Miksi keski-ikäisten naisten on vaikea hyväksyä itseään nuorempaa naista vaikkapa esimiesasemaan?

Miten niin kiukkuava? Mielestäni käyn keskustelua asiasta.



ap

Vierailija:

Esimiestehtävät eivät ole samoja kuin (yrityksen) johtotehtävät.

Toisekseen, asenteeni ei ole alentava, sinä itse vain halusit ymmärtää asian niin koska nykyisessä kehitysvaiheessasi sinun näyttää olevan vaikea hyväksyä neuvoja keneltäkään muulta. Tähän samaan asiaan viittaa myös tämä aloituksesi.

eli ongelma liittyy semantiikkaan. Joissakin yrityksissä esimiestehtävät = johtotehtävät. Sanotaan näin, että vastasin yhden sivuliikkeen toiminnoista eli toimin siellä johtajana.

Minulla ei ole ollut ikinä ollut vaikeuksia ottaa neuvoja vastaan. Mutta sanopa, millainen neuvo on mielestäsi kommentti " voisin olla äitisi" ? Miten voisin tällaista " neuvoa" hyödyntää kehitysvaiheessani? Aloitus ei millään lailla viitannut siihen, että en kykenisi ottamaan neuvoja vastaan.

ap

Mutta en sanoisi olevani kouluttaja.



ap

Itse olen graafikko suuressa lehtitalossa. Käyn välillä pitämässä " kursseja" toimittajille mm. kuvankäsittelystä. Asiasta, josta heillä ei ole mitään tietoa tai kokemusta. Minä puolestani käytän kuvankäsittelyohjelmia jokapäiväisenä työkalunani, ja vaikka työkokemusta on valmistumisen jälkeen kertynyt vain pari vuotta, niin osaan kyllä tuon asian kuin omat taskuni. Siellä sitten keski-ikäiset naiset (ja miehet) istuvat kädet taskussa sen näköisinä että mitä tuo pikkulikka nyt tietää.. ja tosiaan " voisin olla äitisi" -tyyppistä kommenttia kyllä tulee.



Ei tämä nyt tietenkään ole mikään ap:n tarkoittama asiantuntijatehtävä, mutta idea on sama. Pitää jotenkin ensin voittaa porukka puolelleen ennen kuin voi alkaa varsinaisiin opetushommiin. Miespuolisella kollegallani tätä ongelmaa ei muuten ole, kas kummaa.

Mun täytyy sanoa, että ei ne ole pelkästään vanhemmat naiset, joilta tulee sitä äidillistä kommenttia. Kyllä muakin töissä mieskollegat ja -pomot tytötteli ihan reippaasti, enkä välttämättä siitä aina pitänyt.. Eräskin asiakas kysyi multa loppukesästä, että minne kouluun olen menossa jatkamaan opintojani :D Olen siis 25-vuotias, ja valmistunut jo 2v sitten FM:ksi. Nähtävästi kovin lapsenkasvoisena ja pienikokoisena en vain heti vakuuta, tai ainakin osaaminen jää osittain tämän harhan varjoon.



Itse yritän parhaani mukaan olla ärsyyntymättä neuvoista, joita tulee minua vanhemmilta ihmisiltä, koska pääosin uskon (nuoruuden sinisilmäisyyden voimin ;) niiden olevan hyväntahtoisia ja kannustavia ainakin 90-prosenttisesti. Kommentti " voisin olla äitisi" on mullekin tuttu, sain sen kollegalta ensimmäisenä työpäivänäni. En ottanut ko. kommenttia sinänsä itseeni, voisinpa itsekin kuvitella esim. 45-vuotiaana yht' äkkiä havahtuvani siihen, että alalle puskee lapsieni ikäisiä ihmisiä :)



Mulla yhteistyö kaikenikäisten kanssa on sujunut mainiosti, ja olenpa saanut oikein hyvän ystävänkin työpaikalta (juuri tämän samaisen kollegani, josta edellä mainitsin :). Itse tosin olen lähtenyt siitä, että hankin vakuuttavuuteni itse, ja olen pyrkinyt omaksumaan mahdollisimman paljon vanhemmilta työntekijöiltä.



