HAAVEILIJAT
No niin. Omat gyne tulokset ja veri/virtsa tulokset ok. Miehen pitäis mennä tekemään "purkin kanssa tuttavauutta tällä viikolla. Ajan Naisten polille ollaan saatu vasta helmikuun puoleen välin lisä tutkimuksiin. Luomusti nyt sitte yritellää siihen asti. Aateltii ostaa ja kokeilla noita ovis testejä josko ne auttais paremmin osumaan oikeaan hetkeen yritykset. Onko jollain niistä kokemusta? Tuliko stressi kun niitä käytti?
SurinaS
Kommentit (28)
Mami: Te olette nyt kuitenkin hakeutumassa hoitoihin? Mä kans mietin että missäköhän vaiheessa me sinne hakeudutaan.. Ja tuosta sun kaverin kommentista:"Älä ajattele sitä koko ajan". Kyllä, juu, helpommin tosiaan sanottu kuin tehty. Meillä tästä meidän yrityksestä tietää valitettavasti anoppi, ja se on mulle muutamaan otteeseen tokassu, että ettehän te ole edes KAUAA yrittäny ja että se tulee kun on tullakseen. Mun täytyy oikeesti pidätellä itkua siinä vaiheessa. Anoppi ei kyllä ihan tarkalleen tiedä kuinka KAUAN me ollaan yritetty.. Miehen kans ollaan vähän puhuttu, ja sanoinkin sille että mulla ei oo uskoa tähän yritykseen.. Meni vaan ihan hiljaiseksi:( Sillä on vaan sellainen asenne, että mehän ei luovuteta. Mutta entäpä jos mussa tai miehessä onkin jotain vikaa ja nyt vaan luomuna yritetään ties kuinka kauan.
Ja tuosta itkemisestä, tuttua hommaa, vähän väliä tulee itkeskeltyä, ja tuntuu että ei tässä elämässä oo enää muuta kuin kierron kyttäys..:/
Niin no ollaan ja ollaan hakeutumassa... TK:hon ajattelin soitella joulukuussa.. sen päätin silloin kun elokuussa km:jälkeen alkoivat ekat menkat.. Se joulukuu vain lähestyy niin hurjaa vauhtia, olen kyllä oikeasti sitä mieltä että jotakin tämän asian eteen on tehtävä. Saisi edes tietää onko oikeasti jotain vialla vai mistä kiikastaa..
Rankkaa tämä on! Mikä on kauan yrittämistä? Sitä olen monesti miettinyt.. ystäväni yrittivät 6vuotta ja sitten viimein lapsettomuushoitojen tauolla tärppäsi. Siinä laskussa vajaa 3vuotta ei ole mitään. Moni tuttavani on hakeutunut hoitoihin vuoden yrityksen jälkeen..
Meillä mies ei halua myöntää että jotain voisi olla vialla.. tietysti niin sitä toivoo itsekin ettei mikään olisi vialla! Kyllähän se tietysti antaa jotain toivoa kun on 3kertaa ollut raskaana. Ekasta ja tokasta raskaudesta on vaan jo niin kauan (8 ja 6vuotta) km:stäkin tulee jo 3kk (piti olla muka kohonnut hedelmällisyys, ei toiminu ainakaan meillä..)
Sitä niin toivoo kovasti että saisi vielä olla raskaana, tuntea likkeet, tutustua pikkuiseen tuhisijaan, nähdä ensimmäiset haparoivat katseet ja hymyt.. Sylissä olisi tilaa pikkuiselle.. Ehkä se satuttaa eniten kun tietää minkä menettämistä pelkää eniten -jos käy niin ettei koskaan onnistukaan.
Haluan kuitenkin uskoa että toivoa on, meillä kaikilla!
Kyyneliä jälleen pyyhkien Mami kp22
hienoa kun on niin moni tullut seuraksi tähän pinoon :)
Ei se ns. normaalia elämää eläen ilman paineita auttanu meitä ainakaan.Ensin ajattelin kun ekaa touhuttiin että se tärppäs kun loppu se suurin vouhotus mutta tokaa odotellessa on menny sen verran kauan että ei ko. menetelmä oo edesauttanu mitenkää.
