7v ja koulun käynti

Tänään lapsi lähti iloisena kouluun.



Miettinyt tuota kun pikkusisko aina vieressä katsoo kun esikoinen tekee läksyjä. Ja tietää heti mitä pitää tehdä ja osaa heti vastaukset niihin. On todella välkky siis. Tekee harjoituskirjoja todella paljon ja nopeeta läpi mitä esikoinen ei jaksa kuin vähän aikaa. JA turhautuu heti jos ei ymmärrä vaikka matikan laskuja.



Että voiko yksilölliset erot olla noinkin suuria? Vai onkohan esikoisella jokin vika? SAiraus?

Esikoinen on kauheen kiinnostunut käsitöistä, liikunnasta, ulkoilee paljon. SEllanen toiminta kiinnostaa huomattavasti enemmän entä lukemiset ja kirjoittamiset.



Pikkusisko saattais tunti tolkulla kuunnella kirjoja. Ja imee koko ajan uutta tietoa itteensä. Muistaa todella hyvin oppimansa. Kun taas esikoinen pari lyhyttä kirjaa kuuntelee, mielellään sellasta missä on kuvia..







Itse olen tähän asti ajatellut että erot voivat olla niin suuretkin. Nyt alkanut pelottaa josko kuitenkin esikoisella on jotain " vikaa" . Mieheni taas meinaa ettei ole mitään. Hänen mielestä aivan normaalia siis tuo esikoisen käytös.

mietin lähinnä kokonaisuutta. Sitä ettei jaksa kovin pitkiä aikoja kuunnella kirjaa, ei harjotella lukemista, ei tehdä tehtäviä... siis istua paikalla. Mielummin lähtee pihalle juoksemaan.

voi olla, mikä minä olen siihen mitää nsanomaan. Mutta tokaluokkalaisille tuo on monille ihan tavallista ihan ilman mitään muita vammoja. Voi myös olla, että lapsellasi on lukihäiriö? Tai ehkä hän vain oppii paremmin tekemällä kuin lukemalla tai edes kuuntelemalla ja teidän pitäisikin yrittää opettaa myösmatematiikkaa ja " äidin" kieltä piekmminkin niillä menetelmäillä? Se ei välttämättä ole mikään vika. Me vaan ollaan kaikki erilaisia.

Aivan. Hyvin mahdollista. On helpottavaa kuulla että on ihan " normaalia" .



Tunnistan myös vähän itteäni hänestä. Olin lapsena aika lailla muistaakseni samalainen, samantyylinen.



Kiitos vastauksista.

ap

Joku on huonosti ja vanhempana sinun velvollisuutesi on hoitaa lapsen ongelma. Älä vähättele asiaa, näytä että lapsesi voi luottaa sinuun joka tilanteessa.

jos opettajakin on sitä mieltä, että " lepopäivä" on tarpeeseen, siellä voi olla. Mitä on vialla, voi olla monisyinen juttu, joka ei ihan äkkiä selviä, mutta yritettävähän se kuitenkin on.



Meidän koululainen sai kolmannella luokalla asperger-diagnoosin ja alku oli vähän tuollaista, mutta tuskinpa teillä kuitenkaan siitä on kyse. Sanon tästä vain, koska meille sairaalasta (lastenpsykiatria) annettu ohje on, että vanhempien harkinnan mukaan voi pitää noita lepolomia jos koulu alkaa tuntua liian raskaalta, koska ei lapsi sellaisessa mielentilassa mitään oppisi kuitenkaan, häiritsisi vain muitakin ja vaikeudet kumuloituisivat - parempi katkaista kierre lomalla kuin antaa sen vaikeutua entisestään.



Opiskellahan voi kotonakin ja läksyjen tekemisestä on toki pidettävä huoli. Samalla kun teet lapsesi kanssa läksyjä, kannattaa pohtia myös, onko mahdollista että koulunkäynnin " raskaus" johtuu siitä, että jotain on jäänyt välistä oppimatta ja sitä pitäisi vähän kerrata vaikka toisella oppimismenetelmällä?

vastauksista. Auttaa kummasti saada palautetta.