Sulle ap en osaa antaa muuta neuvoa kuin sen, että älä ota kaikkea itseesi. Nuoruutesi korostaminen ei automaattisesti ole sinun vähättelyäsi (vaikka toki voi sitäkin esiintyä), voi olla ihan myös vilpitöntä ihmetystä tai haikailua omaan nuoruuteen. En itsekään voi sanoa nauttivani siitä, että kerrottuani mielipiteeni joku ' vanhempi ja viisaampi' tulee minulle kertomaan, että " Tuota mieltähän sinä olet nyt, mutta odotapas kun tulet tähän ikään, niin...." , mutta yritän oppia laittamaan nuo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)

No onhan selvä jos joku nyrpistää nenäänsä ja venyttää halveksivasti nuo maagiset sanat: Voisin olla äitisi, niin viesti ei ole positiivinen.

Mutta toisaalta tuo lausahdus voi olla vain toteamus. Toteamus siitä, että ikäeroa todellakin on juuri sen verran. Ehkä jopa kunnianosoitus nuoremmalle, että olet olet ' vasta' tuon ikäinen ja noin hyvin hallitset hommasi.

Tuskin kukaan tulee sanomaan suoraan, että voi kun olet noin nuori ja viisas!



Sama kai kun joku kiinnittää huomiota isoon vauvamahaan, niin se koetaan tungettelevaksi, kyllästymiseen asti kuluneeksi tms kun taas masun ihailija voi olla ihan vilpitön ja myötä onnellinen toisen tilasta.

...vanhemmista naisista työtovereina. Kaikki meni hyvin niin kauan kun meillä oli sama titteli mutta ylennykseni jälkeen kiskon puukkoja selästäni vielä kotonakin. En tiennyt, että näille vanhemmillenaisille (keski-ikäisille) nuoremman yleneminen hierarkiassa oli näin kova isku. Kenelläkään heistä ei resursseja olisi hoitaa nykyistä tehtävääni, mutta se ei todellakaan näytä olevan tässä heidän mielestään pääasia. Kyllä luulisi heidänkin jo ymmärtävän/hyväksyvän että heiltä ei resursseja löydy jos ovat jo vuosia junnanneet samassa paikassa.

Jännä juttu, että se paljon mainostettu elämänkokemus ei kuitenkaan riitä siinä vaiheessa, kun nuorempi nainen kipuaa organisaatiossa ylempiin tehtäviin. Luulisi, että osaisi olla iloinen toisen puolesta. Ristiriitaista?

Minä lienen se keski-ikäinen,kun ikää on 39 vuotta. Toki voi nuorella olla erikoisosaaminen jostain alasta. Mutta jos on keski-ikäinen, jolla on kapea erikoisosaaminen samasta alasta - totta kai hänen ammattitaitoaan " arvostan" enemmän (menenhän ennemmin vanhalle lääkärille kuin nuorelle lääkärille).



Eikä kyse ole mistään nuorista naisista. Jos minua joku ärsyttää, on suoraan kauppakorkeasta valmistunut nuori jolppi, siis mies, joka luulee omistavansa maailman.



Ehkä tämä arvostus, piirteenä siis, tulee iän myötä esille. Sitä itse tajuaa niin selvästi tämän ikäisenä, kuinka tietämätön sitä oli 25-vuotiaana, kuinka pihalla oli 30-vuotiaana ja kuinka vuosi vuodelta hahmottaa asioita paremmin. Vaikka kyse onkin subjektiivisesta kokemuksesta, niin väitän 99 prosentin varmuudella, että tämä kehitys tapahtuu jokaiselle ihmiselle. Siksi on niin helppoa katsoa nuoria ja ajatella, että niinpä niin....

On taito osata asettaa tämä persektiiviin ja ajatella, että kaikki me olemme olleet joskus nuoria ja jostain sitä on lähdettävä liikkeelle. Kaikki eivät tätä osaa, ja se sitten näkyy ylimielisyytenä.

väittäisin, että välillä on kyllä vikaa niin pomossa kuin alaisessakin.



Eivät kaikki nuoret esimiehet ole rennosti oman alansa asiantuntijoita vaan he pitävät itseään kaikkien yläpuolella tietäen kaiken, ottamatta huomioon muiden mielipiteitä tai ehdotuksia, edes käyttökelpoisia.



He ovat asiantuntijoita jotka uutena puhaltavat työyhteisöön ja haluavat kaiken tapahtuvan tavallansa kunnioittamatta edellisen työyhteisön jäseniä ja heidän tapojaan.