Se olis ens viikol miehen "purkki ystävistä" tiedon tulo odotus edessä että onko niissä jotakin häikkää. Jos ei niin sitte pitää temppuilla ens vuoden helmikuuhun ihan vaan luomusti ennen seuraavaa kunnon tutkimuksia lapsettomuus lekurilla.
Taidan hankkia niitä ovis testejä. Tähän mennessä en oo viittiny hommata ettei tarvis panikoida niitten kans. Jotenki tuntuu että ne on ihan huuhaata, mene ja tiedä......
kp on n.10/30 jos siis oikein olen osannu laskea. Kamalaa myöntää mutta olen jokseenki kauheen noviisi kaikis näis päivien laskemisis ja lyhenteis kun oon niin laiska ollu enkä jotenki ole saanu selviteltyä näitä juttuja kauheesti mutta eiköhän ne tuu tutuiksi ja opituksi kun saan teijän kanssa rupatella.
Tuli vaan mieleen että jos on joku tuttu jolle on kertonu asiasta ja hän käskee ottaa iisisti ja olla ajattelematta ni noitten sanojen takana voi olla se ettei he osaa muutakaan sanoa,kovasti varmasti haluavat kuitenki jollaiin lailla lohduttaa mutta tosiaan eivät osaa. Muuten,mitä te sanoisitte jos joku teidän tuttunne kertoisi heidän vaikeudestaan saada lisää lapsia? Kerrotteko omasta tilanteestanne? MIten lohdutatte? Entä jos et haluakkaan paljastaa että teillä on saman kaltainen tilanne,mitä silloin sanot?
Suuresti ärsyttää se kun kysytään ja ehdotellaan että eikö meidäkin olisi jo aika hankkia lisää :( Mitä siihenkin pitäis vastata? Ei se kaikille kuulu! Itse asiassa emme ole kertoneet kenellekkään hankkeestamme kun ei millään jaksa selitellä miksi ei vieläkään ole tärpännyt jne.
Semmosta... Kaikesta huolimatta ihanaa syksyn jatkoa ja toivottavasti tulis tänä vuonna lunta mieliämme piristämään.
SurinaS
Menkat alkoi eilen eli kp2 menossa.. fiilikset ei ihan maassa. La oli kaverin 30v juhlat, päivällä testasin negan ja uskalsin juhlia.. Mut silti harmittaa =(
Tuosta kommenteista: ma päiväkerholla kun kannoin naapurin kuukauden ikäistä vauvelia sylissä, kerhotäti tuumasi et - varo pian tarttuu pian vauvakuume, - tuumasin siihen tyynesti et onhan sitä tässä pian 3v yritetty ja naapuri asiasta tietäen jatkoi et joskohan se siitä tarttuisi.. jotenkin ei jaksa kaiken maailman kommentteja. Uskon et ystäväni todella haluavat tukea, ja toisaalta ymmärtävät ja toisaalta eivät. On monia joille en kerro meidän projektista ihan tarkoituksella.. Itseasiassa kukaan ei tiennyt ennen keskenmenoa että me tosissaan puuhaillan perheenlisäystä.. siin km:ää itkiessäni sain sanottua kavereille et 2.5v yritetty ja tulos tässä..
Tuo oli hyvä pointti et miten itse suhtautua muihin samassa tilanteessa olleviin.. jos on tarpeeksi tuttu niin voi puhua omasta tilanteesta, mut en ihan kaikille. Ehkä tärkeintä olisi kuunteleminen, mä olen huono löytämään oikeita lohdutus sanoja!!
