1½v heräilee joka yö huutamaan. Mistä on kyse?
Tätä on nyt jatkunut noin kuukauden. Herää kiljumaan ihan hysteerisenä. Yleensä auttaa, kun laitan eteiseen valot ja käyn silittelemässä.
Toisinaan taas ei rauhoitu millään, esim. viime yönä.
Huuto alkoi, silittely ei auttanut. Otin syliin ja mentiin vessaan, että ei kaikki heräis. Laitoin valot päälle ja juttelin hänelle. Joka asiaan vaan huusi että ei. Noh, siinä aikamme oltua vähän rauhoittui. Vein sänkyyn ja jäin itse viereen lattialle. Luulin jo että nukahti, niin lähdin pois. Mutta ei, huuto alkoi taas.
Mies siinä vaiheessa tuli kans, ja koetti rauhoitella. Ei vaikutusta.
Lopuksi otin lapsen viereeni, mutta jos sammutti valot, alkoi heti huuto! Niinpä mies meni olkkariin nukkumaan ja me nukuttiin valot päällä. Jossain vaiheessa yötä ne sitten sammutin.
Mikä tähän auttaisi? Vai pitääkö vaan ootella, että menee ohi?
Kommentit (6)
Meillä oli taannoin sama ongelma molempien lapsien kanssa. Toisella enemmän toisella vähemmän. Nyt lapset 2 ja 4 ja nukkuvat oikein hyvin.
Lääkärin tarkastuksessa silloin kysyin, että mistä johtuu. Niin sanoi olevan "kasvukipuja" siis henkisiä. Päivän tapahtumia käydään läpi unissaan.
Huomasin, että selkeä päivärytmi, kotona olo ja selkeät rajat lapsien puuhiin vähensivät näitä yökohtauksia. Myös esim. puheen opettelu, juoksemaan oppiminen, kaikki uusien taitojen oppiminen lisäsivät yökohtauksien voimakkuuksia ja määrää. Meillä ei edes välillä herätty kun huudettiin unissaan. Ja mikään ei auttanut vaikka kuinka heijattiin. Mielestäni nuoremmalla näitä kohtauksia vain ehkä 3 kertaa. Vanhemmalla oli enemmän ja pidemmän ajan.
Kyllä se silloin rasitti kun huutoa saattoi kestää lähes tunti kerrallaan. Varsin rauhallista kotielämää tuolloin vietettiin, liittyi siis ikävaiheeseen.
Meillä varmaan aika lieviä, kun niissä on riittänyt, että ottaa syliin ja juttelee. havahduttuaan alpsi itse haluaa takaisin sänkyynsä ja yleensä nukahtaa saman tien.
Lapsella ikää 1v5kk ja ihan yhtäkkiä muuttui yöt huutamiseksi. Alkuun säikähdin asiaa, koska esikoisen kanssa mitään vastaavaa ei ikinä ollut ja en ollut näin rajuista huuto/kauhukohtauksista kuullut. Meillä tuohon huutoon ei auttanut oikein mikään. Oikeastaan kaikki mitä yritit tehdä vaan pahensi asiaa. Ainut mitä pystyi tekemään oli olla lähellä ja vierellä. Katsoa, että ei satuta itseään ja kunhan alkoi pikku hiljaa rauhoittua niin sitten kaipasi silittämistä ja hellyyttä vähän aikaa ennen, kun rauhoittui takaisin nukkumaan. Kaikki konstit ja keinot kokeiltiin kyllä kokeiltiin.
Aikaisemmin ei ollut ongelmia nukkumisen ja nukahtamisen kanssa, mutta nyt vähälle aikaa on tosiaan tullut tätä hysteriaa.
Meillä on nyt ollut kuluneen viikon ajan yöt hieman rauhallisempia ja parempia.*koputtaa puuta.*
Ollaan yritetty rauhoittaa illat eri tavalla, kun aiemmin. Siis ettei lähdetä enää esim kuuden jälkeen kauppaan, kylään tai muille asioille. Ollaan vaan ja leikitään ja puuhaillaan rauhassa kotona. Meillä on aina ollut aika säännöllinen päivärytmi, mutta olen nyt kuluneen viiikon aikana tehnyt siitä vielä tarkemman siis lähinnä ruokailujen ja päiväunien osalta. Meillä myös selvästi tällä nuorimmaisella on kova hellyyden, sylittelyn ja silittelyn tarve tällä hetkellä. Ja vähän ennen nukkumaan menoa istutaan vähän aikaa sylikkäin, rinta-rintaa vasten, silitellään ja rauhoitutaan. On perusluonteeltaan tosi vilkas ja raju menijä, mutta nyt malttaa ja haluaa olla ihan lähellä vähän väliä eri tavalla, kun ennen.
Tsemppiä sulle ja koko teidän perheelle yö huutamisiin.
poika nyt 1,5v ja öisin on alkanut saamaan huutokohtauksia. Ennen nukkui ihan ok, vaikka heräili asettui hyvin takaisin nukkumaan. Nyt pitäisi siinä vieressä olla, muuten alkaa huuto. meillä ei kuitenkaan noin kauaa ole tätä ollut vasta muutaman viikon ja muutaman kerran viikossa. Ei siis joka yö onneksi ole tätä. Olen mietinyt vaivaisiko hampaat, koska niitä meillä on vasta tosi vähän.. Mielikuvitus? En tiedä, nuhaakin on ollut, mutta korvat oli ok.
jaksamista ap, toivon todella että teidän yöt pian helpottaa!
Onko hän siis tavallaan unessa vaikka silmät ovatkin auki ja puhuu? Häneen ei siis saa kontaktia puhumalla ja rauhoittamalla? Siinä tapauksessa tuttua on, yöllinen kauhukohtaus. Ei auta mikään. Ei saa yrittää herättää, katsoa vaan ettei esim satuta itseään. Menee kai ajan kanssa yleensä ohi. Jossakin kehotetaan tarkistamaan päivärytmiä ja esim ulkoilun määrää, mutta meillä ei ainakaan noista johtunut.
Meillä pahimmat menneet ohi (tyttö nyt 3-vuotias), mutta joskus tulee esimerkiksi rankan päivän jälkeen (ehkä parin kuukauden välein tai harvemminkin).