Enkä tarkoita, että ap olisi tälläinen, häntä en tunne



Sitten on niitä jotka eivät osaa olla alaisia, eivät nuorelle tai vähemmän nuorelle esimiehelle...

usein röyhkeitä minä minä minä ihmisiä. Ymmärtäähän sen kun on pakko näyttää osaavansa. Itsekin olin varmaan10 vuotta sitten vähän tuollainen. Nyt on sitten luulot karisseet :). Ja jäljellä realismi.

Minun mieheni on upseeri ja kiinnitin tähän huomiota ja liki 20 v sitten, kun hän valmistui kadettikoulusta. Kaikki nuoret upseerit, olivat jotenkin " kovia" . Kun jutteli vanhojen everstien kanssa, niin mitä ylemmässä asemassa, niin sitä nallekarhumaisempi hän oli.



Tässä ammatissa tuo ero konkretisoitui niin selvästi, koska miehillä on tietty mielikuva, millainen pitää olla. Ehkä se ei muissa ammattiryhmissä näy yhtä selvästi, mutta pinnan alla se sama kytee.

Muutama kommentti tähän keskusteluun. Omasta taustastani sen verran, että olen 35-vuotias, keskijohdon tehtävissä suurehkoissa yrityksissä (nyt äitiyslomalla, niin ehtii täällä kommentoimaankin) ja relevanttia työkokemusta tutkinnon jälkeen alun toistakymmentä vuotta.



Ensinnäkin, mielestäni tämä ei ole mikään erityinen naisten ongelma. Ainakin omalla miehisellä alallani vähättelyä tulee myös miehiltä. Osasyynä tuohon vähättelyyn on juuri se, että monet vastavalmistuneet ja vain joitain vuosia työelämässä olleet korvaavat kokemusta ja itsevarmuutta arroganttiudella. Kun sitä kokemusta on, niin sitä ei tarvitse niin erikseen todistaa. Se on itsestään selvää.



Toinen tosiasia on se, että jos joltain on jäänyt päivittämättä oma osaaminen, niin jokainen asiantuntevampi on uhka. Se on sitten asiantuntijan/esimiehen henkistä kypsyyttä, joka tulee kokemuksesta, että osaa nousta tuollaisten yläpuolelle.



Totta on sekin, että alaisilta tarvitaan alaistietoja. Esimiehen tehtävä on kuitenkin varmistaa, että alaisilla on riittävät taidot, osaamiset ja niihin sopivat tehtävät. Jos näin ei ole, niin silloin on vika esimiehessä.



Esimiehellä on valta ja vastuu järjestää tavoitteet, tehtävät, koulutukset, rekrytoinnit, työnkuvien muutokset ja paha sana: irtisanomiset, niin että johdettavan yksikön tavoitteet ja tehtävät täyttyvät.



Omalla kohdallani kävi ehkä noin 30 vuoden korvilla, että näytöt, kokemus ja asiantuntijuus saavuttivat sen tason, että ei juuri kohdannut enää vähättelyä. Samoin oma itsevarmuus löysi oikean tason, tiedän mitä osaan ja mitä en. Tässä vaiheessa minulla oli noin seitsemän vuotta uraa takana kansainvälisissä konsulttitoimistoissa ja myöskin asiakasyrityksissa. Saadakseen riittävästi kokemusta, on myöskin epäonnistuttava oikein kunnolla ja selvittävä siitä. Virhearvioita on tehtävä, jotta niistä voi oppia.



Samoin on yleensä eduksi, että omassa henkilökohtaisessa elämässä myös tapahtuu asioita. Jos oma elämä on ollut pelkkää ruususen unelmaa, niin silloin voi olla vaikea suhtautua alaisten ja työkavereiden elämäntilanteisiin ja tukea heitä.



Nyt sitten 35-vuotiaana voi aika luottavaisesti suunnitella uraansakin, kun tietää mitä osaa, mitä voi oppia ja miten niistä pahoistakin ryssimisistä on selvitty. Osaa myös tukea toisia.

Tuosta huomaa elämänkokemuksen merkityksen. Nuorempi ei olisi kyennyt tuota kirjoittamaan noilla sanoilla. Ikä ei siis ole yhdentekevä asia.

en tiedä, minkä ikäiseksi kuvittelitte minua, mutta olen siis 35-vuotias ja tarkoitin keski-ikäisellä sellaista viisikymppistä. Ja nähtävästi olen ollut jo " liian kauan" työelämässä valmistumisen jälkeen, kun en enää muista vuosiakaan eli olen ollut 6 vuotta valmistumisen jälkeen työelämässä, tosin olin jo sitä ennen oman alan työtehtävissä.