Olen kotona ja on nuorempia sisaruksia.

VArmasti on monisyinen tämä ongelma. Itse olen aika avuton tämän tilanteen kanssa. Lapsi ei osaa oikeen itse selittää mikä mättää.. Sieltä täältä tulee jotain jota osaa sanoa.



Sanoo kuitenkin että koulussa on raskasta. Kieli ei ole koulussa suomi, kotona puhutaan.



Osaa kyllä erittäin hyvin toisen kielen myös, ollut päiväkodissa monta vuotta.



Pitää koittaa jutella lapsen kanssa. Jotenkin olen sellanen ihminen itse että mitään lintsauksia en hyväksy. Ja jokaisella on velvollisuus. Ymmärrän kuitenkin että lapsi on lapsi ja ei toimi kuin aikuinen. Ajattelen myös sitä että onko se periksi antamista jos lapsi saa tahtonsa huutamalla ja kiukkuamalla läpi.



Toivottavasti en ole itse " mokannut tai pilannut" lastani. Mietin kovasti olenko voinut tehdä jotain väärin. Onko kasvatus mennyt pieleen. Olen aika tiukka.

Onko teillä uusioperhe?

Asutaan siis ulkomailla. Kotona puhutaan suomea. Koulussa toinen kieli.



Ei olla uusioperhe. Ydinperhe ollaan. JA ihan kunnon kotiolot. Harvon miehen kanssa riidellään. Lasten kanssa enempikin tulee vääntöä asioista.



Ollaan aika samoilla linjoilla miehen kanssa kasvatus asioissa. Ei lasten kuullen tapella lasten kasvatus asioista.



Ihan sellanen " normaali perhe" tietääkseni ollaan.



Lapsi on tyytyväinen ollut tänään, ulkoiltiin, syöty lounas. Iloinen on ja juttelee niin kuin mitään ei olis ollutkaan koskaan. Mietin että onko ongelma sitten koulussa. Miettinyt pääni puhki että voisko se ongelma olla kotona ja jos on niin mikä...

Miettinyt myös omaa toimintaa, teenkö jotain väärin, vaadinko liikoja. Osaanko kehua oikeen.



Toivottavasti tämä tästä kirkastuu. Lapsi sanoo että hän on jo niin monena päivänä ollut koulussa että se riittää hälle.:) Oijoi, ja vielä ois 9 vuotta peruskoulua jälellä.

paikalla? Tai joku joka lasten kanssa työtä tekee? Onko mielipiteitä?

T.ap

ymmärrän että se voi hyvinkin olla raskasta vieraalla kielellä.



Miettinyt josko lasta vähän masentaa sekin kun pikkusisko oppii asioita erittäin helposti, on lahjakas, huomattavasti lahjakkaampi mitä 7v.



Ei korosteta tätä mitenkään, ja kehutaan 7v siinä missä on hyvä.



Pikkusisko siis lukee, laskee paremmin entä 7v. Kateutta ei ole ilmaantunut tässä asiassa mutta joskus tuntuu että ihmettelee miksi siskolle " koulu-jutut" on niin helppoja ja hänen tarvii tehdä kauheesti sen eteen että oppii.



Herkästi muutenkin luovuttaa. Jos ei heti käsitä läksyjen teossa mitä pitää tehdä.

....

pikkusisko muutenkin kiltimpi. Tottelee paljon vähemmästä. Siis joudutaan kieltämään paljon useammin 7vuotiasta. On jotenki jääräpäisempi. Osaa kyllä olla todella mahtava ja on sitä suurimmaksi osaksi.



Mutta huomaan että joudutaan useammin sanomaan 7vuotiaalle että toimisi kunnolla.







ap

Meillä ei tänän ollut moista kohtausta, kun on syyslomaviikkoa, mutta yleensä ottaen kuullostaa tutulta. Asumme myös ulkomailla toista vuotta ja isompi kokee koulun tosi hankalaksi ja inhoaa koko oppimishössötystä...ja on jäljessä toisista. Pikkusisko taas oppii helposti ja nauttii koulusta.