Ajatuksia muualle siirrän tällähetkellä puuhastelemalla vanhan lipaston kimpussa, askartelemalla "joulukuusta" ja joulukortitkin odottas viel toteuttajaa.. Ja huolta aiheuttaa pieni karvainen potilas, meidän rakkaallla 1.5v borderilla on ilmeisesti nielutulehdus =( huomenna antibioottia hakemaan josko alkaisi tokenemaan.. Puuhaa riittää =) Ja kuten todettu on niin eihän se mitään meinaa käytännössä et hellittää lapsen tekemisessä, kyllä se yli 2.5vuodessa on huomattu!
Joka kuukausi alkaa tuntua lopullisemmalta.. ehkä meille ei ole tarkoitettu enempää lapsia..
Toivon myös oikeaa lumista talvea!!! ja valkeaa joulua..
=)Mami kp2
Sain muutama pvä sitten ovis testit ja nyt muutamaa on ehtiny kokeilla. Eka oli selkee nega mut sitte tokana kertana mietin että onko se nyt sitte tarpeeks punanen viiva vai ei kun jos hailukka niin sitte nega.... Minusta se oli vähän siinä ja siinä et kumpaan kallistuu tulkinta,ärsyttävää! Katotaan tänää mitä näyttää. Raskaus testikin oli nii hailukka kun esikoisemme kuitenkin tuli ni jotenki ei osaa luottaa omaan tulkintaan noista viivoista. Hemmetti että on tieteellistä tää puuha!!! X-(
SurinaS
Viime kesänä tikutin kaksikuukautta kp5~> toisena löytyi silloin tällöin tummia vaaleita ohuita paksuja viivoja.. eli ajattelin siin kierrossa kun selkeää viivajaksoa ollut niin ei mahd ollut ovistakaan.. toisena löytyi kunnon viivoja!! Nyt en ole tikuttanut säännöllisesti kuin kp10-12 alkaen muutamana päivänä, välillä viivoja on löytyny välillä ei.. kuvaa tätä mun mielialaa tuntuu että antaa periksi ja luovuttaa.. jos ei niin sitten ei
Niin siitä kierrosta jossa selkeät viivat löytyi niin raskauduin. Olen välillä jopa tuntenut oviksen! Ehkä pitäisi ostaa tukkupakkaus ovistestejä ja tikuttaa taas parikiertoa, katsoa ovuloinko ollenkaan..
Niin yleensä meillä on yritetty pupuilla kaikenlaisilla viivoilla ohuilla ja vaaleillakin... Eihän ne testit 100% toimikaan mut osaa haarukoida mihin ovis mahd ajoittuisi! Olen myös laskettanut kiertoa näiden sivujen laskurilla ja perhesivujen laskurilla.. mut apua niistä ei ole ollut ainakaan vielä..
Meidän koira on iah oikeasti kipeenä nielurisat on penslattu ja antibiootit ja kipulääkitys päällä. =) nyt voi onneksi vähän paremmin!
=) Mami kp4
Meillä kanssa on ollut adoptiosta puhetta. Ei nyt vielä ihan tosissaan, mutta se olisi ihan mahdollista meidän molempien mielestä. Hoidoista tai edes tutkimuksista on ollut puhetta.. Joulukuussa ajattelin soitella aikaa !
Mulla raskautumista saattaisi helpottaa kun vähän painoa pudottaisi, ylipainoa ei paljon, mut vähän kumminkin.. Kaveri juuri neuvoi, et älä ajattele sitä koko ajan, yleensä sitä eletään normaalia elämää kunnes huomaa olevansa raskaana.. Niinhän sitä luulisi ja niin toivoisin pystyväni tekemäänkin...
Meillä myös molemmat lapset toivoo pikkusisarusta =) ja kun lähipiirissä on useampia vauvoja välillä tulee suoria kysymyksiä ja välillä sivulauseessa. Esikoinen tokaisi noin kuukausi sitten: "ei sitä tiedä vaikka meidänkin äitin masussa ponpsottelisi kohta vauva" =)kyyneliä sain pyyhkiä silmäkulmista.. Että ollaan vähän niinkuin koko porukka vauvakuumeessa...
Voimia ja jaksuja!!
=) Mami kp22