Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

vieraita kohtaan jähmeä 3-vuotias

22.10.2007 |

3,5v tyttöni on aina vierastanut miehiä, mutta jonkin verran myös naispuolisia aikuisiakin. Yleensä ujostelu on vain vierailun alkupuolella ilmenevää, joka vähentyy/poistuu loppua kohti. Ongelma onkin siinä, miten jotku vieraat häneen suhtautuvat. Toiset alkavat heti tenttiä ovesta sisään tultaessa kovaan ääneen kuulumisia häneltä tai esittävät hieman hankalia kysymyksiä, joihin tyttöni ei vielä osaa vastata ja vaikenee ja liimautuu minuun tai isäänsä. Voi olla niinkin että kun aikuinen kysyy häneltä jotain, niin tyttö ei vastaa mitään. Siinä sitten vieraat ihmettelevät ja saattavat toistaa kysymystä tyyliin ' kuulitko, kysyin sinulta jotain' . Jos minä vastaan tytön puolesta niin sitten hieman huvituneena vieraat laukovat näsäviisaina, että ' onpas hassu äiti kun vastailee puolestasi' , varitän vaikka tulinkin tyttöni avuksi tilanteeseen. Mitä näille aikuisvieraille kannattaisi sanoa, jos he eivät ymmärrä siitä, kun sanomme että tyttö on aluksi hieman jähmeä, kyllä se siitä lämpenee tms. Välillä nimittäin meinaa itseltäkin pinna palaa, kun samat aikuiset toistavat samaa kaavaansa eivätkä tunnu antavan tyttärelleni mahdollisuutta rauhassa tututua heihin omilla ehdoillaan.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
22.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!



Meillä ei myöskään puhuta vieraille, vaikka mitä kyselisivät. Jos ovat tuttuja niin jossakin vaiheessa päästään juttuun, mutta alussa aina jännitetään.



Anna siis ainakin lapsen ymmärtää, että homma on äidin ja isän mielestä ok ja ei vieraiden kanssa tarvitse heti höpötellä. Näille kyselijöille voit selkeästi kertoa, että tilanne jännittää lasta ja pyytää antamaan lapselle aikaa tutustua. Jos eivät ymmärrä niin sitten " väännät rautalankaa" .



Meillä usein myös auttaa, jos minä kysyn sitä samaista asiaa lapselta uudelleen niin hän vastaa minulle. Näin siis vieras kyselijä saa vastauksensa, eikä lapsen puhumattomuutta tarvitse suureen ääneen ihmetellä.



Koetan myös etukäteen lapselle kertoa minne ollaan menossa ja ketä tavataan. Tosin teidän sankari on vielä melko pieni.

Vierailija
2/3 |
22.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä vielä 6-vuotiaskin ujostelee vieraita. Tai siis vaikka olisi kuinka tuttuja vieraita, sukulaisia tai ketä vaan, niin hän ei yleensä heti vastaa kysymyksiin. Joko ei ole kuulevinaan (vai eikö hän tosiaan tajua, että kysymys on tarkoitettu hänelle?) tai sitten vain jää tuijottamaan tuppisuuna. Suoraan sanottuna äitiä joskus jo vähän hävettää, kun aina pitää selitellä, että tyttö on ujo, tai patistella tyttöä, että no niin, vastaahan nyt kun kysytään. Ja silloin ei varmasti vastaa, kun kaikki odottavat ja kuuntelevat...



Yritän aina valmistella tyttöä etukäteen, kertoa minne ollaan menossa tai keitä on tulossa, ja yritän " sopia" hänen kanssaan etukäteen, että vastataan reippaasti kun jotain kysytään. Mutta jos on ujo luonteeltaan, niin ei sitä hetkessä muuteta. Eihän kukkokaan käskien laula...



Hassua kyllä, ujoudestaan huolimatta hänestä on aina hauskaa, jos käy vieraita, ja hän on aina mennyt reippaasti muskareihin ynnä muihin harrastuksiin ilman äitiäkin. Ilman äitiä hän on yleensä paljon reippaampi kuin äidin kanssa, kai hän vähän arastelee sitä että äiti kuuntelee (voi kamala, olenko sellainen hirviö...?!)



Ei kai sitä auta muu kuin sanoa ihmettelijöille, että tyttö on aluksi vähän ujo, hänelle pitää antaa aikaa " lämmetä" rauhassa. Järkevien ihmisten pitäisi se tajuta, mutta valitettavasti aikuisissakin on aina niitä, jotka kiusaavat mieluiten ujoja... :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
23.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksista! Kaikki vieraat eivät toki käyttäydy typerästi hitaasti lämpeävää tyttöämme kohtaan, vaan monet ymmärtävät asian ja osaavat suhtautua siihen neutraalisti. Minusta oikeasti tuntuu että jotkut tosiaan tahallaan tenttaavat tyttöäni, kun tietävät ettei hän ole aina supersosiaalinen. Toisilla tuntuu olevan tarvetta korostaa omien lastensa sosiaalisuutta ja tuoda esiin toisten jähmeys aivan kuin se olisi isokin ongelma. Järkyttävää että pari tenttaajaa on koulutukseltaan lähihoitajia/sairaanhoitajia, joilla luulisi olevan koulutuksen puolesta hommat hanskassa. Kun vain itse tietäisi miten kannattaisi suhtautua tilanteeseen - näpäyttää takaisin vai lähteä kostonkierteelle - jokaisesssa lapsessahan löytyy huomautettavaa. Oman lapsen kuullen ei haluaisi kettuilla.