Kuinka vanhana voisit vielä kuvitella saavasi lapsen, mikä on se takaraja?

mutta sain kolmannen lapseni 32-vuotiaana ja nyt tuntuu että tässä se meidän perheen lopullinen kokoonpano nyt sitten on... Joskus tulee kyllä vauvakuumeinen olo, kai se 40 kuitenkin on sitten takaraja jos mieli muuttuu lapsiluvun suhteen.

Olen siis 33 ja parikin sanoi että 30 tai 32 olis ehdoton yläikäraja. Miksi niin varhain?

Raskaus sujui ihan normaalisti ja terve ja reipas lapsi syntyi. Tietenkinhän toipuminen on vähän hitaampaa kuin kakskymppisellä, mutta oliskohan toi 50v sitten mun taka raja. Tai sitten kun ei lapsia enää voi saada.

Muuten en tiedä.

JOs vielä haluaisin yhden, niin kyllä en pitäis alkunsa saada vuoden sisällä että olisin max 37 kun hän syntyis

Suuri osa korkeakoulutetuista naisista menee siinä iässä vasta naimisiin. Lasten teko aloitetaan vasta reilusti 30 iässä. En olisi missään tapauksessa halunnut lapsia parikymppisenä. Eipä ystäväpiirissäni kukaan perustanutkaan perheitä vielä silloin. Tutuistani ne, jotka suorittivat jonkin alemman lyhyen tutkinnon, jättivät lukion väliin jne. aloittivat paljon aikaisemmin. Ehkä he ajattelevat että kolmekymppinen on jo liian vanha?

Nyt odotan kolmatta ja olen 29-vuotias. Haluan että pikkulapsivaihe on tosissaan vain vaihe elämässä, en halua että minulla olisi sekä teini-ikäisiä lapsia että taaperoita.



Joten jos tämän tulevan vauvan kanssa menee kaikki hyvin, niin meidän viimeinen lapsi saisi tulla sitten mahd. pian, ja sen jälkeen meikäläiseltä pannaan piuhat poikki.

T: Yliopisto-opiskelija-äiti 29-v ja kolme lasta

Vierailija:

Suuri osa korkeakoulutetuista naisista menee siinä iässä vasta naimisiin. Lasten teko aloitetaan vasta reilusti 30 iässä. En olisi missään tapauksessa halunnut lapsia parikymppisenä. Eipä ystäväpiirissäni kukaan perustanutkaan perheitä vielä silloin. Tutuistani ne, jotka suorittivat jonkin alemman lyhyen tutkinnon, jättivät lukion väliin jne. aloittivat paljon aikaisemmin. Ehkä he ajattelevat että kolmekymppinen on jo liian vanha?

jos on jo lapsia, ajattelee, että ei sitten sen ja sen -ikäisenä enää tee niitä lisää. Sillä itsekin vähän hämmästyin, kun ystäväni, jolla on jo huomattavan isot lapset, päättikin tehdä vielä iltatähden nelikymppisenä. En iän takia, vaan sen takia, että on juuri päässyt eroon siitä pikkulapsiajasta, josta en itse ole ollut niin villin innostunut...

Olin 30 kun esikoinen syntyi. 33 kun kuopus syntyi. Vieläkin voisin yhden lapsen ottaa vastaan, nyt olen 37. Mutta lapsilukumme on kuulemma täys ;)



Ja syy siihen miksi tein " vanhana" lapseni, on ihan se perussyy, miehenkin löysin vasta " vanhana" .

Tällä hetkellä muutenkin tuntuu sille, että enempää ei välttämättä lapsia tarvitse tullakaan. mutta jos vielä innostutaan, niin takaraja kummallakin on tuo.

Asiat voi todellakin tehdä aika monessa eri järjestyksessä. Eikä se, että tulee äidiksi nuorena tarkoita, että koulus tai ura jäisi sikseen.

Nyt olen 25-vuotta, ei vielä lapsia. Kahdesta haaveilen, mutta saattaahan olla etten ainuttakaan saa...



30-vuotta siksi, että biologian ymv. tunneilta on päähän jäänyt kuva, että riskit kasvavat 30-vuoden jälkeen.



Lisäksi en halua olla vanha äiti, muistan miten " hassua" oli, kun ala-asteella parin kaverin vanhemmat olivat ihan kuin omat isovanhemmat =" mummu&pappa" .

Ja liekö sattumaa, mutta nämä vanhat vanhemmat olivat myös niitä, joiden lapset eivät päässeet diskoihin, saaneet ottaa korvakoruja ennen riparia, pojat pitää pitkiä hiuksia, jne. jne.



Ja oma mummoni sanoia aikanaa, ettei ole hyvä yhdistelmä jo äidillä on vaihdevuodet samaan aikaan kun tyttärellä murrosikä...;) Jos vaihdevuodet alkavat n. 50-vuotiaina, niin lapset ovat jo parikymppisiä...;)

Kun lapsi pääsis lukiosta, olisin itse vielä työelämässä muutaman vuoden ainakin. Eläkeikä taitaa tällä hetkellä olla 68.

Nyt mietin, että olisikohan se sittenkin 35 vuotta, kun lapset alkaa olla jo isoja. Toisaalta, jaksaako sitä pikkulapsivaihettakaan mielin määrin?



Omat 30-vuotiaat kaverit saa nyt vasta niitä ensimmäisiään. En pidä heitä liian vanhoina vauvojen äideiksi. Reilu 40-vuotias alkaa olla jo rajoilla, että olisiko pitänyt jättää tekemättä. Toiset jaksaa, toiset ei, yksilöllisiä juttuja.

21- ja 23-vuotiaana. Nyt olen 28-vuotias. Useat ystäväni ovat alkaneet saamaan lapsia nyt tässä iässä. Ovathan vauvat ihania, mutta vierailuilta on ihana palata kotiin! En näe enää itseäni vaihtamassa vaippoja, pyyhkimässä pukluja ja aloittamassa kaikkea sitä alusta uudelleen. Parin vuoden päästä toivon pääseväni sterilisaatioon.

Kolmatta yritetaan ja nyt olen 31.

t.29v yliopisto-opiskelija jolla kaksi lasta 25v ja 27v.

Sain esikoisen lähes 31 v vanhana. Ehkä alle 40 v on rajana synnytykselle.

Paha sanoa.

Olen nyt 38 mutten kuitenkaan enää niitä lapsia tee, tuon jälkeen jos tulis vahinko, en tiedä mitä tekisin, tai en kyllä aborttia, aionkin mennä sterilisaatioon nelikymppisenä.