Olen miettinyt, että onko nämä ihan yksilöllisiä eroja vai onko esikoinen joutunut muuton yhteydessä liian koville. Kunpa tietäis sen ja osaisi tehdä oikeat asiat!



Missä muuten asutte? Me olemme U.K.:ssa.

Asumme Ruotsissa.

Lapsemme ovat syntyneet täällä. Ja ovat käyneet päiväkotia aika pienestä jo. Välillä on sitten ollut pitempiä jaksoja ilman dagista.





isommalle oppiminen ollut aina aika hankalaa ja tosiaan tänään totes että ei tartte enää koulua kun on jo niin monesti siellä ollut.



Nauttinyt tänään kauheesti kotona olosta. Ollut hyvän tuulinen ja iloinen. Sanoikin että oli mukava olla kotona ja aikoo huomenna mennä kouluun. Ehkä yksilöllisiä erojakin on. Olen syyllistänyt ittiäni. Miettinyt että olenko aina vaatinut esikoiselta liikoja. Ja pitänyt häntä aina isompana kuin muita lapsia saman ikäisenä. Odottanut ehkä hältä enemmän kuin muilta lapsilta. En tiiä. Tai sitten on luonne kysymys. Olen tietosesti koittanut antaa esikoiselle aikaa ja kehuja.



Jospa se tästä.



ap

Meillä lapsi (tokalla) " itkee" aina välillä aamulla, ettei halua mennä kouluun. Itse olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että kouluun mennään. Koulu on pakollinen, eikä aikuisena töistäkään voi olla poissa, jos ei huvita. Jos annan periksi kerran, saan aina neuvotella siitä, mennääkö vai ei



Syitä siihen, ettei koulu kiinnosta, olen tietysti pohtinut. Meillä lapsi taas on tavallista lahjakkaampi ja olen ajatellut, että osa johtuu siitä. Sanoo, että koulussa on NIIIN tylsää ja on ollut siellä jo riittävästi. On saanut lisätehtävä vihkoja sekä matikassa ja äikässä, mutta yksin tekeminen ei paikaa sitä, että tunnilla edetään hitaaseen tahtiin. Lapsi toivoisikin enemmän ryhmätöitä tms.

Nyt meni vuoden etuajassa eskariin (vieraskieliseen) ja kaikki venkoilu loppui, kun sai tarpeeksi haastetta.

Vierailija:

Meillä lapsi (tokalla) " itkee" aina välillä aamulla, ettei halua mennä kouluun. Itse olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että kouluun mennään. Koulu on pakollinen, eikä aikuisena töistäkään voi olla poissa, jos ei huvita. Jos annan periksi kerran, saan aina neuvotella siitä, mennääkö vai ei

Syitä siihen, ettei koulu kiinnosta, olen tietysti pohtinut. Meillä lapsi taas on tavallista lahjakkaampi ja olen ajatellut, että osa johtuu siitä. Sanoo, että koulussa on NIIIN tylsää ja on ollut siellä jo riittävästi. On saanut lisätehtävä vihkoja sekä matikassa ja äikässä, mutta yksin tekeminen ei paikaa sitä, että tunnilla edetään hitaaseen tahtiin. Lapsi toivoisikin enemmän ryhmätöitä tms.

Minä ajattelin myös näin että pakotan ja koitinkin. Autoa ei ollut käytössä joten en voinut kantaa autoon. JA lapsi jäi ulko oven taakse itkemään. Silloin soitin opelle ja mietin että mitä teen. Ope sanoi että ehdottomasti lepopäivä ottaa!!

Ajattelen siis kuin sinä että koulusta ei voi olla pois vain ettei huvita, että se on velvollisuus.

Lapsi myös sanoi että koulussa on tosi tylsää.

Siihen sanoin että niin se joskus on mutta silti pitää koulua käydä.

ap