Olen mustasukkainen mieheni veljestä - viekää hoitoon ?

minut ja mieheni uuteen valoon, kuten myös koko pienen suvun dynamiikan. Joudumme arvioimaan omia arvojamme ja valintojamme.



Vaikka naisella jo lapsi onkin niin vuorohoidon ansiosta " nuorella parilla" on kutuvapaata toisella lailla.



Ärsyttää olla " mamma" suhteessa nuorempaan naiseen, joka lähtee miehen veljen kanssa baariin kun me " vanhukset" jäämme kotiin lapsinemme.



Sanoinkin miehelleni, että lapsenvahti tänne myös ja koko porukka pihalle ! Suututti myös eräs ilta, kun miehen piti mennä veljineen ns. miesten kesken baariin " puimaan" , niin naisystävä onkin mukana kuin itsestään ja minut näinollen jätettiin porukan ulkopuolelle. Mies pahoitteli asiaa ja sanoi, ettei ollut tajunnut parin olevan niin tiiviisti kiinni toisissaan.

Sulla ei nyt ole kaikki hyvin.

paljon palautetta ja joskus se on ihan terveellistä, että av-mammat palautta " höyrähtäneen" maan pinnalle !



Eikö kukaan muu kipuile laillani ?

Mutta ap:n epätoivoisen tyylin tunnistaa ilman niitä käly-lanko-kuvioitakin.



sen sijaan kroppani kyllä sallii minimekot ja ylipolvensukat.



Baariin pääsen valitettavan harvoin, muutaman kerran vuodessa. " oman ajan" käytän mieluymmin muilla tavoin.

kummallisella tavalla tunnet kateutta?Ehkä tiedät, että tuoreella pariskunnalla on sitä niin ihanaa lempeä ja muistat miltä tuntui kun parisuhde oli tuore ja alkuhuuma oli niin ihanaa...ehkä sisälläsi kalvaa kateus?

olisi kivaa pitää miehen veli " varalla" . Mitähän sitten jos tuo nuoripari saa lapsia, pidät heitä ehkä omien lastesi kilpailijoina esim. isovanhempien huomiosta ja perinnöstä?

öljyä laineilleni. Täytynee kääntää tämä " säärikateus" myönteiseksi voimavaraksi ja ryhtyä karppaamaan ja lenkille !



Ehkä hekin ovat huolissaan pyöristyvistä sohvaperunasukulaisistaan ...

Ja et tosiaan ole mustis miehesi veljestä, olet vain katkera siitä, kun suvun huomio ei keskitykään nyt Rinsessa Ap:hen, vaan tämä uusi tytski saa kaiken huomion. Varmaan hänen ylipolvensukkiaan ihastellaan kovasti.

Hei, ei tuosta ole muuta selviämistietä kuin se, että ryhdistäydyt ja opettelet hyväksymään asian.

on aina niin huomionkipeitä ja kateellisia?En tajua.

sitä prkl ripotella niitä siirappisia rakkaudentunnustuslappusia ympärikämppää ja jättää ne siivoamatta kun tulee vieraita, esitellä muille toisilleen antamia lahjoja(hintatiedoilla varustettuna) ja lääppiä toisiaan julkisesti (jumalauta!) .



tämä tosiaan helpottaa...

sillä kukaan ei voi olla oikeasti noin jurpo, eihän.



Tätä en olisi uskonut koskaan täällä kirjoittavani, mutta ap SÄÄLIN miestäsi ja lapsiasi, jos tämä ja se pyllistelyketju on tosimielellä aloitettu. Sinä itse olet jo kaiken säälin ulottumattomissa.

ihmisten motiiveja eri tilanteissa, vaikka ne eivät olisikaan omia (tai edes todellisia). Muistaakseni olin 13

jotain noin alkukantaisia tunteita, vaikkakin sitten nimettömänä AV:lla.



Ehkäpä saat tästä AP nyt potkua tehdä omalle elämällesi ja parisuhteellesi jotain, vaikka sitten hitaammassakin tahdissa.



En ole sitä toista ketjua edes lukenut, mutta kuinka moni voi tunnustaa, että ei koskaan tunne mitään alhaisia/lapsellisia tuntemuksia joistakin älyttömistä asioista, jos ei tämän kaltaisista, niin joistakin muista...?

Tai siis mun miehen veli on kans sinkku. EN ole häneen ihastunut. Olin pitkään toivonut hänelle tyttöystävää, että saisin ehkä minäkin uuden ystävän.



No, mieheni sitten keksí kerran sanoa että toivottavasti veljeni ei saa parempaa naista ku mä.



Tosta lähtien olen todella toivonut mieheni veljen pysyvän sinkkuna, ettei mieheni pääsisi vertailemaan.



Joo, olen vieläkin surullinen vaikka tuosta on jo tooosi kauan. Muuten mieheni on ihan OK mutta ihme sammakkoja välillä karkailee suusta...

jos joku sitä epäili ;).



Onneksi myös mieheni ymmärtää omaa " jurpoaan" ja olemme pystyneet puhumaan asioista ja sitä kautta toisaalta lähentymään toisiamme. Hänkin on toisaalta iloinen veljensä puolesta, mutta toisaalta kokee menettäneensä myös jotain, kun veljesten läheiset välit ovat nyt hieman etäisemmät.



Kaikki on normaalia kehitystä ja suotavaa, se on vain tämä muutosvastarinta, joka painaa päälle.

nyt kuinka kamalalta kuulostat: et salli toiselle onnea sen takia, että koet, että a) huomio on sinulta pois ja b) et kestä, että toiset ovat onnellisia.....huh huh sanon ma

joku kysyi: entä jos olisit ladannut kaiken tuon energian omaan suhteeseesi.



eli ap. pistä vipinäksi itsekin, uudistu, murra kaavoja ja rutiineja. sinusta löytyy varmasti monta parempaa puolta kuin tuosta ihanasta uudesta naisesta suvussa.

nähtäviksi ?



Jos näin tekee, niin haluaako jotenkin alleviivata kuinka herkkää meillä nyt on ? Vai onko vaan niin jumi ettei ymmärrä, että ne on henkilökohtainen ja intiimi asia ?

Sepä se taitaa olla tuo villakoiran ydin tuo vertailun kohteeksi joutuminen.





Nyt sitten niitä viisaitten neuvoja itsetunnon kohottamiseksi ja miten rakentaa naisten välistä suhdetta järkevästi ?