukua yms
Mutta jotain tekemistä / olemista mäkin olen miettinyt. Ollaan otettu poikaa mukaan metsäretkille ja yritetty saada hänet näkemään se, mitä hienoa on kiireettömässä sunnuntaipäivässä, eväsleivissä ja omassa mehupullossa :)
En mä mitään korkealentoista havittele, eikä sen pojan tartte mun hienon ja kasvattavan joululahjan ansiosta mitenkään valaistua :) mutta tavallaan kun saisi perille sen, että lahja joka ei ole materiaa, voi olla hieno ja arvokas..
Äh, en mä tiedä.. Jotenkin olen ihan loppu siihen lapseen ja sen kiukutteluihin, mutta haluaisin kuitenkin olla se vastuullinen aikuinen, jota pojalla ei ihan lähimmissä ihmisissä ole.. Että vielä nielisin kiukkuni ja yrittäisin vaikuttaa positiivisuuden kautta.
-ap-
Mä olen vastaavan tuttavan lapsen kanssa jo toivoni menettänyt.