Erittäin hyviä kommentteja tullut, kiitos! Erityisesti tuo kommentti, että pitäisi nousta omaan asiantuntijuuteen liittyvän vähättelyn yläpuolelle, oli erittäin hyvä kommentti. En tietenkään anna sen haitata työtäni, mutta se vain ihmetyttää.



ap

Hei, pari ihan suoraa kysymystä ap:lle:



Oletko epäonnistunut jossain työhön liittyvässä tehtävässäsi? Epäonnistumisella tarkoitan jotain todella isoa (merkittävä taloudellinen virheinvestointi, jota ajoit; ison asiakkuuden menetys; täydellisen väärä rekrytointi johonkin avaintehtävään tms). Mikään ei opeta niin paljoa kuin epäonnistuminen. Miten selvisit siitä ja mitä opit?



Toinen on tuo itsevarmuus. Oletko varma, että muut eivät koe sinua jostain syystä arrogantiksi tai liioitellun itsevarmaksi? Muista Maija Vilkkumaan vanha biisi Ärsyttävä tapaus ;-)



Jokaisen naisen kannattaa hommata itselleen mentori työelämään. Onhan Sinulla ap. varmasti hyvä mentori?



t: 47

Vaikka ap:lla olisi koulutuksen lisäksi " vain" 5 vuotta työkokemusta, saattaa hän silti olla oman alansa suurin asiantuntija työpaikallaan.



Jos vastakkain ovat saman alan nuori, 5 v työkokemusta hankkinut henkilö ja vaikka 40-vuotias kaksikymmentä vuotta työskennellyt ja jatkuvasti tietojaan päivittänyt ja itseään kouluttanut henkilö, luonnollisestikin voi olettaa, että jälkimmäinen on se suurempi asiantuntija.



Mutta jos tämä nuori nainen on nimenomaan palkattu oman alansa asiantuntijaksi ja nämä vanhemmat naiset ovat ihan jonkun muun alan väkeä, heillä tuppaa silti olevan tapana uskoa tietävänsä asiasta enemmän vain siksi, että he ovat vanhempia. Ja näinhän se ei mene... Ei ikä tuo tietoa ja kokemusta joka asiasta.

Ei millään tahdota uskoa, että nuoremmalla naisella olisi asiantuntijuutta ja pätevyyttä toimia vaativissa tehtävissä. Koko ajan kyseenalaistetaan ap:n asiantuntijuus, työkokemus, elämänkokemus, jne. tuntematta koko ihmistä ollenkaan. Etenkin tämä " parikymmentä vuotta työelämässä ollut" käyttäytyy just niin kuin itseään nuorempaa naista vähättelevä ja alentava keski-ikäinen nainen: hymyilyttää ap:n sanomiset, toivotellaan onnea ja menestystä, vähätellään kokemuksia, jne. Oikea tyyppiesimerkki! Onneksi ei ole minun esimieheni...

Mutta asiaan. On varmasti totta, että varsinkin naisilla on kova keskinäinen kilpailu ja nokkimisjärjestys. Ylipäänsä naiset nihkeästi hyväksyvät naista johtajakseen, pyrkivät herkästi mitätöimään toisen kykyjä jollakin tavoin. Jos eivät pysty haukkumaan toista koulutuksen vähyydestä tai taitojen puutteesta, voivat käyttää ikää ja työkokemusta argumenttina.



Sinun tapauksessasi siis on käytetty nuoruutta. Jonkun muun naisjohtajan kohdalla jotakin muuta. Pahin, mitä itse olen naisten kesken käyttänyt kommentttina on, että " mitähän sekin luulee olevansa, on se reittä pitkin noussut virkaansa ja on ihan venäläisen vosun näköinen vieläkin..." (ei siis omalta alaltani, vaan kuultu muissa ympyröissä)



Koeta nousta tuon yläpuolelle. Ikä-kommentti on epäreilu, jos ikä tai kokemattomuus ei mitenkään NÄY toimintasi ja kommenttiesi SISÄLLÖSSÄ. Jos näkyy, kritiikin pitäisi tietenkin kohdistua siihen sisältöön eikä ikääsi.

En vain usko, että tuota mentoritoimintaa voisi naisten kesken kehittää, sillä naiset ovat juuri tällaisia toistensa nokkijoita.