Lue keskustelun säännöt.
Ystavyydesta ja ylpeydesta
25.10.2007 |
Minulla on ystava, jota arvostan todella paljon ihmisena. Kuitenkin ystavyytemme tuntuu jaamaan minun yhteydenottojeni varaan, ja kun joskus lopulta han soittaa (kun itse olen kyllastynyt siihen, etta kaikki on niin yksipuolista), kyselee etta olenko loukkaantunut siita, ettei han ole pitanyt yhteytta (ja en sen takia ole soitellut). Hanella tuntuu aina olevan kiire. Ystavyytemme on aika uutta, jatkunut nyt noin vuoden verran.
En oikein tieda. Minulla on jonkinlainen tarve olla hanen ystavansa, ja niinkuin mainitsin arvostan hanta todella paljon ihmisena riippumatta siita jatkuuko ystavyytemme vai ei. Tulisin kylla todella surulliseksi siita, jos se ei enaa jatku. Toivoisin, etta hankin arvostaisi minua niinkuin mina hanta, mutta epailen, etta asia ei ole niin. Toisaalta han on kertonut minulle paljon itsestaan sellaista, mita kukaan muu ei tieda (lapsettomuushoidoista jne.), joten luottamusta kylla on valillamme.
En haluaisi roikkua toisessa, silla minullakin on ylpeyteni. Uskon, etta han soittaa minulle pian, silla en ole viime aikoina viitsinyt soitella hanelle em. syiden takia, tosin tekstarilla kysyin kuulumisia. Neuvokaahan minua:
Miten kayttaytya puhelimessa jos/kun han soittaa? Olen yleensa rehellinen mutta en nyt oikeastaan haluaisi, etta han huomaa minun olevan surullinen siita, ettei han ole pitanyt yhteytta (minullakin on ylpeyteni) - toisaalta kuitenkin haluaisin hanen ymmartavan (sanomatta) etta arvostan hanen ystavyyttaan ja kenties herattaa hanet miettimaan/valitsemaan, etta kannattaisiko minua arvostaa enemman vaiko sitten unohtaa kokonaan (en halua, etta kukaan on pakosta ystavani).
Kiitokset, toivottavasti joku viitsisi vastata, selitys on hiuman sekava mutta niin ovat fiiliksenikin.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos jää sen alle niin ei sitten kannata ollenkaan. Kaikilla vaan ei ole aikaa, tarvetta tai voimia soitella niin usein kaikille mahdollisille ystäville. Ei se tarkoita että ei arvostaisi toista ihmisenä.
Vierailija:
Olen itsekin sita mielta, ettei minun pitaisi niin tarkkaan miettia, kumpi on soittanut ja milloin. Ikava kylla vain vahitellen huomaan, etta kenties kiinnostusta ystavyyteen ei hanen puoleltaan ole niin paljon kuin itseltani. Siis en haluaisi myoskaan, etta ystavani pitaa minua rasittavana, kun " aina" soittelen (n. kerran viikossa, kuulumisia). Siksi haluaisinkin tilanteeseen jonkinlaisen selvyyden, en oikein itsekaan tieda miksi asia minua niin kovasti rassaa, ehka parasta on vain antaa ajan kulua - en vain silla aikaa haluaisi tehda itsestani " maanvaivaa" talle ystavalleni, vaan etta ystavytemme jatkuisi siksi, etta me molemmat sita haluamme.
AP